Kun ei halua olla someseksikäs

tiistai 2. toukokuuta 2017

Viikon vaihteessa vertasin mielessäni paljon omaa ulkonäköäni #goals-tyyppiseen naisihanteeseen. Naisihanteeseen, joka on kasvoiltaa todella tyrmäävä, kroppa on hoikka tai viimeisen päälle treenattu ja some täyttyy enemmän tai vähemmän vähäpukeisista kuvista. Seuraajia sekä tykkääjiä on kymmeniä tuhansia ja koko sometili perustuu omaan vartaloon ja kasvoihin. Asioihin, joista itse olen somettajana hyvin kaukana. Ja rehellisesti sanottuna asioihin, joista pysyttelen mielelläni käsivarren mitan päässä.

Kauniita kuvia on kiva katsella ja teknisesti tymäävä kuva, oli siinä sitten vähäpukeunen nainen tai upea kaupunkimaisena, on aina ilo silmälle. Sitten on niitä, joiden some on kuvasta toiseen enemmän tai vähemmän arvailujen varaan jättävää niin sanottua kotimatskua, eli itse otettuja selfieita tai kaverien omat edut edellä nappaamia kuvia. Julkisuuden henkilöiden ohellä nämä tytöt menevät seuraajamäärissä jo lähes julkisuuden henkilöiden tasolle. Seksi myy, ei voi muuta sanoa. Kirjoitin saman tyyppisestä aiheesta jo aikaisemmin tänä vuonna tässä postauksessa.

Vähäpukeisuus on arkipäivää. Siihen törmää somessa, katukuvassa, uutisissa ja televisiossa. Omasta seksuaalisuudesta puhutaan avoimemmin ja suhtautuminen siihen on rennompaa. Tämä on mielestäni todella mahtava juttu, jonka myötä Slut shaming on alkanut väistyä taka-alalle. Henkilökohtaisesti minulle on aivan sama mitä muut julkaisevat ja millaisen kuvan antavat itsestään. Voin saada tiettyjä mielikuvia ihmisestä, tehdä omassa päässäni spekulointeja ja miettiä mielessäni miksi joku haluaa julkaista itsestään tietynlaisia kuvia tai antaa itsestään sellaisen kuvan sosiaalisessa mediassa, mutta mitä se minulle kuuluu. Ihan yhtä lailla se ei kuulu kenellekään, kuinka minä esimerkiksi toteutan omaa blogiani. Kuitenkin olen jäänyt miettimään sitä, millaisia ihmisiä näiden kuvien takana oikeasti on. Onko syynä ylpeys omasta kehostaan ja ulkonäöstään, onko taustalla epävarmuutta, millaisiin ihmissuhteisiin nämä tytöt ja naiset päätyvät. Hankaloittaako elämää olla tunnettu someseksikkyyden takia? Mitä ne tuhannet seuraajat ja tykkäykset ja kuvien kommenteihin tulevat suorat ehdottelutkin oikein antavat ihmisille? Rehellisesti voin sanoa, että en laittaisi pahitteeksi, jos instagramillani olisi enemmän seuraajia reilun 2K sijaan. Tämä kuitenkin ainoastaan bisnesmielessä - enemmän instaseuraajia, enemmän kävijävirtaa blogiin.

Enemmän kun alkaa pyörittämään tätä aihetta mielessän, olen tullut miettineeksi pitäisikö haluta olla seksikäs? Pukeudun arkisin todella tavallisesti ja olen aina tarkka, ettei muun muassa kaula-aukkoni ole liian avonainen. Syynä on, että tunnen itseni nykyään epämiellyttäväksi liian paljastavissa ja avonaisissa vaatteissa. Tietenkin joskus tulee laitettua vaatteesta riippuen avonaisempaa päälle, mutta se, miten vaatteen yhdistää on silloin tärkeässä asemassa. Ylipäätänsä ulkonäköni suhteen menen sillä linjalla, että en halua olla liian laitetun näköinen. Pakko myöntää, että joskus voisi panostaa vähän enemmänkin ja ehkä kannattaisikin, mutta ei aina vaan jaksa. Mitä tulee someen, niin sinne julkaisemieni kuvien suhteen olen kriittinen. Olen muutama vuosi sitten julkaissut laihduttamisen ohessa paljastavampia kuvia, mutta nyt myöhemmin poistin kuvia rankalla kädellä, koska en halunnut pitää niitä esillä. Ajan myötä belfiet ja tavalliset selfietkin ovat alkaneet jäämään taka-alalle, koska jaan mieluummin kauniita hetkiä elämästäni. En halua sometilieni perustuvan seksikyyteen ja ulkonäköön. Vaika olen ulkonäköni suhteen kriittinen ihminen enkä aina pidä ulkonäöstäni, en siltikään halua hakea hyväksyntää ja itsetunnon boostia lisäämällä tietyn viban antavia kuvia someen. En halua muuttaa itseäni mihinkään suuntaan vain sen takia, että kokisin kelpaavani paremmin ja miellyttäväni enemmän. Älkääkä käsittäkö väärin, että tarkoittaisin kaikkien seksististen kuvien lisäävien henkilöiden kärsivän huonosta itsetunnosta. Päin vastoin uskon useimpien heidän olevan oikein tietoisia ulkonäöstään ja avuistaa.

Olen muutaman kaverin kanssa jutellut puoliksi vitsillä, ettei meidänlaisilla tavallisen näköisillä naisilla ole kohta mitään mahiksia löytää parisuhdetta. Yhtä lailla meidän naisten lisäksi miehet voivat selata päivittäin useita tunteja somea läpi ja kehittää tätä hämärtyvää naisihannetta - vain timmi ja #goals - kasvoinen nainen on tarpeeksi hyvä. Tämä on tietenkin ihan ympäripyöreää jossittelua, mutta ehkä ymmärrätte mitä ajan takaa.  Ja yhtä lailla me naisetkin ollaan nirsoja! Joitain Facebook-ryhmiä ja keskustelupalstoja seuranneena olen kuitenkin tullut huomanneeksi, että kauniit nuoret naiset ova huolissaan, etteivät he löydä parisuhdetta, koska eivät ole ulkonäöltään täydellisiä. Rehellisesti voin myöntää miettineeni tätä välillä itsekin. Halusi sitä tai ei, niin itse kullakin ulkonäkö merkitsee enemmän tai vähemmän siihen keiden kanssa haluaa olla tekemisissä. Ulkonäkö ei vaikuta vain parisuhteisiin, vaan se ohjaa paljon muitakin ihmissuhteita, joita solmimme elämämme aikana.

Pohjimmistani kuitenkin tiedän, että jossain vaiheessa elämääni tulee henkilö, jonka mielestä minä olen se maailman siistein tyyppi ja kaunein nainen. Ja kääntäen tilanteen päin vastoin, en haluaisikaan tämän henkilön olevan se, joka seuraa tuhatta instajulkkista ja lisää liekkiemojin joka toisen kauniin naisen kuvaan. Ulkonäkökeskeisessä maailmassa haluan tulevaisuudessa rakentaa oman elämäni vähemmän  ulkonäkökeskeisten asioiden ympärille. Vaikka minulla on nätisti laitettu koti, olen sopivassa suhteessa turhamainen, nautin esteettisesti kauniista asioista ja itsekin tulee laitettua Instagramissa välillä sydäntä komeille miehille, en halua henkilökohtaista yksityiselämäni rakentuvan pinnan ympärille. Haluan asioiden olevan pintaa syvemmällä ja jakaa elämäni henkilön kanssa, joka katsoo minua hymyillen vaikka hiukseni on pesty viimeksi neljä päivää sitten, olen pukeutunut tahraisiin kotivaatteisiini ja editoin tietokoneella huonossa ryhdissä kuvia blogiin. Tuo on sitä aidointa minua, Mikaela, jonka vain harva ihminen pääsee näkemään. Tavallaan pidänkin itsessäni juuri eniten siitä, että minusta löytyy kumpikin puoli - huoliteltu nuori nainen ja se tyyppi, joka lähtee aamulla yöpuvussa peiliin katsomatta ostamaan kahvia loppuneen tilalle.

Huh, tulipas painavaa tekstiä heti vapun jälkeiselle arkipäivälle. Toivottavasti teistä joku pystyy samaistumaan ajatuksiini tai ainakin herätti miettimään tätä aihetta. Miten te muuten koette sosiaaliseen mediaan lisätyt seksistiset kuvat? Tai jos omalta instatililtä löytyy paljastavampaa materiaalia, mikä on perimmäinen syy näiden kuvien lisäämiselle?


Kuva Juho Tirkkonen, editointi minä

8 kommenttia:

  1. en voisi olla kansassi enemmän samaa mieltä! <3 hienoa tekstiä!

    VastaaPoista
  2. Mä mietin kanssa just niin että muut saa tehdä mitä haluaa ja lisätä someen sellaisia kuvia kun lystää, mitä se mulle kuuluu? Mut itse en tykkää sellaisesta ylitsevuotavasta ulkonäön korostamisesta ja itseni liiallisesta esillepanosta somessa. Uskon, että mulle löytyy se ihminen elämässä jolla on mun kanssa samanlaiset arvot ja mielipiteet näistä asioista tai vaikka ei oiskaan ni joku joka kunnioittaa mua sellasena ku olen. Kyllä se tuntuu vähän pelottavalta että tollasesta somekäyttäytymisestä on tulossa normi mut kyllä tähän maailmaan ainakin vielä kaikenlaisia ihmisiä mahtuu :) hyvää kevään jatkoa sulle Mikaela!
    Vilma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, että jokaisen oma asia mitä haluaa julkaista, mutta ikävää tämä somen ulkonäkökeskeisyys on :/ Ja varmasti me kumpikin löydämme sen oikean henkilön elämäämme! Hyvää pitää odottaa ;)

      Kivaa kevättä sullekin Vilma!

      Poista
  3. ihan älyttömän hyvä teksti.100% samaa mieltä. oon seuraillut sinuu somessa joitain vuosia epäsäännöllisesti, mutta ehkä puolen vuoden ajan oon alkanu seuraa ihan säännöllisesti kun tuntuu että koko ajan ajatusmaailmasi lähenee omaani :-) hauska juttu, miusta tuntuu että ollaan oltu samalla ala/yläasteella Imatralla joku ihan lyhyt aika! näytät niin tutulta, voiks tää pitää paikkansa? :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla, että oot liittynyt vakkarilukijaksi!

      Voi olla mahdollista, taisin olla 3. tai 4. luokalla, kun muutimme Imatralle muutamaksi vuodeksi ja olin hetken Imatrankoskella ala-asteella, josta muutettiin Tainionkosken puolelle :)

      Poista
  4. Hyvä teksti! Hieman asian ohi, mutta mitä mieltä olet virolaisten naisten tyylistä ja ulkonäköön panostamisesta? Asustelen nimittäin itsekin täällä ja koin hetken jopa jonkinasteista alemmuuskompleksia pitkäsääristen ja hyvin naisellisten virolaisten keskellä, vaikka pidänkin itsetuntoani ihan kohtalaisen hyvänä. Enää en onneksi vertaile itseäni ihan yhtä rankalla kädellä kuin alussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aina välillä tulee alemmuudentunne, kun itse ei ole pitkäsäärinen ja hoikka, vaan vähän tanakamman mallinen. Mutta jokaisella on makunsa ja toisaalta taas esimerkiksi salilla olen huomannut, että mun kehontyyppi on herättänyt kiinnostusta, kun olenkin virolaisnaisiin verraten lihaksikkaampi mallilta. Eli jokseenkin eri vartalotyyppi voi täällä olla vahvuuskin. Vaikea selittää, mutta toivottavasti tajuat pointin :D Mutta joo, välillä on alemmuuskompleksia. Lohdutuksena voin sanoa, että olen parilta virolaismieheltä kuullut, että he eivät voi sietää virolaisia naisia, koska he ovat niin täynnä itseään haha!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela