Suunnitelmaa muuttamalla hyvinvoivempi mieli

Rakastan suunnitelmallisuutta ja voisin kerralla kalenteroida sekä aikatauluttaa elämääni useita kuukausia eteenpäin. Kaikki suunnittelu on muuteenkin todella koukuttavaa ja on jollain tapaa todella nautinnollista, kun tietää mitä tekee minäkin päivänä. Erityisesti päivätyöstä vapaalla ollessani aikataulutan päiväni todella tiukoiksi. Pakko saada paljon aikaiseksi tai muuten päivä tuntuu hukkaan heitetyltä.

Eiliseksi olin suunnitellut täysin erilaisen päivän - tehokkaasti blogitöiden tekemistä, salitreeni illemmalla ja aikaisin nukkumaan. Tarkoitus oli täyttää vapaapäivä töillä, mutta parin Whatsapp-viestin jälkeen suljin läppärin ja olin matkalla kohti Helsinkiä. Jään usein harmittelemaan tekemättömiä asioita tai aikataulun pettämistä. Eilen en kuitenkaan jäänyt murehtimaan kirjoittamatonta postausta, kuvien ottamattomuutta tai välistä jäänyttä salitreeniä. Tiesin, että ystäväni tarvitsi jotain muuta ajateltavaa, jonka takia halusin luopua omasta aikataulustani ja ehdottaa, että mennään tekemään jotain. Oikeastaan saatoin tarvita sitä itsekin ihan yhtä paljon. Irtautumista ja asioiden tekemättömäksi jättämistä.

Vietimme eilen Cristiinan kanssa kolme tuntia Munkkiniemenrannassa ulkona istuen. Emme tehneet mitään sen erikoisempaa, mutta kokonaisuudessaan se tilanne oli täydellinen. Paras ystävä, vuoden ensimmäisten ulkokahvien fiilistely, lämmittävät auringonsäteet, luonto ja meri. Oikealla ihmisellä ja luonnolla on maaginen vaikutus meidän hyvinvointiin ja mielialaan. Kotiin päästyä olo oli todella kevyt ja ennen kaikkea onnellinen. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ihmisistä, joita ympärilläni on.

Minun suurin haastaja ekstempore-teoille ja suunnitelmien muuttamiseen on blogi. Koska bloggaus on minulle sivutyön lisäksi niin rakas ja mieluisa asia, uppoutuu blogikuplaan ihan liian helposti. Bloggaus tekee sen, että meinaa unohtaa itsensä eikä aina osaa tunnustella, mitä mieli oikeasti tarvitsisi. Bloggauksen aikana mieli ja aistit käyvät todella suurilla kierroksilla, päälle mahdollinen treeni ja muut arkiaskareet. Bloggaus voi tuntua leppoisalta hommalta, mutta blogitäytteisen päivän jälkeen on ihan naatti. Hommasta nauttii, mutta ei se mitään rentouttavaa puuhastelua ole. Hyvän flown vallitessa ei aina edes muista syödä ja reilu viisi tuntiakin saattaa mennä syömistä lainkaan ajattelematta.

Eilen jäin miettimää, että kuinka usein oikeastaan kysymme itseltämme "mitä minä haluaisin tehdä tänään" sen sijasta, että aamulla heti herätessään ajattelee ainoastaan asioita, jotka pitää tehdä. Usein nämä asiat ovat tekemättömiä tehtäviä, joista osa voisi ihan hyvin odottaa ja käyttää ajan omaan hyvinvointiin. Pitäisi useammin osata poistua tutulta ja turvalliselta polulta sekä hellittää. Aina ei tarvitse olla super tehokas. Erityisesti keväällä ja kesällä pitäisi nauttia ulkoilmasta mahdollisimman paljon ja ottaa edes pieni aikalisä päivän tehtävälistasta.

Olen suorittaja ja kaltaiseni suorittajaluonteet haluavat kokea itsensä 27/7 tehokkaaksi, vaikka oikeasti mieli ja keho tarvitsisivat jotain aivan muuta - rentoutumista, hiljentymistä, läheisyyttä, naurua ja yhdessäoloa. Vaikka päivän suoritteet olisivat kuinka mielekkäitä, ovat läheiset ja heidän kanssaan vietetty aika avain hyvinvoivempaan mieleen. Mikään suoritus ei voita läheisiin käytettyä aikaa.

Eilen ja tänään olen tajunnut hyvin vahvasti sen, kuinka suuri merkitys ympärillämme olevilla ihmisillä on meihin. Siihen, mitä tunnemme, miten voimme ja kuinka reagoimme vastoinkäymisiin sekä miten selviämme niistä. Jotenkin olo on ollut eilisestä lähtien todella voimaantunut, vaikka rehellisesti juuri tällä sekunnilla voisin rypeä itsesäälissä ja moittia itseäni epäonnisuudesta sekä huonommuudesta. Eilisen lisäksi lähitulevaisuuteni suunnitelmat ja aikataulut menivät ihan uusiksi. En kuitenkaan aio jäädä murehtimaan, koska tiedän, että kaikki epäonneltakin tuntuva on vain kohtalon ivaa - askel kohti unelmiamme ja sitä oikeaa. Sain tänään ikäviä uutisia, mutta olo on silti aika neutraali ja ehkä jopa huojentunut. Ikäviä fiiliksiä aiheuttanut taakka pyyhittiin pois elämästäni ja vaikka olo on vähän pakokauhuinen, tiedän tulevan olevan jotain paljon parempaa. Tiedän ansaitsevani jotain parempaa ja se on tunne, joka tuo minulle voimaa.

Jos viimeisen viikon tapahtumat olisivat tapahtuneet muutama kuukausi sitten, en varmana osaisi olla näin positiivinen. Keväällä tunnen aina jollain tapaa herääväni henkiin, mieli on positiivisempi ja omaan ulkonäköön ja pukeutumiseenkin jaksaa panostaa ihan eri tavalla. Koko ajan ei suoraan sanottuna vituta kylmä ja pimeys. Nyt käytän tämän kaiken energian hyväkseni ja nautin hyvästä boogiesta niin kauan, kun se kestää. Kylmyys, pimeys ja vitutus meinaan palaa nopeammin, kuin haluaisimme.

Energistä loppuviikkoa teille kaikille!

Ps. Mikä on tuomio blogin uudesta ulkoasusta?