Slider

Rakas introvertti, älä ole liian ankara itsellesi

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Olen introvertti ja herkkä. Herkällä en tarkoita itkupilliä ja herkästi mielensä pahoittavaa henkilöä, vaan ihmistä, joka reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin herkästi. Reagoin mielialalla kiireeseen, stressiin, meluun ja suruun. Sulkeudun ja eristäydyn, en oikein saa sanaa suustani. Olen arjessa mieluummin se, joka kuuntelee, enkä hakeudu huomion keskipisteeksi. Tarkkailen ympäristöä ja lämpenen uusille asioille hitaasti. Kaipaan aikaa muutoksille, vielä enemmän niihin sopeutumiseen. Viihdyn yksin olematta lainkaan yksinäinen enkä koe hiljaisia hetkiä kiusallisina.

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet hieman hankalia oman mielialan ja jaksamisen vuoksi. Elämääni on tullut tämän vuoden puolella runsaasti uusia asioita, jotka ovat vaikuttaneet arkeeni ja siihen, miten rytmitän elämääni. Suurin muutos on olltu siitä, että enää elämä ei rytmitykään oman navan ympärille ja minun tarpeideni ympärille. Sopeutuminen parisuhteeseen ei ole todellakaan ollut helppoa ja yhdessä vaiheessa olin vain valmis luovuttamaan. Oma tila merkitsee minulle niin paljon, että olin todella lähellä luopua ihmisestä, kenestä pidän ihan mielettömästi. Onneksi yön yli nukkumalla, yksin miettimällä ja yhdessä puhumalla saimme selkeyttä asiohin. Syy ei ollut meissä tai parisuhteessa, syy oli sopeutumisvaikeudessa, jonka introvertti luonteeni laukaisi.

"Kaikkein parhaiten introvertti pystyy venymään epämukavuusalueelle niissä asioissa, jotka hän kokee itselleen merkitykselliseksi. Rajojen venyttäminen tietää kuitenkin samaan aikaan jonkinasteista stressiä, joten palautumisesta huolehtiminen tulee tällöin erityisen tärkeäksi."
-K&T 30.3.2018

Luin hiljattain Kauneus&Terveys-lehden nettisivuilta artikkelin introvertin herkkyydestä ja ihannetilasta, josta yllä oleva lainauskin on. Myönnän, että parisuhteessa on ollut hankalaa löytää tasapaino minun oman tilan tarpeelle ja yhteiselle ajalle, koska kaipaan ja vaadin yksinoloa sekä rauhoittumista työajan ulkopuolella. Henkilökohtaisesti minulle oli hankalaa hyväksyä tunne, että en halua viettää kaikkea vapaa-aikaani yhdessä kumppanini kanssa. Jotenkin ajauduin tilanteeseen, jossa stressasin juuri niitä parisuhteen "normeja" ja oletin, että en ole onnellinen, koska kaipaan yhä omaa tilaani. Tuo lainaus kiteyttää todella hyvin tuntemukseni parisuhteesta. Olen venyttänyt rajojani ja ajanut itseni epämukavuusaluelle, koska poikaystäväni merkitsee minulle niin paljon. Nykyään sallin itselleni yksinolon ja sen, että myös hyvä parisuhde voi kuormittaa.

Minua välillä hävettää herkkä introvertin luonteeni. Olen tuntenut olevani omituinen, epäkohtelias ja riittämätön. Miksi reagoin arkipäiväisiin asioihin herkemmin, miksi kuormitun monia enemmän ja miksei uusien ihmissuhteiden solmiminen ole minulle luontevaa. Välillä sorrun itseni sättimiseen ja käskytän itseäni olemaan normaali, kunnes pysähdyn, pyydän itseltäni anteeksi ja ajattelen "Niin normaali miten?". Olemassa ei ole yhtä normia tai standardia ihmiselle. Ei ole määritelmiä, millaisia meidän pitäisi olla, määritelmää, miten meidän pitäisi tuntea tai reagoida erilaisissa tilanteissa. On kyllä normeja, mutta yhtä lailla myös poikkeuksia. Itselleen ei saa olla niin ankara, ettei antaisi itsensä olla sitä, mitä pohjimmiltaan on.

Vuosien mittaa olen yrittänyt mieltää introvertin luonteeni rikkaudeksi. On ihanaa, että nautin yksin puuhastelusta enkä tarvitse paljoa ärsykkeitä arkeeni ollakseni tyytyväinen. En ole riippuvainen ihmissuhteista vaan pystyn, tai enemmänkin haluan, säilyttää oman itsenäisyyteni. Pystyn syventymään omaan tekemiseen niin vahvasti, että monta tuntia, jopa kokonainen päivä, menee täydessä flow'ssa, eikä muut ihmiset edes tule mieleeni. Kärsin ajoittain keskittymisvaikeuksista, joten on mahtavaa, että mielekkään tekemisen parissa pystyn keskittymään siihen hetkeen sataprosenttisesti. Erityisesti kirjoittaminen, valokuvaus ja kuvien käsittely ovat niitä asioita, joihin pystyn syventymään lukuisiksi tunneiksi. On vain minä ja se hetki.

Päivän mittaa mieleni alkaa herkästi ylikuormittumaan ja käymään ylikierroksilla, joten tarvitsen arkeeni hetkiä, jolloin rauhoitun sekä keinoja, ettei arkeni tunnu kokonaisvaltaisesti liian kuormittavalta. Alla on muutama keino, joilla hallitsen ylikuormittumista arjessani:

-Aloitan aamuni aina hiljaisuudella. En katso mitään ääntä sisältävää mediaa heti herättyäni enkä laita musiikkia tai tv:tä päälle taustalle.

-Pidän kiinni harrastamisesta ja liikkumisesta. Vaikka takana olisi pitkä päivä, olen usein huomannut nopeankin treenin auttavan siihen, että saan ajatukseni pois päivän 

-Rauhoitan edes osan ruokahetkestä. Ruokailun yhteydessä tulee herkästi esimerkiksi selattua somea, mutta pyrin välttämään muiden asioiden tekemistä syömisen ohessa. Illat ovat poikkeus, jolloin sallin tv:n katselun iltapalan ohessa.

-En viestittele jatkuvasti. Jatkuva kommunikaatiotulva on suurin kuormittaja ja tästä syystä pidän suurimman osan ajasta puhelimeni äänettömällä ja harvemmin viestittelen ihan muuten vain. Olen  myös poistanut lähes kaikki ilmoitukset, jotka tulevat puhelimeni sovelluksista.

Kirjoitin muuten Hollannissa asuessani tämän postauksen, jossa sivusin hieman tuntemuksiani introvertistä luonteestani ja painotin myös sitä, että pitää muistaa elää itseään varten. Vaikka juuri kirjoitin välillä häpeäväni introverttiä ja sisäänpäinkääntynyttä luonnettani, pitää muistaa, että me emme ole täällä ketään muuta varten. Elämää ei tarvitse rakentaa muiden odotuksien ympärille, vaan on lupa olla erilainen.

Onko muut introvertit kokeneet samanlaisia tuntemuksia esimerkiksi uudessa parisuhteessa?

12 kommenttia:

  1. Mieheni on edelleen useiden yhteisten vuosien jälkeen vaikea ymmärtää, että haluan hiljaisuutta töiden jälkeen tai että vieraiden käyminen kovin usein väsyttää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ei ymmärrä sitä, ettei työpäivän jälkeen enää jaksa hälinää. Tai, että on muutaman tunnin vierailunkin jälkeen ihan poikki.

      Poista
  2. Olipa hyvä kirjoitus. Komppaan ihan täysillä ja onnittelen sinua, että olet ymmärtänyt mitä perusluonteesi tarkoittaa ja vaatii. Olen sinua paljon vanhempi, ja ymmärsin oman introuteni vasta muutamia vuosia sitten. Sitä ennen yritin sinnikkäästi olla samanlainen kuin muut seuralliset ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään onneksi puhutaan avoimemmin näistä asiosta. Auttaa meitä erityisherkkiä ja introverttejä tunnistamaan mistä tietyt tuntemukset johtuvat :)

      Poista
  3. Kiitos ihanasta kirjoituksesta <3 moni rivi oli kuin omasta suustani, sellaista tekstiä on aina tsemppaavaa lukea. Olen itse tajunnut oman herkkyyteni ja introverttiyteni vasta ihan viimeisen parin vuoden aikana ja prosessi sen sisäistämiseksi on edelleen käynnissä :)

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä hirmuisesti ❤ ainakin nyt tiedät ettet ole yksin tämän tuntemuksen kanssa ja on sallittua väsyä.

      Poista
  4. Välillä unohdan oman introverttiuden ja syytän itseäni sekä etsin muita syitä sille, kun en "jaksa" olla sosiaalinen tai tehdä töitä niin paljon kuin muut. Tässä postauksessa oli paljon mihin samaistuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Nyttemmin alkanut harmittamaan mm. se, ettei nuoruuden ystäviä ole jäänyt oikein jäljelle, koska ei tämän takia ole kyennyt aktiiviseen yhteydenpitoon ja sosialisoimiseen.

      Poista
  5. Kiitos kirjoituksestasi :) Ihana huomata ettei olekkaan ihan yksin tämän asian kanssa,itse olen oman introverttiuteni "tajunnut" vasta ihan muutama vuosi sitten mutta oman itsensä hyväksymiseen on vielä matkaa ,työelämässä on kaikkein vaikeinta sopeutua koska on niin iso joukko ihmisiä jotka eivät hyväksy meitä rauhallisempia ja hiljaisempia tyyppejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et todellakaan ole yksin! Tuo on totta, että erityisesti työelämässä introvertti jää helposti muiden varjoon.

      Poista
  6. Tää postaus tuli kuin tilauksesta, koska juuri tänään harmittelin omaa introverttiä luonnettani. Itsellä on hankalaa solmia uudessa työpaikassa ihmissuhteita, kun pysyn liian mielelläni mukavuusalueellani eli yksinäni. Onko sulla ollut introverttiydestä työelämässä harmia?
    Parisuhde parani heti, kun muutettiin yhteen, silloin sai omaa aikaa, mutta kuitenkin olla yhdessä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aivan sama, että uudessa työssä olen pitkään todella jäykkä ja huono päästämään muita lähelleni. Ehkei sinänsä mitään harmia ole ollut, mutta se harmittaa, etten ole sellaien after work-tyyppi. Työpäivän jälkeen ei vain jaksa sosialisoida lisää, vaan tarvitsee sen oman ajan ja "vapauden".

      Mä olen hieman stressaillut sitä joskus tulevaisuudessa eteen tulevaa yhteenmuuttoa. Täytyy vain hankkia sopivan iso asunto, jossa on mulle oma piilopaikka. Tuo yhdessä asuminen varmasti voi muuten tuoda munkin kohdalla helpotusta, koska silloin se oma tila ja pakopaikka on siellä yhteisessä kodissa, ei mun omassa.

      Poista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

Your own copyright