Veikö terveys terveyden?

Tällä hetkellä moni asia tuntuu todella epäreilulta. Tiedättekö tunteen, kun yrität tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyt ja silti huono onni potkii, kun taas monet muut porskuttavat eteenpäin vailla huolen häivää. Nyt en puhu kokonaisvaltaisesta elämän epäonnekkuudesta tai epäreiluudesta, koska elämän suhteen olen todella onnekas ja välillä havahdunkin pohtimaan kuinka hyvät kortit olen saanut elämässä. Tämän postaus käsittelee terveyttä ja siihen kohdistuvaa epäonnekkuutta.

Olen reilun vuoden maininnut aika ajoin vatsavaivoistani ja hetki sitten kerroin niiden vain pahentuneen. Päätin ryhtyä tutkimaan oireita täällä Hollannissa, koska sairasvakuutuskäytännöt ovat erilaiset ja verrattuna mahdollisiin hoitokuluihin Suomen yksityislääkäreillä, säästän ajan lisäksi mahdollisesti paljon rahaa. Kävin kaksi viikkoa sitten perjantaina ensimmäisen kerran lääkärillä, jolta sain lähetteen laboratorioon. Lähetteessä oli laktoosi-intoleranssitesti ja verikokeilla tutkittiin maksa-arvot sekä jälleen kilpirauhasesta parit arvot. Tulokset olivat todella hämmentävät, koska laktoosi-intoleranssitesti ei ollut negatiivinen, muttei täysin positiivinenkaan ja maksa-arvo (P-ALAT) oli koholla. Kilpirauhasarvot sen sijaan olivat normaalit. En nähnyt itse kuinka "normaalit" ne olivat, mutta esimerkiksi viime vuonna jotkin arvoni ovat olleet juuri ja juuri normaalin rajoissa. Vuosi sitten lähdin tutkimaan kilpirauhasarvojani olemattoman hikoilun, jatkuvan kylmyyden ja väsymyksen vuoksi (postaus täällä). Toinen postaus videon muodossa löytyy täältä, jossa puin hieman enemmän hormonitoimintaa. Hormonitoiminnasta sen verran, että kuukautisia ei tule edelleenkään. Nyt ne ovat olleet poissa 1,5 vuotta. Sovimme viime elokuussa naistentautien poliklinikkakäynnillä, että varaan uuden ajan tämän vuoden loppukesälle, jos tilanne ei korjaannu.

Kävin keskiviikkona lääkärissä kontrollikäynnillä, jossa kävimme läpi laboratoriotulokset ja samalla sain lähetteen sisätautien poliklinikalle Utrechtin sairaalaan. Aika on vajaan kuukauden päästä, 9. kesäkuuta, joten hetken joudun taas odottelemaan. Saa nähdä mikä on tuomio ja millaisiin jatkotutkimuksiin minut lähetetään. Lääkäri puhui mahdollisesta tähystyksestä sekä maksasta otettavasta koepalasta, mutta varmaksi ei tietenkään vielä tiedä.

Alan olemaan niin väsynyt tähän, koska ikinä ei tiedä mikä ruoka-aine aiheuttaa jonkin reaktion. Välillä ei tarvitse edes syödä yhtään mitään, kun tulee kamala kipukohtaus. Tuon olen tosin yhdistänyt siihen, jos ruokailuväli on venynyt liian pitkäksi. Eli toisin sanoen minun pitäisi syödä tosi säännöllisesti ja ainoastaan niin sanottuja turvaruokia. Haluaisin päästä kaikista ruokavalioista ja syömisen aiheuttamasta stressistä sekä liiasta tarkkailusta eroon, mutta tämä tilanne ei helpota sitä ollenkaan. Mitä enemmän annan siimaa rennolle ruokailulle, sitä enemmän kärsin vatsavaivoista. Mitä enemmän on vatsavaivoja, sitä enemmän stressaan. Mitä enemmän stressaan, sitä herkempi on vatsa ja vatsantoiminta heikentyy. Voitte varmasti kuvitella, että revin hiuksia päästä tämän kierteen vuoksi. Hiukset ovat lähteneet päästä viimeisen vuoden aikana muutenkin, joten ei hyvä. Ei todellakaan.

Ennen, enimmillään noin 20 kiloa painavampana, minulla ei ollut mitään ongelmia ruokien suhteen. Saatoin syödä mitä tahansa, eikä tuntunut missään. Alaikäisenä ja kotona asuessa söin todella paljon jogurttia, juustoa ja muita maitotuotteita, eivätkä ne aiheuttaneet mitään reaktioita. Melkeinpä elin pelkällä hiilihydraatilla ja rasvalla eivätkä ruokailutottumuksemme perheessämme olleet kovin terveelliset (anteeksi äiti!). Sen jälkeen, kun aloitin dieetin, ruokavalion ja syömisten tarkkailun, tiukan salitreenin ja päälle aerobisen liikunnan vuosien 2013-2014 vaihteessa, tämä helvetti alkoi. Aluksihan en edes huomannut sitä, koska reilu puoli vuotta meni tiukasti dieettiä noudattaen. Vähitellen huomasin yliherkistyneeni monille ruoka-aineille ja alkoi tuntumaan, ettei enää oikein mikään sovi omalle kropalle. Päivittäin läsnä oleva väsymys alkoi painamaan ja nyt voin vihdoin myöntää, ettei syynä ollut kalorivajeen aiheuttama uupumus. Lokakuun 2014 lopussa siirtyessäni ehkäisypillereistä hormonittomaan kuparikierrukkaan jäivät kuukautiseni pois ja maaliskuussa 2015 Etelä-Afrikasta takaisin Suomeen palattuani minun oli pakko alkaa ottamaan selvää mikä on vialla. Nyt, reilu vuosi ensimmäisistä tutkimuksista, olen edelleen aivan hakoteillä mikä on vialla. Väsyttää, hormonitoimintani ei toimi, vatsavaivoja, palelua, hiuksia lähtee normaalia enemmän… Lista on todella pitkä. Veikö liika terveellisyyden tavoittelu lopulta terveyteni?

Viime aikoina olen ollut jopa hieman vihainen tästä kaikesta. Elin terveellisesti, itseasiassa huipputerveellisesti, en ole polttanut yhtäkään tupakkaa kesän 2013 jälkeen, join vuonna 2014 ja 2015 alkoholia rehellisesti alle kahden käden sormin laskettuna ja pidän huolen hyvistä yöunista. Miksi silti tapahtuu näin ja saatan kärsiä liian terveellisen elämäntavan takia mahdollisesti koko loppuelämäni. Miksi huolettomasti ja jopa todella epäterveellisesti elävät ovat terveitä? Tiedän, että nyt on turha jossitella ja tapahtunut on tapahtunutta, mutta harmittaa silti. Jos olisin osannut edes aavistaa liian tiukan dieetin ja terveellisen elämän aiheuttavan tämän, olisin mielelläni sen 20 kiloa painavampi ja lievästi ylipainoinen, mutta terve. Hassua muuten, että olin paljon itsevarmempi kroppani suhteen painaessani enemmän.

Hyi kuinka negatiivinen postaus, mutta toivottavasti tämä herättää ajatuksia todella tiukkaa elämäntyyliä noudattavissa henkilöissä. Liika terveellisyys ei ole terveellistä. Liika rajoittaminen ja syömisistä stressaaminen voi johtaa todella pahoihin terveydellisiin ongelmiin. Kilpaurheilu on asia erikseen, mutta esimerkiksi kaltaiseni tavalliset liikkujat tai laihduttajat eivät tarvitse fitnessdieettiä tai – elämäntyyliä. Toki paino putoaa nopeasti rankalla liikunnalla ja äärimmäisen terveellisellä ja tiukalla ruokavaliolla, mutta onko se välttämättä terveyden menettämisen arvoista? Muutaman viikon mittaisina rykäisyinä sellainen vielä menee, mutta omassa tapauksessani reilu puoli vuotta riitti tekemään tällaista tuhoa kropalleni. Rakastan treenaamista, alle viikon salitauko saa minut kaipaamaa salille ja pidän freesin ruuan tuomasta olosta. Voin kuitenkin jättää salitreenin välistä tai mennä salin sijasta lenkille, voin nauttia lasin tai pari viiniä keskellä arkiviikkoa, jos siltä tuntuu, voin syödä roskaruokaa jos haluan, vaikka ne aiheuttavatkin vatsavaivoja. Voin myös elää joinakin päivinä todella terveellisesti, jos haluan. Avain on tasapaino terveellisyyden ja sallivuuden välillä. Oli sitten kyse laihdutuksesta, elämäntapamuutoksesta tai ihan vain normaalista elämästä.

Nyt jätän tämän negatiivisuuden taka-alalle ja luotan siihen, että kaikki selviää. Saavuin itsesiassa tänä aamuna pariksi yöksi Pariisiin, joten ajatukset saa ainakin muualle. Tarkoitus on nauttia kaupungista, käydä nähtävyyksillä ja ihan vain rentoutua. Muokkaan tänään illalla loput Belgian kuvat, joten toinen osa Antwerpenin reissusta tulee viimeistään maanantaina ja ensi viikolla postailen Pariisin kuulumiset. Au revoir!

You Might Also Like

16 kommenttia

  1. Voi, kuulostaa tosi ikävältä :/ Toivottavasti asia alkaa selvitä! Mielestäni kuulostaa hyvin paljon kilpirauhasen vajaatoiminnalta, vaikka arvot ovatkin "normaalit". Ehkä voisit vielä saada sairaalasta arvot tietoosi tai käydä testeissä uudestaan Olen lukenut tosi paljon juttuja netistä tähän liittyen ja monesti vaivaa voi olla niillä viitearvoissa olevilla luvuilla. Lisäksi perustestien lisäksi pitäisi ottaa pari muuta testiä (vasta-aineet ja T3 muistaakseni), en tiedä mitä sinulta testattiin. Itsellänikin olen epäillyt samaa vaivaa, mutta kun arvot olivat juuri ja juuri viiterajoissa niin en saanut asiaa täällä vietyä eteenpäin... Minulla on samankaltaisia oireita, tosin vatsavaivat yms aika lieviä, mutta paino ei putoa ja itseä häiritsevimpänä oireena aivan pohjaton väsymys ja "sumuinen" ajattelu joka vaikeuttaa kaikkea, erityisesti opiskelua!

    VastaaPoista
  2. Oletko kuitenkaan elänyt oikeasti terveellisesti? Harrastatko liikaa ja liian rankkaa liiikuntaa ja painonnostoa? Syötkö liian vähän kaloreita, liian vähän rasvaa ja hiilaria, liikaa proteiinia? Ehkä vartalosi ihannepaino on vaan luonnostaan isompi ja liian laihana se lakkaa toimimasta? Mitä jos kokeilet lihottaa esim. 5kg ja katsot millainen olosi on? Terveellisellä ruualla tietysti koitat lihottaa, ei roskaruualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä mullakin tuli mieleeni koska ei kaikki ole samankokoisina sellaisia kun se olisi luonnollinen omalle vartalolle. ja rasvoja tarvitsee paljon kalamaksaöljyä, oliiviöljy jne. sitten oikeasti reilusti hyvää luomuruokaa. joillekin myös vihannesten rajut torjunta aineet mm. glyfosaatti aiheuttaa oireita! tai viljassakin sitä on.

      Poista
  3. Minulla on ollut samanlaiset oireet e-pillereiden lopetuksen jälkeen: kylmää, hiuksia lähtee aivan valtavasti (ihan kuin olisi joku koira pahimpaan karvanlähtöaikaan, hiuksia löytyy KAIKKIALTA). Myös minulla on herkkä vatsa. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita, ja tullut siihen tulokseen että vatsaan auttaa tilanteen hyväksyminen ja niiden ruoka-aineiden, joidenka tietää aiheuttavan pahaa oloa, välttäminen. Tietysti olisi kiva, jos pystyisi esim. maitorahkaa tai tulisia ruokia vetämään tuosta vaan, mutta koska tiedän että ne aiheuttavat vain pahaa oloa jälkikäteen, en halua niitä enää. Kokeile muuten ottaa pitkäaikaisesti maitohappobakteereja, ne on mulla ainekin auttanut herkkään vatsaan ja sen reagointiin erilaisiin ruoka-aineisiin. Ymmärrän että sinua turhauttaa, mutta tilanteesi ei ole maailmanloppu. Tietysti se vaatii tarkkaivaisuutta, että syöt säännöllisesti ja sinulle sopivia ruokia, mutta se tuo sinulle hyvää oloa ja sitten ei tarvitse stressata vatsavaivoista. :) Minulla myös maksa-arvot koholla (ja pitäisi käydä kontrollissa), mutta lääkäri totesi että maksa-arvot ovat yksilöllisiä ja jos ne ovat viite-arvoista koholla/alhaalla, ei yleensä tarkoita vielä mitään, varsinkaan tässä iässä.

    "Tiedättekö tunteen, kun yrität tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyt ja silti huono onni potkii, kun taas monet muut porskuttavat eteenpäin vailla huolen häivää." Aika yleistetty kommentti (ainekin tietämättä kehen vertasit). Uskon, että "huono onni" potkii muitakin, vaikka se ulkopuolisesti saattaa näyttää siltä, että ompa toisilla helppo elämä jne. Ymmärrän vaivasi, koska taistelen aivan samojen vaivojen kanssa (hormonitoiminta ihan sekaisin), mutta se ei ole mitään maailmaa mullistavampaa loppujen lopuksi (nimim. taisten sydänsairauksien kanssa, mitä ruokavalio ei voi parantaa, kuten tässä tapauksessa). Yritä ottaa positiivisempi asenne ja stressata vähemmän, olet juuri hyvä noin, ja kuuntele kehoasi! <3 Hyvää kevättä sinulle, toivottavasti voit paremmin pian.

    VastaaPoista
  4. En haluais tuoda mitään negatiivista lisää sulle tai pelotella, mutta kuulostaa tutulta. Mulla oli samallain, että ennen, n.10kg nykyistä painavampana ja siis ylipainoisena kaikki oli hyvin.
    Elämäntaparemontin myötä hoikuin nykyiseen painoon ja kaiken piti olla hyvin, kunnes maha ja hormonitoiminta sekosivat totaalisesti. Kuukautiset jäi pois ja maha tuli turvonneeksi ja kipeäksi. Epäiltiin erilaisia allergioita, gluteeniyliherkkyyttä, laktoosi-intoleranssia, kilpirauhasongelmaa ja montaa muuta juttua. Mitään muuta vikaa ei löytynyt kuin toisinaan heittelevät valkosolu-arvot, jotka viittasivat ihan normaaliin flunssaan tai juurikin esim. allergiaan.
    Lopulta syylliseksi löytyi syöpä, joka oli vienyt ensin suojaavaa limakalvoa ohutsuolesta ja sitten levinnyt imusolmukkeitten kautta vähän muuallekin.
    Hyvällä tuurilla ja nopealla hoitosarjalla selvisin hengissä ja jopa ihan hyvässä kunnossa. Nyt elelen ainakin toistaiseksi ihan normaalia elämää, mutta on vaan ajan kysymys uusiiko syöpä vielä joskus. Ikää itselläni vasta 22 vuotta, joten vähän kuumottelee koko ajan kuitenkin tämä kropan tila.
    - Piitu

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin tutulta. Itsekin laihdutin n. 7kg pari vuotta sitten, en noudattanut mitään tarkkaa dieettiä, söin kouluruokaa ja muuten kevyttä ruokaa, eli ihan normaalisti. Mutta sen jälkeen alkoi aivan samat oireet. Labrakokeet otettiin ja mitään poikkeavaa ei löytynyt ja lääkäri sanoi että on IBS. Tuntuu että melkeen mikä vaan ruoka aiheuttaa oireita, ihan perseestä! Nyt olen lihonut takaisin 5kg, mutta oireet on vieläkin joka päivä läsnä. :/

    VastaaPoista
  6. Voi itku, kuulostaapa ikäviltä nuo oireesi - ja valitettavan tutuilta. Haluan kuitenkin tsempata ja kertoa, että oireet voivat hyvinkin alkaa myös helpottaa. Itse laihduin yli kymmenen vuotta sitten noin 15 kiloa, vaikka olin alkujaankin normaalipainoinen. Laihduin noin 4-5 kuukaudessa ja olin lopulta aivan anorektinen. En treenannut salilla, mutta aerobista liikuntaa harrastin päivittäin. Ylläriylläri, kuukautiset jäivät kokonaan pois. Ne saatiin välillä toimimaan keltarauhaskuurilla ja e-pillereillä (tai ns. tyhjennysvuoto), mutta lopulta Terolutkaan ei enää auttanut. Kuukautiset olivat lopulta pois pari vuotta. Sain pikkuhiljaa painoa ja käytin hormonaalista ehkäisyä, jonka jätin jossain vaiheessa pois, ja kas, kuukautiset alkoivat toimia normaalisti. Nykyisin ne eivät juuri edes myöhästele.
    Vatsavaivat ovat myös hyvin tyypillisiä tiukalla dieetillä olleille. Minäkään en aluksi kestänyt maitotuotteita (minulla ei ole keliakiaa eikä laktoosi-intoleranssia), ja maha turpoili ja kipuili ja poltteli milloin mistäkin syystä. Noita oireita on ollut vielä tänä vuonnakin silloin tällöin, ja niitä on vuosien varrella selvitelty paljon.
    Painan nyt noin 10 kiloa ennemmän kuin laihimmillani ollessani. Olen tyytyväinen kroppaani ja onnellinen, että se antoi minulle anteeksi sen rääkkäyksen, jota harjoitin ne pari anoreksivuottani.
    Vaikka sinun tarinasi on jossain määrin erilainen, voi hyvinkin olla, että biologinen painosi on enemmän kuin nykyinen painosi. Kuvissa ainakin näytät todella hoikalta ja kapoiselta. Toivon, että sinunkin kehosi toipuu. Sitä odotellessa, koeta ottaa mahdollisimman rennosti ja hemmotella kehoasi.
    T:Siru

    VastaaPoista
  7. (Iina tässä moi! :>)
    Mahtaa olla varmasti ihan tosi kurjaa. :/ En tiennytkään, että sulla on vatsavaivojen lisäksi mm. hormoonitasapainon kanssa tuollaisia ongelmia. Vielä kun stressaaminen ei auta oloa yhtään. Pidän peukkuja, että tähän löytyisi joku ratkaisu pian. Tsemppiä ja haleja!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä postaus. Mahtavaa kuitenkin, että kirjoitat myös tällaisista jutuista ja toivottavasti tää herättää muitakin ajattelemaan, onko se sata lasissa diettaaminen kuitenkaan se paras vaihtoehto. Paljon tsemppiä sulle, toivottavasti oireiden syy alkaa pian selkeämään!

    VastaaPoista
  9. Juuri julkaistiin noin 100 000 ihmistä tarkastellut tanskalainen tutkimus, jonka mukaan lievästi ylipainoiset ovat prosentuaalisesti terveempiä kuin normaalipainoiset. Joten kannattaa heittää se ylipainon pelko romukoppaan, nauttia lihaksista ja pepun ympärille kertyvästä suojaavasta rasvakerroksesta:) On jo pitään ollut tiedossa, että diettaaminen on epäterveellistä, mutta juuri tän fitnessbuumin ulkonäköihanteen takia monet tavoittelee sitä oman kropan kustannuksella. Ei aina enempi treeni ja vähemmät kalorit ole terveellisiä! Toisaalta hyvät yöunet ja vähäinen alkoholi varmasti aina parantavat terveyttä: et voi siis tietää kuinka huonosti asiat olisi, jos olisit jatkanut noita aiempia elämäntapojasi, koska iän myötä vartalo muuttuu.

    Toivottavasti löydät sulle sopivan elämäntavan ja saat terveyden kuntoon!!

    VastaaPoista
  10. Kuulostaapa monilta osin tutulle tuo tarinasi! Itse vietin epäterveellistä sohvaperunaelämää aina vuoteen 2012 asti. Tuolloin päätin tehdä ryhtiliikkeen ja vähitellen lisäsin liikuntaa ja laskin ruokamäärääni (ja monipuolistin ruokavaliotani). Kuitenkin noin puolessa vuodessa ajauduin tilanteeseen, jossa söin todella vähän (ja super-terveellisesti) ja samalla liikuin vähintään kuutena päivänä viikossa. Jätin samaan aikaan ehkäisypillerit ja lopetin vielä kaiken lisäksi alkoholin juonnin. Tämän seurauksena 2012 loppuvuodesta kuukautiseni jäivät pois, nukuin koko ajan huonommin, olin koko ajan huonotuulinen ja kärsin liki joka päivä vatsakivuista (jotka useimmin liittyivät tyhjään vatsaan). Vasta vuoden alussa 2014 sain itseni repäistyä vähitellen tästä kierteestä ja aloin syömään enemmän (ja hui- välillä jopa epäterveellisiä asioita!) ja liikuin hiukan vähemmän. Tätä muutosta seurasi päivittäinen vatsakipu ja hirveät vatsan kouristelukohtaukset. Itse olin kuitenkin tuolloin aivan sairaanloisen laiha, joten jatkoin syömistä ja elämistä kivuista huolimatta. Vuoden 2015 alussa kivut sitten loppuivat ja samalla vähitellen kuukautiseni palasivat. Olin tuota ennen vähentänyt liikuntaa rutkasti, mutta nyt olen taas pystynyt nostamaan liikunta määriäni. Tänä päivänä kroppani näyttää paremmalle kuin koskaan ja kehoni toimii paremmin kuin ikinä. Niin ja mitä syömiseen tulee; Edelleen pyrin syömään terveellisesti pääasiassa, joskin mikään herkku ei ole minulta kielletty. (niin hormoonien kuin aineenvaihdunnan puolesta). Tietysti sinun tilanteesi voi olla eri mutta halusin vain kirjoittaa ja kertoa, että näitä vaivoja on muillakin ja niistä voi päästä myös yli! Tsemppiä kovasti sinulle ja toivottavasti kaikki kääntyy pian parhain päin!

    VastaaPoista
  11. Tosi hienoa ja rohkeata puhua näin avoimesti tällaisista asioista. Terveellisyys on tietysti hyvä juttu mutta jos se menee överiksi niin siitäkin voi tulla seurauksia ja ihmisten olis hyvä tajuta tämä. Ja ettei se itsetunto oikeasti rakennu sen vaaán numeron mukaan. Hirveästi voimia sulle ja että saisit selvyyden noihin kropan ongelmiin. Epätietoisuus on aina kamalinta. :)

    VastaaPoista
  12. Tosi harmi kuulla :( ruokavaliosta sen verran, että oletko koskaan kokeillut tai lukenut siitä, että moni on saanut helpotuksen ruoansulatusongelmiin siirtymällä vegaaniin ruokavalioon? (sehän on oikeastaan ruokavalio jota ihminen on designattu syömään :)) En siis itse ole vielä vegaani, mutta tutustunut aiheeseen paljon :) Mutta totta kai joku fyysinen sairaus on asia erikseen joka ei parane ruokavaliolla.

    VastaaPoista
  13. Moikka! Pakko tulla kommentoimaan, koska kuullostaa tosi tutulta. Sulla vielä toi vatsa oireilu lisänä :(. Mulla lähti kaikki halusta laihduttaa. Olin normaalipainoinen, mutta silti mielestäni tosi lihava. Eka piti tiputtaa 5kg, joka muuttuikin lopulta 10kg. Jossain vaiheessa huomasin kuinka syömiseni oli tosi häiriintynyttä, mutta nautin siitä kontrollista ja ihmisten kehuista. Mulla on aina ollut tosi huono itsetunto ja yritin sitä buustata tolla kaikella. Tosiasia kuitenkin oli, että voin tosi huonosti. Vihasin usein itseäni ja syöminen oli sääntöjä täynnä. En voinut elää sosiaalisesti normaalia elämää, kun mietin aina syömistä. Mieheni onneksi jaksoi kaiken ainaa rinnallani, vaikka joutui hänkin aika rajoittunutta elämää elämään, koska meillä tehtiin vain tietynlaisia ruokia..
    Tätä piinaa jatkui noin 2-vuotta. Samalla olin jättänyt hormonaalisen ehkäisyn pois, eikä kuukautisia tullut ollekaan. Lopussa olin niin väsynyt, palelin ja tukka lähti päästä. Kävin testeissä ja kilpirauhanen oli vajaalla. Sain siihen onneksi lääkityksen ja nyt se on suht tasapainossa. Sunkin oireet kuullostaa kyllä siltä!!
    Yhtenä päivänä tuli stoppi. Tajusin kuinka sairasta mun elämä oli, enkä halunnut enää jatkaa siinä ahdinggossa. Päätin että nyt loppuu ja haluan muuttua. Rupesin syömään rennommin ja välillä hain tasapainoa ahmimisen ja kituuttamisen välillä. Vaikeuksista huolimatta rupesin kuitenkin paranemaan ja suhteeni ruokaan ja liikuntaan muuttui terveeksi. Pidän edelleen treenaamisesta ja terveellisestä ruuasta, mutta tasapaino on löytynyt. Painoa kerty 20kg siitä, mitä laihimmillani olin, koska elimistö oli vaan ihan tiltissä. Toki myös lihastakin on tullut jonkin verran. Halusin kuulautiset takaisin, mutta keltarauhaskuuritkaan ei auttanut. Lopulta 4-vuoden jälkeen kuukautiset alkoivat itsestään. Keholla meni niin kauan toipua.
    Nyt olen raskaana ja tätä vauvaa toivoimme 3-vuotta. Vaikka siitä ajasta viimeisellä vuodella mulla olikin kuukautiset, niin en silti ovuloinut, joten se ei vielä ollut palautunut. Hoitojen avulla tulin kuitenkin onneksi raskaaksi.
    Jäätävän pitkä stoori, mutta uskon että säkin tuut löytään tasapainon ja jos unelmoit joskus perheestä, niin toi hormoonitoiminnan palautuminen on tosi tärkeetä. Joku gynegologi mulle sanoi joskus, että usein painon on noustava yli sen, mistä on lähtenyt laihduttamaan, että kuukautiset palautuis. Toivottavasti sulla riittäis vähempikin, mut itellä oli se +10kg lähtötilanteesta, kun ne palautu. Vaikka olenkin nyt painoindeksin mukaan lievästi ylipaonoinen, niin tykkään itestäni enemmän kun sillon laihimmillani. Olen mielestäni voimakas ja sporttinen, vaikka hieman pehmeä olenkin ;) Kaikkee hyvää Mikaela! Me tunnetaankin monien vuosien takaa!

    VastaaPoista
  14. Pakko kommentoida, miten ihailenkaan sun avoimuutta ja rehellisyyttä. Olen jo pitkään seurannut sun blogia, ja oot mun mielestä vaan yksinkertasesti ihana! (tuo kuvaa mun mielestä sua todella hyvin <3 )

    VastaaPoista
  15. Mikaela olipa kivasti kirjoitettu teksti. Itellä olluy kilpparin vajaatoiminta tosi kauan, mutta koskaan ei ole oikein lääkitys ollut kohillaan. Sain alopeciankin ja olen ollut lähes hiukseton jo viitisen vuotta. Ripset ja kulmatkin lähti. Iihoin 25 kg ja olen viisi vuotta ollut täysin uupunut ja mega väsynyt. Toivottavasti sun maha on alkanut voimaan paremmin ja tukkakin kasvaa.

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.