Yksin

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Tiedättekö kun on sellainen olo, että olisi paljon kaikkea kerrottavaa ja asiaa, josta haluaisi kirjoittaa mutta ei vaan osaa pukea niitä sanoiksi ja alkaa kirjoittamaan siitä. Mulla on niin usein sellainen olo, tälläkin hetkellä, mutta päätin siitä huolimatta yrittää vain alkaa kirjoittamaan.

Mulla on ollut tämä teksti auki yli kolme tuntia ja nyt vasta sain selkoa, mistä tarkkaan kirjoittaisin. En halunnut tästä mitään aivoriiheä ja sekavaa. Lopulta päädyin aiheeseen yksinäisyys. Olen joskus kauan sitten kirjoittanut aiheesta ja tekstiin tulleen kommentin ansiosta halusin taas kirjoittaa tästä.


Elämäntilanteeni on tuon tekstin kirjoittamisesta muuttunut paljon, kuitenkaan yksinäisyys ei ole hävinnyt mihinkään. Viihdyn paljon itekseni ja esimerkiksi shoppailen kaikista mieluiten yksinäni. En ole sellainen, joka haalii ympärilleen paljon kavereita ja olenkin niiden suhteen hyvin valikoiva. Vaikka olenkin sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa, valikoin silti ystäväni hyvin tarkkaan ja tällöin olen valmis antamaan heille kaikkeni itsestäni. En ikinä ole osannut tunkea johonkin porukkaan mukaan, vaan haluan ystävystymisen olevan luonnollista.

Luulin ammattikorkean alkaessa tammikuussa saavani todella paljon uusia kavereita, mutta toisin kävi. Koska koulu on tosi itsenäistä emmekä ole pahemmin tekemisissä muiden saman vuosikurssilaisten kanssa, on ystävystyminen todella vaikeaa. Tällä hetkellä edes hädin tuskin moikkailemme toisillemme käytävillä törmätessä. Onneksi uskon tähän tulevan muutos, kun vaihdan normaalille liiketalouden linjalle ensi syksynä ja aloitan uusien kanssa, vaikka olenkin käynyt amk:ta jo lukukauden kauemmin.

Ruotsissa ollessa oli koko ajan tekemistä kavereiden kanssa ja olimmekin Petran kanssa kuin paita ja peppu. Se oli juuri sellaista ystävyyttä jota kaipaan täällä Suomessa. Kävimme paljon kahvilla ulkona, vietimme leffailtoja, teimme ruokaa yhdessä, Petra vietti monia öitä luonani ja välillä saatoimme vain olla hiljaa ja datailla. Tästä syystä varmaankin kaipaan Ruotsia todella usein, koska tiedän Petran olevan siellä. Kaikki oli niin helppoa, koska asuimme todella lähekkäin.
Täällä mulla on muutama tärkeä ystävä kuten Cristiina, jota pyrin tapaamaan noin kerran viikossa. Asutaan kuitenkin eri paikkakunnilla ja meidän työajat menevät usein niin ristiin, että näkemisten sovittaminen on hankalaa ja tästä syystä teemmekin yleensä jotain spessua nähdessämme, kuten käymme leffassa tai syömässä. Kuitenkin kaikki asuvat toisella paikkakunnalla, joten näkeminen on hankalaa aikataulujen vuoksi. Tästä syystä haluisin jonkun ystävän, joka on lähellä.

Tällä hetkellä vielä enemmän turhauttaa tää yksinäisyys, kun en edes pääse urheilemaan kunnolla. Polvi on ollut viime aikoina todella kipeä, eikä ole tullut mieleenkään urheilla sitä vähää, mitä pystyisin tekemään rasittamatta polvea. Ennen tätä polven rikki menoa sain yksinäiset hetket kuitattua salille menolla. Tänäkin viikonloppuna olen töiden lisäksi vain istunut himassa. No okei, eilen kävinkin yhdellä ja olisin voinut jatkaa baariin, mutta olin ihan kamalan väsynyt. Ei se kuitenkaan ole sama asia. Tänäänkin olin vain puoli kahteen töissä, joten olisi ollut lähes koko päivä aikaa tehdä jotain. No mitä tein? Kävin solkussa ja kaupassa, katsoin telkkaa, nukuin parin tunnin päikkärit ja datailin. Cool.

Olen tosi onnellinen tällä hetkellä, mutta olen havahtunut kavereiden ja ystävien puutteeseen tänä viikonloppuna. Nyt vielä työtkin vähenevät, koska tein tänään viimeisen päivän laskettelukeskuksessa, joten aikaa olla yksin on enemmän. No ehkä mä jotain keksin.

20 kommenttia:

  1. tiedän tunteen. :/

    VastaaPoista
  2. ihanaa mikael että kirjoitat tällaista syvällistä tekstiä tähän ♥ samaistuin kirjoitukseesi, koska käyn samanlaisia ajatuksia läpi. muutin syksyllä lapista pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, enkä ole juurikin tuon itsenäisen opiskelun takia saanut uusia ystäviä. onneksi on urheilu joka pelastaa monet yksinäiset hetket. kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti polves parantuu pian ♥ vaikka sun blogis on ihanan turhamainen, niin nää sun syvälliset tekstit on kaikkein parhaimpia :)

    VastaaPoista
  3. Voih, pystyn niin samaistumaan sun kanssa tässä asiassa. Muutin syksyllä uudelle paikkakunnalle ja kuvittelin saavani uusia kavereita uudesta koulusta ja muutenkin.. Plä, luokkakavereiden kanssa ollaan niin erilaisia, etten ole ystävystynyt kenenkään kanssa, mutta yksinäisyyttä helpottaa vanha ystävä, jonka kanssa tutustuin uudestaan ja muita kavereita ei sitten olekkaan. poikaystäväkin on armeijassa niin eipäs siitä ole arkisin helpottamaan asiaa.

    En tarvitse kauheaa kaverikasaa ja kaukaiset ystävät on korvaamattomia, mutta kyllä jokainen kaipaa sitä pientä vaihtelua arkeen ja kun ei nuo kalenterit aika kavereiden kanssa mene yhteen niin jo on yksinäistä :( Ja tämä samalla paikkakunnalla asuva kaveri muuttaa syksyllä etelään niin vielä vuosi tätä odottamista, että pääsen taas muuttamaan eri kaupunkiin ja toivottavasti saisin sieltä uusia ystäviä ja jos en saa niin sitten vanhojen kanssa enitistä enemmän yhteyttä. Ja tosi ystävä osaa olla reilu ja pitää yhteyttä pitkänkin ajan jälkeen, oli matka lyhyt tai pitkä :)

    Voimia<3

    VastaaPoista
  4. Just tämmösten postausten takia sä olet niin ainutlaatuinen bloggaaja. Kun muut höpisee uusista ostoksistaan ja esittelee iänikuisia päivän asujaan, tulee sulta jotain aivan uskomattoman sympaattisia ja henkilökohtaisiakin juttuja, mitkä ainakin mua itseäni kiinnostaa ja koskettaa rutkasti enemmän. Oot aivan ihana Mikaela! <3

    VastaaPoista
  5. toivottavasti tiedät, että mä olen aina puhelinsoiton / viestin päässä <3

    VastaaPoista
  6. olen samaa mieltä muiden kanssa. luen blogiasi koska olet oma itsesi <3 olen lukenut jo yli 1.5 vuotta?? noin.. mutta olet ihana tyyppi!

    VastaaPoista
  7. Mä en osaa samastua tähän kunnolla, koska mulla on jo vuosia ollut paljon hyviä ystäviä sekä myös ihan niitä kavereita. Viihdyn kuitenkin loistavasti yksinkin enkä jaksa aina olla näkemässä jotain. Siinä mielessä osaan samastua. Mäkin hoidan kaikki shoppailut ja monet leffakäynnitkin yksin, koska yksin on vaan välillä kiva olla. :D Yksinäisyys ei kuitenkaan ole kivaa ja kaikki tarvitsee ihmisiä, joille kertoa ne hyvät ja huonot asiat elämästään.

    Mulla on kuitenkin sellanen vinkki että jos sulla on parikin sellasta "ihan ookoo kaveria", niin ehkä jos niihin ottaa vaikka yhteyttä niin eihän sitä tiedä, että jos tutustuukin paremmin ja niistä saa enemmän seuraa. Niin mäkin oikeastaan olen pari läheistäkin ystävää saanut, että se on lähtenyt sellasesta tuttavuudesta. :) Netistäkin voi löytää ystäviä! Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeampaahan se jotenkin on, mutta tiedän monia, jotka ovat tutustuneet hyvään ystäväänsä about baarin vessassa. :D Itse tutustuin yhteen läheiseen ystävääni salilla ja tajuttiin että meillä on ihan järjettömästi yhteistä, ja nyt suunnitellaan että muutetaan kämppiksiksi. Niin se elämä yllättää, kun on avoin ihmisille! En siis väitä, ettet olisi, vaan ylipäätänsä. :D

    VastaaPoista
  8. Olen samaa mieltä kanssasi. Kirjoitinkin ystävänpäivänä hieman samasta asiasta, mitä ystävyys merkitsee minulle.. Toisinaan kaipaan seuraa, ja en ole tutustunut kuin 1 ihmiseen koulusta, jos häneenkään kunnolla..

    VastaaPoista
  9. Minulla ei ole koskaan ollut oikeita hyviä ystäviä. Olen hengaillut ala-asteelta asti samojen ihmisten kanssa, joista en edes erityisemmin pidä. Moni varmaan ihmettelee, että miksi. Mutta niin se vain menee joskus. Jos ei saa uusia ystäviä, ei sitä voi vanhojakaan hylätä, koska oman mielenterveydenkin takia ihmisellä pitää olla joskus seuraa :D

    Minulla on kaksi ystävää, joista oikeasti pidän ja joidenka kanssa olen samalla aaltopituudella. Nämä ihmiset vaan ovat tietenkin juuri ne, joilla on eniten töitä ja muita menoja ja siksi heitä näkee vain harvoin. Nyt muutin uudelle paikkakunnallekin, joten sekin vähentää tapaamisia.

    Aloitin uuden koulun myös ja oletin, että saisin paljon uusia kavereita, mutta nyt ei ainakaan vielä ole kolmen kuukauden aikana tullut sellaisia, joidenka kanssa vapaa-ajalla olisi. Ihania ihmisiä on kyllä paljon ja koulussa olenkin tiettyjen ihmisten kanssa koko ajan. Saa nähdä mitä tapahtuu tulevaisuudessa :)

    Mutta siis ihan tsempatakseni sanoisin, että kyllä niitä vielä joskus löytyy ja ei kaikilla tosiaan ole niitä bestiksiä! Usein kun blogeja lukee, tulee kamala kateus kun kaikilla on ah niin ihania tyttöystäviä, joille voi kertoa mitä tahansa ja itsellä ei ole yhtään.

    Minulla on kuitenkin puoliso ja ihana sisko, jotka ehdottomasti ovat parhaita ystäviäni. Onneksi. Kamalaa on heillä, jolla ei ole ketään :/

    Sinäkin löydät varmasti vielä puolison ja ystäviä. Viimeistään sitten koulusta tai ehkä nyt uudesta työpaikasta :)Opiskelujen alettua ystäviä ei edes niin paljon kaipaa, kun vapaa-aikaakaan ei ole :D

    VastaaPoista
  10. Toivottavasti saat hyviä ystäviä työkavereistasi!! Se helpottaisi varmasti oloa. Tsemppiä ja jaksamista! <3

    VastaaPoista
  11. Voin samaistua tekstiisi ja mielestäni oli hyvin lohduttavaa, että meitä on muitakin. Uusiin ihmisiin on helppo tutustua, mutta hyvää ystävyyttä ei niin vain rakenneta. Tsemppiä sinulle :)

    VastaaPoista
  12. Sun blogi on just tän takia yks parhaimmista, tässä on mukana inhimillisyys. Ei pelkkää muotia ja juhlimista, mitä joka blogi tuntuu olevan pullollaan. oot ihanan rohkee nainen, kun pystyt jakaa näinkin henkilökohtaisia juttuja :)

    voin kans just niin hyvin samastua sun tunteisiin. ite käyn töis tai koulus ja sit hengaankin kotona yksin tai venaan vaan sitä hetkeä, että poikakaveri tulis koneelle kanssa. Mulla ei oo Suomessa mitään muuta kuin mun perhe ja se ainoo perheen ulkopuolinen tärkee ihminen asuu ulkomailla...

    Koulu ahdistaa, koska siellä ei oo ketään. Onneks nyt on harjottelu, joten ei kouluun tartte mennä.

    Ite tosin en osaa edes tutustua kehenkään, koska en kestä enää menettää ketään. kaikki ystävyyssuhteet vaan on kuollu, kun kaverit on muuttunut toisiks ihmisiks tai niillä ei oo enää ollu aikaa mulle, kun ne on rakastunut / löytänyt uusia kavereita.

    Oli pakko avautua :D Mutta tsemppiä sulle.

    VastaaPoista
  13. Mulla oli muutama vuos sitten aivan sama juttu. Jotenkin nautin aluks tosi paljon siitä yksinolosta, mutta sitten kun havahduin et ois kiva joskus liikkua neljän seinän sisältä ulos, niin eipä ollukkaa oikein ketään kelle ois viittiny soittaa.

    Vuosien takainen ei-niin-hyvä kaveri kutsui mut yllättäen sen synttäreille ja päätin et meen, niin kerranki voin olla ylpee itestäni että sain itteni ihmisten ilmoille. Tutustuin tähän vanhaan kaveriin uudelleen ja hänen kaveripiiriinsä, vietettiin ihan mielettömän hauskat synttärit ja pian olinki jo yks kaveriporukasta.

    Toinen tällänen kavereiden hankkiminen tapahtu melko tietoisesti, kun sain uudelta paikkakunnalta töitä ja en tuntenu sieltä ketään. Päätin vaan että nyt kyllä tutustun näihin mun työkavereihin hyvin, tutustuin sitten, kyselin ja kerroin paljon itestäni ja järkkäsin meille illan ulkona joskus ihan alkuaikoina. Nykyään hengaillaan ja soitellaan paljon yhessä töiden ulkopuolella ja laskisin kaikki enemmänkin kavereiks ilman sitä työ-etuliitettä :)

    Ja sanon vielä, että se ei aina johdu itsestä, ettei esim. koulussa löydä kavereita. Joskus se tutustuminen jää vaan tosi pintapuoliseks ja kumpaakaan ei kiinnosta tutustua sen enempää. Mutta toivotaan et syksyllä pääset sit samanhenkisten tyyppien seuraan! :)

    VastaaPoista
  14. Oot niin ihanan aito ja rohkea, kun kirjotat tämmösistä asioista!

    Ite huomaan usein, että olo on yksinäinen vaikka mulla ystäviä riittää ja juttuseuraa varmasti löytyisi. En tiedä mistä se tulee, että vaikka on ihmisten ympäröimänä niin silti voi tuntua yksinäiseltä. Kai se vaan on sitä, että kokee ettei kukaan oikeen ymmärrä täysin millanen oon... Silloin kannattaa vaan pysähtyä hetkeks ja miettiä kaikki rakkaat ihmiset mieleen ja olla kiitollinen ja tajuta, että kyllä niitä rakkaita löytyy !

    Nyt vaan alat kunnolla tutustua esim sun työkavereihin ja katot jos sieltä löytyis kivaa kahviseuraa!:) Näissä asioissa kurjaa on se, että kukaan ei oikeen sun luo tule automaattisesti vaan pitää ite mennä ja yrittää tutustua!

    VastaaPoista
  15. Tykkään itse olla kanssa paljon yksin ja joskus vietän itsekseni jopa kolme päivää putkeen enkä jaksa ottaa kehenkään kaveriin yhteyttä. Eikä se ole sitä että en haluaisi tai että en koe että kaverini olisivat rakkaita minulle, vaan sitä että viihdyn myös yksin ja välillä tarvitsen sitä omaa aikaa. Olen siis samaa ikäluokkaa kun sinä :) En pystyisi myöskään olla osallisena mihinkään isoon kaveriporukkaan.
    Minulla on yllätyksekseni tästä huolimatta iso kaveripiiri. Melkeinpä kaikki ovat eri paikkakunnilta ja muutama asuu tällähetkellä ulkomailla. Nyt olen havahtunut siihen että niitä löytyy jopa liikaa, jonka takia olen ahdistunut ja joudun nykyään sanomaan yhä enemmän ei kavereitten treffauspyynnöille koska aika ei yksinkertaisesti riitä. Tämä tilanne ei tunnu miellyttävältä itselleni joka rakastaa olla myös yksin, joten en tiedä mitä mun kannattais tehdä, koska kavereitten "karsiminenkaan" ei kuulosta hyvältä korvaan..

    VastaaPoista
  16. Sama homma, mutta toisaalta jos olen ollut paljon kavereiden kanssa, niin yksinolo sen jälkeen on mulle välttämätöntä - saa itse päättää kaiken ja rauhoittua, eikä tarvi murehtia muiden asioista. Eli tavallaan kun saan olla vaikka viikonloppuna muiden kanssa, niin sen jälkeen vetäydyn luonnostaankin omiin oloihin. nautin siitä. Mulla on vielä sellainen piirre, että en osaa olla porukassa kovin hyvin, vaan minun on oltava tavallaan "kaveri kerrallaan", ehkä jonkun mielestä omituista, mutta toimii parhaiten minulla :) ps. Kiva, että tuli vähän syvällisempi aihe välillä!

    VastaaPoista
  17. Voiiii <3

    Sinuun olisi niin ihana tutustua..

    Ihanaa että joku on noin avoin ja aito :)

    VastaaPoista
  18. Hyvä aihe ja joskus on tosiaan vaikeaa löytää etenkin samanlailla ajattelevia, periaatteessa ystäviä voisi löytää ja moni on löytänytkin blogiharrastuksen kautta, minä en ole löytänyt sitä kautta yhtään ystävää. Mutta tietysti on paljon muitakin harrastuksia joista voi löytää kavereita, naisiin tutustuminen usein vaan jää lyhyeen kun toista ei sitten kiinnosta, ei ole aikaa tai jotain muuta, itse en jaksa pitää yhteyttä jos toinen ei vaikkapa kerro itsestään paljoa mitään. Minua on jopa haukuttu vähäisen kaverimäärän takia! mutta parempi vähemmän kuin suuri määrä ystäviä joilla ei ole aikaa

    VastaaPoista
  19. Ymmärrän niin hyvin mistä kirjoitat. Muutin miehen perässä uudelle paikkakunnalle, eikä täältä ole tullut kuin tuttuja, joilla on jo omat kaverit. Omat kaverit asuvat pääkaupunkiseudulla, ja matka tuntuu liian raskaalta kuljettavaksi edes viikottain (puhumattakkaan junalippujen hinnoista). Aloitin hetki sitten myös uudessa työpaikassa, mutta vielä ei ole tullut sellaisia ystävyyssuhteita, joita olisin toivonut. Toivottavasti tilanne tulee muuttumaan :/ Kiva kuulla, että muillakin tälläisiä ongelmia.

    VastaaPoista
  20. Äääh..oot ihana..voisinpa olla sun ystävä:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela