On lupa tuntea

maanantai 7. toukokuuta 2018

En nƤytƤ tunteitani kovin herkƤsti ja herkistyminen on ollut minulle todella vaikeaa. ParikymppisenƤ olin vielƤ avoin nƤyttƤmƤƤn tunteitani ja muutenkin koin esimerkiksi kiintyvƤni ihmisiin paljon helpommin. Jotain kuitenkin tapahtui ja aloin kovettumaan. En enƤƤ halunnut nƤyttƤƤ tunteitani muille enkƤ oikein edes sallinut erilaisia tunnetiloja itselleni. Koin, ettƤ on parempi tuntea tasaisesti hyvƤssƤ ja pahassa ilman selviƤ huippuja ja notkoja. 

Tunteellisuus koetaan usein negatiivisena piirteenƤ ja heikkoutena. Ei herkƤt ja tunteelliset voi menestyƤ, olla johtajia tai pƤrjƤtƤ tƤssƤ maailmassa. Tunteet saavat tulla pintaan niin sanotuissa oikeissa tilanteissa ja vƤlillƤ tuntuu, ettei iloakaan oikein saisi nƤyttƤƤ, ainakaan julkisesti. Toisaalta taas, jos tunteita ei nƤytƤ ikinƤ, pidetƤƤnkin kylmƤnƤ ja omituisena. Ihan kuin tunteille olisi tehty joku oma kƤsikirjoitus, jota pitƤisi noudattaa ja jota tavallaan haluttaisiinkin noudattaa - haluttaisiin tuntea oikealla tavalla oikeaan aikaan. SiltƤ ainakin minusta vƤlillƤ tuntuu. 

NykyƤƤn olen oppinut sallimaan tunteeni ja erilaiset tunnetilat itselleni. Pieni kyynisyys ja tunteiden nƤyttƤmƤttƶmyys alkoi olemaan todella raskas taakka ja yhdessƤ vaiheessa oli pƤtkƤ, kun en muista, ettƤ olisin itkenyt kertaakaan yhden vuoden aikana. Olen ollut itkuherkkƤ, oikeastaan aika itkupilli, mutta jotain tapahtui ja suurinkaan pettymys tai vƤsymys ei saanut minua itkemƤƤn. Ei vain tuntunut missƤƤn niin paljon, ettƤ se olisi aiheuttanut minussa luonnollisen tunnereaktion. Onneksi ”sain” takaisin kyvyn itkeƤ ja vaikka vƤlillƤ tuntuu, ettƤ herkistyminen ja itku on taas ajoittain liiankin herkƤssƤ, koen itseni nyt paljon inhimillisemmƤksi. En ole koskaan ajatellut, ettƤ itkeminen olisi jollain tapaa negatiivista. PƤin vastoin mielestƤni itkeminen on puhdistavaa, lohduttavaa ja omalla tavallaan kaunista -liittyyhƤn itku todella kauniisiinkin hetkiin. Itkeminen on merkki, ettƤ on elossa ja kykenevƤinen tunteisiin.

Ollessani kauan itkemƤttƤ ja ajanjakso, jonka aikana en itkenyt tuskin lainkaan, oli jollain tapaa todella raastava. Koin ahdistusta, koska en osannut tuntea suuria tunteita ja pelotti, ettƤ tƤllaiseksiko elƤmƤ jƤƤ. Tulenko olemaan se, joka ei sure menetyksen kohdalla tai joka ei pysty olemaan onnensa kukkuloilla elƤmƤn suurina hetkinƤ. En todellakaan kokenut olevani vahva siksi, etten nƤyttƤnyt tunteitani kenellekƤƤn. 

Vaikka tunteellisuus on nykyƤƤn hyvƤllƤ mallilla, joudun edelleenkin tyƶstƤmƤƤn tunteiden sallimista itselleni ja niiden nƤyttƤmistƤ toisille. Saatan kokea erityisesti pienistƤ asioista harmistumisen todella negatiivisena asiana ja helposti alan moittimaan itseƤni, ettƤ miksi nyt tuollainen pikkujuttu alkaa itkettƤmƤƤn ja sai aikaan tƤllaisen tunnereaktion. Useimmiten ne omasta mielestƤni vƤƤrien asioiden aiheuttama tunteellisuus johtuu vƤsymyksestƤ, jolloin kaikki tuntuu triplasti pahemmalta. Silloin pieninkin asia saattaa itkettƤƤ ja muutenkin maailmaa katsoo paljon harmaammalla ja mustavalkoisemmalla perspektiivillƤ. PitkƤƤn nuo hetket saivat minut todella epƤmukavaksi ja hƤpesin tunnepurkausta, vaikka kukaan ei ollut nƤkemƤssƤ. 

Nyt osaan iloita siitƤ, ettƤ pikku jututkin saavat minut ajoittain itkemƤƤn ja osaan olla onnellinen siitƤ, ettƤ pystyn myƶs harmistumaan. Harmistuminen saattaa liittyƤ muun muassa vƤƤrinkohteluun, joten totta kai sellainen asia saa ja pitkƤƤkin harmittaa – ennen halusin vain antaa olla. Usein itkun, kiukun ja harmituksen jƤlkeen koko asia tuntuu paljon pienemmƤltƤ ja jotenkin koko asiasta pƤƤsee paljon helpommin ylitse. EnƤƤ ei tarvitse odottaa sitƤ saavin tƤyttymistƤ tunteilla, joita ei ole pystynyt pƤƤstƤmƤƤn ulos, jonka seurauksena tunnepurkaus oli paljon vahvempi, kun saavi keikkaa nurin. EnƤƤ ei tarvitse kokea sitƤ pitkƤƤn kestƤvƤƤ taakkaa, jonka kƤsittelemƤttƶmƤt tunteet koostivat. 

Jaoin kerran tƤllaisella hetkellƤ Instastoriesiin muutaman ajatuksen koskien tunteita ja niiden sallimista. Kirjoitin seuraavasti: 

”Muistakaa, ettƤ aina ei tarvitse jaksaa ja suru, viha, epƤtoivo whatever ovat ihan sallittuja tunteita. Kaikkia tunteita saa tuntea tuntea, vaikka mukamas ”ei oo aihetta” sille tunteelle. Jollain on aika asiat huonommin, kuin sinulla, mutta se ei ikinƤ tee sinun tunteita ja sen hetkisiƤ fiiliksiƤ yhtƤƤn vƤhempiarvoisiksi. Jos tuntuu pahalta, sallikaa se itsellenne. 

Siihen fiilikseen ei kuitenkaan saa jƤƤdƤ vellomaan ja itse olen huomannut, ettƤ minua auttaa tƤllaiseen olotilaan tunteen salliminen ja pƤƤtƶs, ettƤ huomenna on parempi pƤivƤ. TƤmƤ on tƤmƤn pƤivƤn juttu ja huomenna mennƤƤn eri fiiliksellƤ.” 

TietenkƤƤn suru ja huono fiilis ei aina mene yhden illan kiukuttelulla ohitse ja esimerkiksi suuren surun hetkellƤ prosessi vie kauaa. Kuitenkin aina kannattaa pitƤƤ yllƤ toivo, ettƤ kyllƤ kaikki selviƤƤ ja tƤstƤkin selvitƤƤn. Tunteet voivat tuntua ajoittain epƤmiellyttƤviltƤ ja yksi jos toinenkin varmasti on vƤlillƤ miettinyt, kuinka paljon helpompaa elƤmƤ olisi ilman tunteita. KƤƤntƶpuolena tulisi vastaan se, ettƤ onni ja ilokin tuntuisivat paljon mitƤttƶmimmiltƤ, joten ollaan onnellisia kaikista tunteista ja tunnetiloista, jotka kohtaamme elƤmƤmme aikana. Ei ole hƤvettƤvƤƤ olla tunteellinen. 

Ihanaa uutta viikkoa!


Ps. Vastailen kommentteihin ripotellen ja hieman hitaammalla tahdilla, joten malttia!

2 kommenttia:

  1. Mietin, ettƤ miten "opit itkemƤƤn uudelleen"? Mulla on nimittƤin ollut tollanen tilanne jo varmaan pari vuotta etten ole itkenyt kuin ehkƤ pari kertaa, en edes muista milloin viimeksi. Oon vƤhƤn jopa huolissani ja ahdistunut tƤstƤ. Oon koittanut ajatella, ettƤ on ihan ok itkeƤ, mutta sitƤ itkua ei vaan tuu vaikka ois semmonen olo ettƤ itkettƤƤ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin jo pitkƤƤn miettinyt miksei itketƤ ja pohtinut syytƤ sen takana. Viimein sain itku tulemaan ollessani todella surullinen, vƤsynyt ja jollain tapaa epƤtoivoinen kaiken suhteen, ehkƤ vƤhƤn masentunutkin. MinkƤƤn mukavimman kautta en sitƤ itkua saanut tulemaan, mutta kannattaa aloittaa miettimƤllƤ milloin itkeminen loppui, onko tapahtunut jotain, mikƤ on aiheuttanut tunteissa niin suuren reaktion, ettƤ ei halua tuntea samaa enƤƤ koskaan ja kysymƤllƤ itseltƤƤn onko masentunut, josta tunteiden tasaisuus voisi johtua. Jos kƤytƤt hormonaalista ehkƤisyƤ, voi sekin olla syy tunteiden liialliseen tasaisuuteen. Mulla itku tuli vasta hormonaalisen ehkƤisyn lopettamisen jƤlkeen ja vaikka tuskin itkemƤttƶmyys ja hormonit kƤsi kƤdessƤ kulkivat, oli se varmasti yksi tekijƤ monien muiden joukossa, ettƤ sain tunteita normalisoitua.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela