Muista elää itseäsi varten


Ikääntyminen on upea juttu. Oman henkisen kasvun seuraaminen ja ajatusmaailman sekä arvomaailman muuttumisen seuraaminen on mielenkiintoinen matka. Muistan kun 20 täytettyäni tunsin itseni niin vanhaksi. Lukio käyty, ensimmäiset kunnon kokemukset työelämästä saatu ja ikä ei enää alkanutkaan ykkösellä. Aivan totaalinen ikäloppu! Seuraavaksi oma luku muuttuu 26 ikävuodeksi ja tällä hetkellä koen vanhenemisen hyvin neutraalina, jopa todella ihanana asiana. Ulkonäöllisesti alkaa muuttumaan "aikuiseksi", oman minuutensa löytäminen on helpompaa ja osaa nauttia asioista aivan eri tavalla. Siinä kun ennen onnistuneen viikonlopun määritteli baari-ilta, nyt koen viikonlopun olleen onnistunut, jos olo on sunnuntai-iltana levollinen ja levännyt.

Kasvuni teini-iästä tähän päivään on ollut todella kuoppainen ja monivaiheinen. Voisin mielelläni jättää monia asioita tekemättä ja kokematta, haudata ne niin syvälle kuin mahdollista, mutta menneisyys on menneisyyttä. Tekemisilläni yritin kompensoida ja pakoilla tosiasiaa, että olin tuolloin todella epävarma itsestäni. Pakoilin totuutta, enkä osannut pysähtyä ja miettiä toimintaani ja mihin se vie minua. Onneksi se mitä olemme tehneet joskus vuosia sitten ei määrittele mitä olemme nyt. Tärkeintä on, että on ottanut opikseen, kasvanut niistä ajoista ja muuttanut toimintaansa. Veikkaan, että ei löydy kovin montaa naista, joka ei olisi ollut hieman hukassa itsensä ja minuutensa kanssa teininä ja parikymppisenä. Elämään tulee noihin aikoihin paljon isoja muutoksia ja odotuksia, koska ollaanhan jo aikuisia. Numerollisesti ehkä, mutta henkinen aikuisuus on aivan eri juttu. Typeriä juttuja ja huonoja valintoja tulee tehtyä, mutta so what. Se mitä olemme tässä ja nyt ratkaisee.

Nyt vuosia myöhemmin voin ylpeänä sanoa olevani tyytyväinen ajatusmaailmaani ja henkiseen tasapainooni. Olen löytänyt elämätyylin, joka sopii minulle, kehittänyt itseäni ihmisenä ja toteuttanut unelmiani. Elämässä on kyse siitä, että tekee ja toimii siten mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ketään ei tarvitse miellyttää, kenenkään takia ei tarvitse muuttua. Olen elänyt tuon ohjenuoran mukaan ja rakentanut elämän, jossa olen onnellinen joka päivä. Okei, myönnettäköön että aina on hetkiä jolloin ajattelen I hate my life, kuten kun kaadat epähuomioissasi aamukahvit pitkin pöytää tai viisi minuutia sen jälkeen, kun olet poistunut kotoa alkaa satamaan kaaamalla eikä ole sateenvarjoa. Yleensähän tämä tapahtuu aina parhaana hius- ja meikkipäivänä. Pointtini kuitenkin on, että aivan jokaisena päivänä olen onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä minulla sillä hetkellä on. En elä odottaen viikonloppua vaan nautin arjesta ja sen tuomista rutiineista. Onnellisuus on minulle sitä, että osaa arvostaa ja olla onnellinen jokaisena päivänä.

Minuudessani on edelleen paljon kehityskohteita, vaikka henkinen tasapainoni on todella hyvä. Itsetunnossani ulkonäköäni kohtaan on vielä paljon työstämistä ja minun täytyy oppia olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. On hyviä kuin huonojakin päiviä liittyen ulkonäölliseen tyytyväisyyteen, mutta tulevaisuudessa haluaisin niiden hyvien päivien olevan hallitsevammassa osassa suhteessa huonoihin päiviin. Armollisuus omaa ulkonäköä ja kehoani kohtaan vaatii todella paljon työstämistä, mutta itselleni on ollut tärkeää tunnistaa tämä piirre. Muutosta ei voi tehdä, ellei tunnista ongelmaa. Ajan saatossa, ikää vielä enemmän karttuessa ja oikea ihminen rinnallani olen varma, että tulen saavuttamaan tavoitteeni rakastaa itseäni ulkonäöllisesti.

En ole määrätietoinen tai kunnianhimoinen ihminen. Älkää käsittäkö tätä väärin, sillä esimerkiksi työelämässä laitan panokseni peliin 110% ja haluan tehdä osuuteni parhaalla mahdollisella tavalla. Puhun nyt määrätietoisuudesta ja kunnianhimosta elämän suhteen. Minulla ei ole mitään tiettyä päämäärää, kuten kaksi lasta ikävuoteen X mennessä, joiden nimetkin on jo päätetty ja kesämökki saaristossa enkä vielä tiedä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa esimerkiksi työelämäni saralla. Pieni idea sentään on, mitä haluaisin mahdollisesti elantoni eteen tehdä, mutta en ota liikaa paineita tai stressiä asiasta. Minulla on aikaa, täytänhän vasta 26 vuotta ja tiedän, että olen koko ajan matkalla sitä kohti. Mieluummin mietin rauhassa, kuin kadun valintojani. Nykypäivänä, erityisesti Pohjoismaissa, vallitsee suoristuskeskeinen yhteiskunta. Koko ajan täytyy toimia, tehdä ja kehittää itseä, jonka vuoksi helposti unohtaa pysähtyä ja miettiä onko se kaikki sitä mitä itse haluaa. Mahdollisesti pelätään tuomitsemista, jos ei ole hyvää koulutusta tai hienoa titteliä töissä.

Hetkessä eläjät ja boheemit luonteet mielletään laiskoiksi ja saamattomiksi. Miten kukaan voi elää noin? Ilman päämäärää, tekemättä ja toimimatta koko ajan. Pelkkää laiskuutta. Stop ja pysähdy miettimään, kuinka kauan itse jaksaisit painaa sata lasissa päivästä toiseen. Jos pysähdyt, lepäät ja vietät päivän sängyssä katsellen Netflixiä, et ole laiska. Se on elämästä nauttimista ja asioiden tekemistä, jotka tuntuvat itsestä hyvältä juuri sinä hetkenä. Itsensä arvostamista. Kunnioita ihmisiä, jotka ovat puhtaasti sitä mitä he haluavat olla ihmisinä. Kaikkia ei ole luotu johtohahmoiksi, tehokkaiksi uratykeiksi tai täydellisiksi perheenäideiksi. Jokaisella meillä on päämäärä, jonka löytäminen on mielenkiintoinen ja jännittävä, koko elämän kestävä matka.

Muutamana viimeisimpänä vuotenani elämänvalintojani on ohjannut tunne, että haluan olla onnellinen joka päivä. Onnellinen tässä elämäntilanteessa ja onnellinen tulevaisuudessa. Tuo ohjenuora on ollut läsnä erityisesti ihmissuhteissa. Viimeisimmästä seurustelusuhteestani on yli viisi vuotta ja sen jälkeen kuvioissa on ollut vain pari vakavempaa ja pidempää tapailua. Olen todella itsenäinen, omaa tilaa tarvitseva ihminen, jonka takia olen hyvin tarkka siitä kenen kanssa haluan jakaa elämäni. Viime aikoina ihmissuhdeasioita miettiessä olen tullut tulokseen, että haluan rinnalleni ihmisen, joka on itseäni paljon menevämpi ja ekstrovertimpi. Mielestäni tuollainen henkilö voisi tasapainottaa suhdetta todella paljon, vaikka kuulostaa todella kliseiseltä, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Kun toisella on vilkkaampi seuraelämän, saan itse enemän aikaa itselleni ja omaa tilaa. Tietenkin toisesta pitää löytyä myös piirre, että pystyy pysähtymään kanssani ja viettämään aikaa yhdessä tekemättä jatkuvasti jotain. Sanatonta ja hiljaista yhdessäoloa ilman kiusaantuneisuutta. 

Olen itse introvertin ja ekstrovertin välimaastoa tilanteesta riippuen. Seurallisuuteni ja viihdyttäjänpiirteeni tulevat oikeassa seurassa ja oikeissa tilanteissa esiin, mutta joissakin tilanteissa saatan olla todella pidättäytyväinen ja hieman sisäämpäinkääntynyt, enkä anna itsestäni kaikkea. Hollantilaiset ihmiset ovat todella sosiaalisia ja meneviä ja välillä havahdun miettimään, että olenko oman pienen sisäänpäinkääntyvyisyyteni vuoksi omituinen. Onneksi saan aina puisteltua tunteen harteiltani ja olemaan ylpeästi sitä mitä olen. Pohjoismaisuudella saa myös aika usein tämän piirteen anteeksi! Jatkuva seurallisuus ja sosiaalinen kanssakäyminen väsyttävät minua, mutta työelämässä nautin yhteisöllisyydestä, jonka takia esimerkiksi vaatekaupassa työskentely oli todella mielekästä. Huonot ihmissuhteet ja raskaat ihmiset kuluttavat henkisesti todella paljon ja koska olen huomannut väsyväni tälläisessä seurassa todella paljon, olen alkanut panostaa ystävyyssuhteissa sellaisiin henkilöihin, jotka antavat minulle yhtä paljon kuin ottavatkin. Määrä ei korvaa laatua mikä tulee ihmissuhteisiin ja vääriin ihmisiin panostaminen on typerää. Nuorempana iso kaveripiiri oli tärkeää, mutta nyt itselleni riittää muutama hyvä ystävä, joiden kanssa viihdyn ja joiden eteen olen valmis tekemään mitä tahansa.

Tiedän olevani luonteeltani mielipiteitä jakava ihminen, juurikin sen takia, etten halua enää miellyttää ihmisiä ja sanon asioista todella helposti. Olen huomannut, että mieltä kaivertaista asioista pitää pystyä puhumaan ja ratkaista asia, mutta kaikella sanomisellani on aina tarkoitus enkä nipota tai sano asioista turhaan. Tiedän monia, jotka sanovat asioita pahoittaakseen toisten mieltä ja pystymättä perustelmaan sanomisiaan. Itse pyrin siihen, että kykenen seisomaan sanojeni takana, perustelemaan mielipiteeni ja tyyli, jolla kerron tai huomautan asioista on toista henkilöä (toivottavasti) rakentava. Positiivista puolta unohtamatta ja yritän kehua muita ihmisiä vilpittömästi mahdollisimman paljon. Hyvä ohjenuora kehittävään keskusteluun on, että kertoo samalla kerralla mikä on hyvää, mutta myöskin mikä vaatisi vielä kehittämistä. Niin kutsuttu hampurilaismalli.

Tällä hyvin sekavalla ja pitkällä tekstillä haluan kannustaa teitä kaikkia olemaan oma itsenne ja rakentamaan elämä, jollaisessa olette onnellisia. Panostakaa asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Luopukaa siitä, joka antaa vähemmän kuin ottaa. Olkaa rohkeita ja tuntekaa oma arvonne. Arvostakaa itseänne ja sitä, mitä olette sisimmältänne.



"Very little is needed to make a happy life; it is all within yourself, in your way of thinking."
-Marcus Aurelius

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Loistava teksti! Kiitos maanantai tsempistä :)

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä postaus, ihan täyttä asiaa!!:)

    VastaaPoista
  3. haluisin kysyä, että kun katsot taaksepäin, miten koet sen jenkkejen matkasi kun lähdit sen jonkun miehen luo sinne? oletteko vielä yhteydessä? kaipaisitko parisuhdetta?

    VastaaPoista
  4. Olipa aivan ihana teksti. Olen lukenut blogiasi todella todella pitkään ja on mahtavaa huomata kuinka olet löytänyt itsellesi juuri sopivan elämäntyylin ja uskallat olla tasapainoinen oma itsesi. Tästä tekstistä tuli tsemppiä uskaltaa itsekin elää ihan omaa elämäänsä muiden mielipiteistä välittämättä. Mahtavaa duunia nainen <3

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.