Elämää hyvässä flow´ssa ja viikon parhaita juttuja

Hitsi mikä viikko takana. Kiire ja pitkät päivät kuvastavat tätä viikkoa todella hyvin, mutta nyt kiire on ollut sellaista positiivista kiirettä. Kiirettä, joka ei edes tunnu puurtamiselta tai negatiiviselta. Nykyäänhän on aika trendikästäkin vastata kuulumisia kysyttäessä, että on ollut kamalasti tehtävää ja ihan hirveä kiire. Vaikka kiire voi koostua positiivisista, jopa paljon energiaa ja virtaa tuovista asioista, ei se ole mielestäni mitenkään tavoiteltava tila elämässä. Silti se vain lipsahtaa herkästi suusta, jos joku kysyy miten menee tai mitä kuuluu. Ehkä kiireeseen vetoaminen ja tarttuminen on helppo tie olla kertomatta niitä oikeita kuulumisia? Tunteita ja fiiliksiä, joiden käsittelyä saattaa vältellä jatkuvalla suorittamisella tai vastakohtaisesti halutaan peitellä sitä, että menee hyvin. Harvoin kukaan alkaa tenttaamaan, että mikä pitää kiireisenä, koska usein syy on työ, harrastukset ja arki yleisestikin.

Negatiivisesta ja stressauttavasta kiireestä puhutaan paljon uupumuksen ja burn outin, mielenterveyden häiriöiden ja pitkittyneen, omaan terveyteen vaikuttavan stressin muodossa. Elämässä hirveimpiä tiloja on varmasti se, jos omaa arkea suorittaa aamusta iltaan hammasta purren ja itkua pidätellen. Olen muutaman kerran ollut tuollaisessa tilanteessa, kun työnteko ja töihin meneminen ahdisti ja sen aiheuttama epätyytyväisyys peilautui koko elämääni. On raskasta elää jatkuvassa, jopa ihan pienessäkin ahdistuksessa ja tyytymättömyydessä. Erityisesti viime vuoden aikana huomasin kuinka moneen elämän osa-alueeseen tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen, tai esimerkiksi työtilanteeseen, heijastuu. Jollain tapaa sillä omalla huonolla energialla alkaa oikein työntämään pois positiivisiakin asioita omasta elämästä tai vähintään saastuttaa omaa ympäristöään, jossa elää.

Uskon teoriaan, että me olemme viiden lähimmän ihmisen summa ja jos meillä on paha olla, heijastamme ja puramme sen helposti juuri niihin lähimpiin, jolloin syntyy negatiivisuuden noidankehä. Kaikki se meidän purkama negatiivisuus heijastuu ja imeytyy lähimmäisiimme, jotka vastavuoroisesti heijastavat meiltä imetyn negatiivisen energian takaisin meihin ja eteenpäin heidän lähimmäisiin. Tästä syystä mielestäni ei ole itsekästä ottaa silloin tällöin etäisyyttä meille tärkeimpiin ja läheisimpiin ihmisiin, jos heistä heijastuva energia vaikuttaa liikaa omaan hyvinvointiin. Tietenkin pitää ja täytyykin olla tukena esimerkiksi vaikeina hetkinä, mutta myrkyllisen negatiivisuuden kehästä voi silloin tällöin ottaa askeleen kauemmas. Se, että osaa joskus olla itsekäs, vaikka kyseessä olisi itselle rakkaat ihmiset, tarkoittaa ainoastaan sitä, että me välitämme itsestämme ja pidämme itseämme arvokkaana.

Mainitsin, että oma kiireeni on ollut positiivista, todella hyvässä flow´ssa menemistä. Kalenterista ei meinaa enää saada mitään tolkkua, päivät ovat todella aikataulutettuja ja joinain päivinä teen töitä yli 13 tuntia. Jonkun silmissä arkeni voi vaikuttaa aika kevyeltä, koska suurimmaksi osaksihan aikataulutan itse päiväni, vietän hitaita aamuja lähes joka aamu ja voin valita teenkö työt kotona, etänä esimerkiksi kahvilassa vai menenkö toimistolle. Teen töitä jossain muodossa lähes aina seitsemänä päivänä viikossa eikä tämä todellakaan tunnu aina työltä. Viikot täyttyvät kivoista tilaisuuksista ja menoista sekä työ motivoi, inspiroi ja kehittää. Eilenkin kävin yhdessä vaiheessa todella ylikierroksilla, koska päässä pyöri vain ideoita tulevia projekteja ja kampanjoita varten, oli monta työjuttua hoidettavana, tapasin ihmisiä, kävin pressipäivillä ja oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva palaveri. Koko perjantai oli aivan täydellinen ja nukkumaan menokin venyi lähes aamuyöhön. Tällaisessa elämäntilanteessa täytyy vain osata olla varovainen, ettei pala molemmista päistä loppuun vaikka tekeekin sitä, mistä nauttii ja on innoissaan. Olen luonteeltanikin vielä sellainen, että innostun ja inspiroidun herkästi ja toivon asioiden tapahtuvan mahdollisimman nopeasti, koska en malttaisi odottaa niiden tapahtumista. Toisaalta hyvä piirre, mutta hallitsemattomana ja ilman itsensä ja jaksamisensa kuuntelemista se voi kääntyä itseä vastaan uupumuksena ja jatkuvana stressitilana.

Jotta postaus ei mene todella raskaaksi, haluan jakaa tämän viikon siisteimpiä juttuja arkeni varrelta. Postauksen alkuperäinen tarkoitushan oli jakaa vain alla olevat jutut teille, mutta yllättäen taas ajatus lähti vähän raiteilta ja päädyin kirjoittamaan yllä olevat ajatukset auki. Tällä viikolla parasta on ollut...

Todella aikaansaava työviikko. Maanantaina kalenteri oli vielä suht iisi ja selkeästi luettava, mutta tiistaina ja keskiviikkona heti hoidettavat asiat lisääntyivätkin. Pari lähes ympäripyöreää työpäivää ja kaikki oli taas hallinnassa!

Alkuviikosta pääsin vihdoin useamman viikon hiljaisemman vaiheen jälkeen palaamaan salille. Kevyellä aerobisella on menty, koska kroppa ja mieli on sanonut, ettei mitään liian kovaa kannata vielä tehdä. Ja on muuten ollut myös tosi ihana havahtua, että nykyään osaa olla asettamatta määrällisiä tavoitteita treenikertoihin. Käyn silloin, kun ehdin ja liikun keholleni sillä hetkellä sopivalla tavalla.

No tietty Runebergin tortut! Tiistai aamu alkoi aika kivasti, kun töihin tuotiin aamupalaveriin Runebergin torttuja. Super hyviä!

Torstaina vietin etäpäivää kampaajan tuolissa. Mietin pitkään, että viitsinkö vielä värjätä tyvikasvua pois (viime kerta oli marraskuun lopussa), koska se ei erottunut kamalasti. Onneksi kuitenkin päätin hoitaa sen samalla, koska freesattu tyvikasvu tekee hiuksille niin paljon! Olo oli heti hiusten osalta huolitellumpi. 

Viime postauksessa valitin lumesta, joten annetaan hetki keskiviikon ihanalle auringolle! Voi vitsi, sieltä se kevät tulee koko ajan.

Minulla on todella pitkä lista ravintoloista ja kahviloista, joissa pitäisi käydä. Kesästä lähtien listalla on roikkunut ihan kulman takana oleva, Agricolan kirjon tiloissa oleva Kahvila Blossom. Blossomin aukioloajat ovat todella rajatut, koska tuo sympaattinen kahvila on yhden naisen pyörittämä, mutta tällä viikolla kävin siellä vihdoin ja tästä lähtien tulen käymään siellä useammin. Paikka oli niin sympaattinen ja sainkin muutaman muunkin, kuten Lotan innostumaan paikasta. Käykää tuolla joskus!

Kevään ja kesän tulon huomaa siitä, että päivittäin sähköpostiin tipahtelee kutsuja PR-tilaisuuksiin. Tällä viikolla kävin kahdessa tosi kivassa tilaisuudessa, jossa tuli samalla kunnolla tutustuttua muutamaan ihan mahtavaan tyyppiin, joiden kanssa olen laittanut paljon työsähköposteja tai olemme vain seuranneet toisiamme Instagramissa. Verkostoituminen samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa on ihan parasta ja ennen kaikkea todella motivoivaa ja inspiroivaa.

Minua pyydettiin alkuvuodesta tosi kivaan juttuun. Kävin hetki sitten antamassa Free-Laskutukselle haastattelun somettajan ja bloggaajan työstä sekä oman työn hinnoittelusta. Sain muutaman spontaanin kehunkin haastattelusta. Haastattelun voitte kurkata täältä.

Tiedättekö mitä. Tällä viikolla havahduin siihen, että pyörittelin mielessäni ensimmäisen kerran elämässäni realistista viiden vuoden suunnitelmaa. Tietenkin syvimmässäni on vielä spontaani ja elämälle avoin luonne, mutta tuntui hyvältä, että uskalsin miettiä asettumista, tavoitteitani ja unelmiani todella realistisesti. Ja oikeasti halusin asettaa elämääni päämääriä ja välitavoitteita tuntematta johonkin sitoutumista ahdistavaksi.

Pitkälti onneni koostuu edelleen arkisista asioista ja arjen pienistä hetkistä. Arjesta, joka vie mennessään ja jonka aikana kadottaa ajantajun positiivisessa mielessä. Kaikkea kivaa on meneillää, tulossa ja tapahtumassa, joten täytyy nauttia tästä fiiliksestä täydestä sydämestä.

Ihanaa viikonloppua!