Mä en tiedä miten aloittaisin tän postauksen. Olen vain niin ällikällä lyöty. Mua jännitti koko päivä ihan kamalasti, pelotti ettei mitään tuloksia ole tullut ja jos olenkin mokannut jotain. Onneksi näin ei ollut ja InBodyn tulokset olivat aivan huikeat. Pelkästä kuukauden takaisesta mittauksesta rasvamassa on pudonnut kolme kiloa, lihasta tullut kilo (!!!!) lisää ja rasvaprosentti tippunut 4%-yksikköä. Kaksi kuukautta sitten tehtyyn mittaukseen verrattuna rasvaa on lähtenyt kropasta kuusi kiloa ja rasvaprosentti tippunut 6,4%-yksikköä. Painoa on lähtenyt tuon rasvamassan verran, eli kuutisen kiloa. Kotiin päästyä ja kunnolla papereita selatessa aloin itkemään. Olen niin helvetin ylpeä itsestäni ja kukaan muu ei ole tätä työtä mun puolesta tehnyt. Marko on vain antanut mulle oikeat eväät ja puskenut mua eteenpäin, mutta itse olen päättänyt mitä suuhuni laitan, rakentanut hyvän itsekurin ja mennyt sinne salille treenaamaan vaikka väsyttäisi kuinka paljon pitkän työpäivän jälkeen. Kaikki lähtee itsestä ja siitä, haluaako tätä oikeasti. Markoltakin tuli ihan kamalasti kehuja ja myöskin muistutus, ettei kehitys ja tulokset saa nousta päähän. Onneksi siitä ei ole pelkoa, koska liian helposti ei näitä tuloksia ole tullut, arvostan kovaa työtä kroppansa eteen tekeviä ja olen iloinen ja yllättynyt yhä edelleen omasta kehityksestäni :-)
Kovaa ja tavoitteellisesti treenaaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista, salilla kaverin kanssa hengailua, ulkona syömässä käymistä ja viikonloppu ollaan sitten ihan rappiolla. Tällä hetkellä itsellä treenit menee kaiken sosiaalisen elämän edelle, syön ruokani oikeaan aikaan oli paikka mikä tahansa, en käy ulkona syömässä, en käytä alkoholia, en käy juhlimassa alkottomanakaan, koska haluan viikonloppuisin levätä kunnolla jotta jaksan treenata, en voi ekstempore lähteä mihinkään, jos on treeni tekemättä enkä pysty aloittamaan mitään suhdetta kenenkään kanssa ja rahaa menee ihan kamalasti ruokaan, lisäravinteisiin ja personal traineriin. Loppujen lopuksi tämä on aika yksinäistä puuhaa ja välttämättä kukaan ystävistäkään ei ymmärrä kaikkia uhrauksia, joita tämän eteen joutuu tekemään, ei välttämättä saa kannustusta keneltäkään, ei ole ketään lähipiirissä kenelle iloitsee hyvästä treenistä tai tuloksista. Ihmisillä saattaa mennä hermo, kun ei puhu mistään muusta kuin treenaamisesta, koska elämässä ei oikeastaan ole mitään muuta tällä hetkellä työn lisäksi. Onneksi kaiken tuon negatiivisen kompensoi se, että nautin salilla käymisestä, nautin tästä fiiliksestä jonka itsensä voittaminen, kehittyminen ja oikea ruokavalio ja treeni tuo, elämässäni on sisältö, joka on hyväksi itselleni ja viikonloppuisin on yleensä edes jossain välissä aikaa nähdä perhettä ja ystäviä. En kadu hetkeäkään enkä euroakaan, jonka olen uhrannut tämän kaiken eteen viimeisen kahden kuukauden aikana.
Sain myös tänään päivitetyn sali- ja viikko-ohjelman. Mitään suuria muutoksia ei tehty, koska miksi muuttaa jotain joka toimii. Salitreenejä tulee viikossa neljä, joista yksi tehdään aamulla, ohjelma on edelleen 3-jakoinen pienillä muutoksilla ja lisäksi viikossa yksi HIIT aamulla, yksi aamuaerobinen ja kolme kävelylenkkiä illalla tai päivällä. Eli aerobista lisättiin ja salitreenejä tulee viikossa aina neljä edellisen kolmen tai neljän sijaan. Ruokavalioonkaan ei toistaiseksi tehty muutoksia. Noista lisääntyneistä aerobisista tosin en ollut kovin innoissani :-D Onneksi päivät alkavat valostua ja koko ajan mennään kevättä kohti, joka tekee niistä vähän ehkä miellyttävempiä ja viitsii mennä ihan ulos lenkkeilemään salin juoksumaton sijasta. Muuten uusi muunneltu saliohjelma vaikuttaa todella hyvältä ja tänään testasin jo uuden rinta-hartiatreenin. Kyllä tuntui ja hartiat ja olkapäät sai varsinkin kyytiä!
Lauantaina mulla onkin sitten se tankkaus. Elämäni ensimmäinen sellainen ja en malttaisi millään odottaa! Sain vielä yllätyksekseni pitää sitä sunnuntaina puoleen päivään asti, eli voi vielä silloin syödä herkkuaamiaisen ja -lounaan :-) Sen jälkeen taas takaisin ruotuun. Nyt kaksi päivää tuskailen ja yritän päättää mitä kaikkea haluan syödä :-D Jätskiä ainakin. Ja oikeaa pannaria tai lettuja. Ja käydä ulkona syömässä ja jotain oikeaa kotiruokaa. Mikään mäkkäriä ja pizzaa aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi-tankkaus ei ole kyseessä, enkä sellaista kaipaakaan. Ihana syödä kunnon kotiruokaa muiden kanssa, saada tuoretta leipää aamupalaksi, vähän herkutella ja käydä ulkona syömässä. Olen menossa perjantaina töiden ja salin jälkeen äidille yöksi ja olenkin jo ilmoittanut, että aamupalaksi paistetaan tuoretta leipää ja tehdään pannaria tai lettuja. Nammmmmm.
Nyt pitää tehdä tuorepuuro valmiiksi jääkaappiin ja pakata kamat valmiiksi aamutreeniä varten. Onneksi huomis illan saan olla rauhassa kotona, kun käyn HIIT-treenin tekemässä jo aamulla. Unia!
Ainakin täällä ruudun toisella puolella osataan iloita sun tuloksista!! Kyllä sun hyvä olo on välittyny myös tälle puolelle :) Hyvä tsemppi sulla on kyllä päällä ei voi kyllä muuta kun hattua nostaa !:)))
VastaaPoistaOnneeeeeee!:D *mieletöntä tuuletusta*
VastaaPoistaPs. % ja %-yksiköllä on ero, kummin rasvaprossa laski...?:(
Apua, typo! Sen piti olla hymynaama lopussa, tsorge.
VastaaPoistaHyväää työtä! Oot todella omistautunu tähän ja sen näkee kyllä tuloksista! :)
VastaaPoistaTosi hienoa työtä!! :)
VastaaPoistaSuper hyvät tulokset kyllä ja huomaahan sen jo päällekin päin, että muutosta on tapahtunut huikeesti! :) Nyt sit ansaittua herkkupäivää! ;)
VastaaPoistaIhan mahtavaa! Oon onnellinen sun puolesta! Ja ihana lukea että sulla menee hyvin! Pidä lippu korkeella!
VastaaPoistaTäälläkin iloitaan sun kanssa! Mielettömän hienoa, keep up samaa rataa! :)
VastaaPoistaVauuu Mikaela! Näytät tosi hyvältä. Oon ig:ssä seuraillu sua ja sun kroppa on muuttunu tosi paljon! Ihanaa että vihdoinkin saat ns. näkyviä tuloksia ja voit olla niin ylpee itsestäs :) Oot kyllä kaikki tulokset ansainnut. - Vanha tuttu
VastaaPoistaMä en kestä! Oon niiiin ylpee susta! :'') ♥ Miten sä onnistuitkaan kiteyttämään ton fiiliksen sanoiks? Ja mä tuun niin onnelliseks kun muut onnistuu ja se luo uskoa siihen, että mäkin onnistun. Tiedän (tai no tiedän ja tiedän.. enhän mä oikeesti tiedä :D) kuinka paljon oot joutunut kamppailemaan tän jutun kanssa ja vihdoin saat noin loistavia tuloksia. Oot ansainnut sen neitokainen ♥
VastaaPoistaMulla on ihan samat yksinäiset fiilikset ja joudun yksin iloitsemaan hyvistä treeneistä. Yleensä mulla tulee lähinnä paha mieli siitä kun en voi kenenkään kanssa iloita. Mut onneks on blogi ja hei mulle voit laittaa viestiä, jos on ollut ihan törkeen loistava treeni. ;) Nyt lähdenkin sitten salille! :D Mut hei, ihan loistavaa ja oot tosi inspiroiva. Pus! ♥
kiva kuulla tosta hienosta edistyksestä! :)
VastaaPoistaToivottavasti en kuulosta ihan tympeältä tyypiltä kun sanon tän, mutta mietin että oletko suunnitellut kuinka pitkä prosessi tuosta tulee. Itselle olisi ainakin tosi kova paikka luopua vaikka kokonaiseksi vuodeksi noista kaikista mainitsemistasi asioista. En usko, että motivaatio treenaamiseen säilyisi itsellä jos en pääsisi näkemään ystäviäni ja tekemään jotain extemporejuttuja välillä, kuten leffassa käyntiä tai vaikka kesäisin jotain festaritrippejä.
Pointtina tässä mulla oli siis onnitella todella kovasta työstä ja hyvistä tuloksista, mutta olisi myös kiva vaikka lukea jonkun postauksen yhteydessä sun ajatuksista sen suhteen, oletko suunnitellut tota treeniasiaa pidemmällä tähtäimellä:) Mun mielestä on kuitenkin tärkeää osata nauttia elämästä ja elää välillä vähän rennommin ja unohtaa se oma kroppa mielestä aina sillon tällön! :)
En missään nimessä halua vähätellä tuloksiasi, etenkin kun ne tuottavat itsellesi hyvää mieltä ja voit olla niistä ylpeä. Olet tehnyt kovasti töitä tulosten eteen, joten syystäkin olet ylpeä. En silti pysty työntämään tuota samaa ajatusta pois mielestäni kuin mitä muutama tässä on tuonut esille. Mitä sinulle loppupeleissä jää tämän projektin jälkeen käteen? Hyvä kroppa ja hyvä olo tietenkin, mutta mitä muuta? Tietenkin tuollaista tehdään vain itselleen, mutta sitten kun saavutat tavoitteesi, onko enää ketään kenen kanssa jakaa tämä ilo? Vaikea minunkin olisi kannustaa samanlaista projektia toteuttavaa ystävää (kun mainitsit ettei kovin moni kannusta), jos kokisin etten saisi mitään takaisin; hän ei viettäisi kanssani aikaa ja jos viettäisi, ei puhuisi mistään muusta kuin itsestään ja treenistään. Jokaisella on tietenkin omat prioriteetit ja arvot mitkä ajavat eteenpäin, mutta oman ajatusmaailmani mukaan nyt mennään kyllä niin siellä ääripäässä, että onko tuo loppupeleissä enää ihan järkevää. Mutta tietenkin jos noin tiukka tyyli on itsellesi mieluinen, niin sitten sen toteutat! Mutta herätti kyllä ajatuksia.. Olisi tosiaan kiva kuulla vaikka postauksen muodossa ajatuksiasi juurikin tulevasta: millainen elämäntapa sinulla on kun projekti päättyy, jne. Vaikea kuvitella että samaa linjaa noudattaisit loppuelämäsi?
PoistaItsekin mietin, mitä varten treenaat? Eli onko sulla jokin tavoite, kisat tms? Jos kaikesta entisestä kivasta "pitää" luopua, niin kuulostaa vähän, hm, tylsältä. Tai että saa syödä pannaria vaan sillon, kun se on jonkun mukaan sallittua. Herkuttelun ja treenaamisen kanssa kun voi päästä semmoselle ihan mukavalle tasolle, eikä tartte vetää kaikkea ihan ääripäähän. Ja silti voida hyvin ja olla hyvässä kunnossa. Eli vähän komppaan edellistä Anoa, enkä halua itsekään kuulostaa tympeältä, kiinnostuneelta vain. :) Tosiaan kisoihin treenaaminen on sitten asia erikseen.
VastaaPoistamietin ihan samaa.. miksi luopua kaikesta kivasta treenin takia?? mäkin käyn salilla ja jumpassa useana päivänä viikossa ja syön terveellistä perusruokaa - mutta en näe mitään, en siis MITÄÄN järkeä punnita ruokia, kieltää itseltä kaikki hyvä ja potea yksinäisyyttä pelkän treenin takia :D kuulostaa sairaalta
Poistano mutta kaikille ei vaan sovi se keskitie, esim. itse vedän ihan överiksi herkkujen kanssa, ellen pidä sitä täysin niin, etten yksinkertaisesti osta mitään itselleni. kavereiden kanssa joskus herkuttelen, mutta mulla on tiukka linja etten osta mitään herkkuja mässättäväksi itselleni... jokainen on erilainen!
PoistaNiin, ihmiset ovat erilaisia. Tuo "negatiivisten asioiden" lista nyt vaan oli aika pitkä ja siksi laittoi ihmettelemään. Hyvän olon treenin ja sapuskan kautta voi kyllä saavuttaa vähän vähemmälläkin, toki sen hakeminen voi kestää (itselläni ainakin näin). Mun mielestä skitsotreeni ja liiallinen ruokakikkailu ei kyllä ole sen arvoista, että ei pysty/ehdi tekemään mitään muuta lisäksi, tuossa hommassa hajoaa tosi helposti pää ja onko se sen arvoista? Toki jos se on sitä parasta mitä kuvitella voi, niin sittenhän se on ihan tervettä :)
PoistaOi mahtavaa ! Tuli itelläkii tippa linssii:'D Oo ylpee itestäs<3
VastaaPoistaMullakii on "projekti" menossa, vähän vielä kiloja pois ja sitte lihasta esiin.. Treenailen kyllä ilman PT:tä. Mulla on ihan TOSI kova motivaatio ja haluan jauhaa jatkuvasti treenista ja ruuista:D Oon käyny kyllä juhlimassa, ilman alkoholia ja ennen baaria huitassu naamaa jonku välipalan (siis "alottelu"paikan jälkeen).. Mun pää hajoo jos en pääs ihmisten ilmoille, mutta kyllä huomas viime vklp jälkeen ettei ollu kunnolla saanu levättyy :(
Huomaan että mun läheisiä alkaa jo ärsyttää tää jauhaminen kaikesta tästä. Ja MINÄ motivoin kaikkia muitakin liikkumaan, ketkä pudottaa painoaan. Mutta fakta on se, et mulla ei oo ketään "tukena" tässä. Ei ystävät, poikaystävä tai porukat. Jos haluun mättää herkkui, nii kukaa ei sitä estäis. Jos en treenais, kukaa ei mulle siintä valittais tai sanois laiskaksi. Mulla ei vielä oo ollu masistelupäiviä, jolloin kaikki on ihan perseestä eikä mua kiinnosta elää terveellisesti. Ja ne mua pelottaakii ihan sikanaa, siis sitku sellanen tulee(jos tulee). Koska kukaan ei sillon mua kannusta, eikä käske lenkille. Mitäs jos mun motivaatio katoaa? En todellakaa tiedä mistä löytäisin sen. Sori avautuminen.. :D
Mut tsemppiä sulle jatkoon<3 Älä heitä hukkaan kovaa työtä! Ja NAUTI tankkauspäivästä, oot sen ansainnu :))
t. Sofia
Mikaela, tässä hommassa menee todella helposti överiksi. Ruokien vahtaaminen ja liikuntaa lisää lisää lisää..pystyy kerrankin hallitsemaan asioita ja saada valtaa siihen jää koukkuun. Mutta sä tiedät milloin höllätä oothan fiksu, toivon niin
VastaaPoistamietin ihan samaa. varsinkin kun mikaellalla on ollut bulimia ja on mennyt överiksi aiemminkin?
Poistamusta tää fittibuumi on kyllä vaan yks uus syömishäiriön muoto.
Mahtavaa työtä ja tsemppiä tuleviin treeneihin! :)
VastaaPoistaONNEA! Motivoi varmaan ihan sika paljon:) Edellisissä kommenteissa kyseltiin, että mitä varten treenat ja miksi luopua kaikesta normaalista jos ei tavoitteena ole esim kisat. Ihmiset ovat huolissaan, ettei mene överiksi, mikä on ihan ymmärrettävää. Hassua vain on se, miten kerran viikossa ryyppääminen ja roskaruuan mättäminen nähdään normaalimpana kuin terveydestä huolehtiminen (myös silloin viikonloppuisin) ! :D
VastaaPoistaOlet meille kirjoitellut jo useamman vuoden erilaisista laihdutusprojekteista, joten itse koen, että ehkä tarvitset tällaisen tiukan projektin saadaksesi itsesi toimimaan?:) Sitten, kun olet päässyt tavoitteitteisiisi, niin voit keskittyä kunnon ylläpitoon ja aikaa jää myös muille jutuille enemmän. Kyse on kuitenkin elämäntapa muutoksesta.
Olet fiksu nainen ja luotan, että osaat pitää terveyden osana elämääsi antamatta sen hallita kuitenkaan kaikkea. Lisäksi sinulla on apunasi ammattilainen, joka varmasti osaa myös auttaa tällaisten asioiden kanssa! Voisitkin ehkä kirjoittaa postauksen (kysellä ehkä Markoltakin mielipiteitä), että mistä tietää, milloin "fitness" menee yli?
Tsemppiä! Inspiroit muitakin!
Tämä kommentti oli kyllä niin täyttä asiaa. Tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä lähtökohtiasi ja kommentoivat oman elämänsä pohjalta. Tottakai sä treenaat ittes nyt kondikseen ja alotat ryminällä ja kun oot tavotteeseesi päässyt niin jatkat nimenomaan sitä ylläpitoa.
PoistaMä oon niin ylpeä susta, oot tehnyt aivan mahtavaa duunia ja oikein hehkut! :)
Etkö enää opiskele? Kun mainitsit, että työ ja treeni on ainoita juttuja :)
VastaaPoistaIhan mahtavia tuloksia, onnittelut niistä! :)
VastaaPoistaOletko miettinyt, että mitä tän projektin jälkeen? Tai siis, että miten tulet ruokavalion ja liikunnan suhteen jatkamaan? Nykyinen linja kuulostaa ainakin itsestäni todella tiukalta (mutta näköjään toimivalta:)).
Hienoja tuloksia! :-)
VastaaPoistaMutta oon kyllä samaa mieltä parin muun ihmisen kanssa siitä, että kenenkään ei pitäisi luopua sosiaalisesta elämästä sen takia, että voi käydä salilla ja syödä kevyesti. Itsekin kerrot, ettei aikaa ole muulle ja haluat käyttää vapaa-aikasi salilla käymiseen, joka kertoo joko siitä, että sulla ei ole ystäviä tai siitä, että oot tosi itsekäs. Itsekäs saa ja pitääkin vähän olla, mutta se, että riskeeraat sun kaveri- ja perhesuhteet sen takia, että pääset hyvään kuntoon, on järjetöntä. Se joka tässä maailmassa ratkasee ei ole hoikka treenattu kroppa, vaan ne ihmiset ympärillä, jolta saa rakkautta ja joille sitä voi antaa. That's it.
Niin ja kyllähän tätä blogia kirjoittaa (entinen) syömishäiriöinen, olen varmaan jäätelöä mussuttava itsekuriton läski mutta kyllä tää touhu kuulostaa ihan samalta, fitness-buumin takia vaan tällanen tapa on jostain syystä ihan oikein ja ihailtavaa.
VastaaPoistaSe on minusta käsitämätönta miten se kerran viikossa ryyppaaminen ja mässäilly nähdään normaaliksi ja kun joku haluaa elää terveellistä elämää ja syödä puhtaasti niin se on jotenkin huono asia. Hei noi on kateellisten puhetta, jatka samaan malliin ja muista välillä herkutellakin:)
VastaaPoistaAnteeks itsekäs?? Oonko itsekäs ku työskentelen sairaalassa 3-vuorotyössä eli nään kavereita tai perhettä n kerran pariin viiikkoon?? Kyllä ne ystävät ja perhe ymmärtää työn, opiskelun ja harrastukset, ja jos ei ne ei ansaitse sitä! Huoh. Jokasella meillä on oma elämä ja jokanen käyttää aikansa miten haluu! Esim siellä salilla, koneella, töissä etc. Mikaela, ole ylpeä itsestäs! Moni meistä ei pystyis noin tiukkaan omistautumiseen! Terveisin, +10kg ja ilman motivaatiota pudottaa niitä
VastaaPoista