I'd rather be lonely than be by your side

En haluis kamalasti puhua mun tunteista täällä blogissa, mutta joskus tulee tunne, että on pakko kertoa mitä pidän sisälläni ja mitä mun päässä pyörii. Osa teistä on kumminkin jo lähes kolme vuotta seurannut mun elämää ja oon saanut paljon kiitosta siitä, että oon aidosti se mitä oon sisimmiltäni. Tiedän, että oon avoin ihminen, ihminen jota on helppo satuttaa just sen takia, että annan itestäni kaiken todella helposti ajattelematta asiaa sen pidemmälle. En haluaisi pidätellä, olla olematta sellainen kun oon. Voin kertoa, että oon ihan sekaisin tällä hetkellä.

En ole sekaisin sanan konkreettisella määrityksellä, vaan mun sisällä on oikea myrsky. Pelottaa kahden viikon päässä oleva Ruotsiin muutto, se mitä menetän sen takia, kun lähden sinne ja entä jos mikään ei olekaan ennallaan, kun palaan? Tiedän, että oon selvinnyt isommistakin asioista, oon sosiaalinen ja haluan nähdä maailmaa, mutta silti pelottaa jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakse. Syynä epävarmuudelle lähdön suhteen on yksi ihminen, josta välitän ja jonka haluaisin, mutta mitään ei voi tapahtua välillämme ennen ensi kesää; lähdin tai en. En tiedä mitä hän tuntee mua kohtaan, enkä haluakaan kysyä. Ärsyttää kun itse olisin valmis oottamaan vaikka vuosia, jos vain tietäisin että joskus meiän aika koittaa varmasti. Tällä hetkellä inhoan olla minä. Vihaan olla heikko, tunteellinen ja epävarma ja ajattelen ja ylianalysoin kaikkea. Tää tunne menee ohi sillä sekunnilla kun laskeudun Tukholmaan, mutta nyt stressaa ja ahdistaa kun on niin paljon asioita pään sisällä. Mulla on kaikki hyvin, paremmin kun vuosiin, mutta silti oon ihan hukassa.

 Ehkä nyt on parempi lopettaa ja mennä nukkumaan. Palailen huomenna jouluterveisten kanssa!