Ahdistus

torstai 5. elokuuta 2010

Oon ollu viime aikoina jotenkin kamalan surullinen. Mun paras ystävä Niina on oletettavasti lähdössä au pairiksi Lontooseen, olen ollut riidoissa rakkaan mummoni (äitini äidin) kanssa juhannuksessa saakka ja muutenkin tuntuu taas koko elämä ihan tyhjältä. Vihaan olla töissä, koska osa siellä olevista ihmisistä on todella inhottavia mua kohtaan, haluaisin jo muuttaa pois kotoa, mieluiten ulkomaille, mutta ihan mikä tahansa paikka oikeastaan kelpaisi. Haluisin edes yhden pienen breikin tästä elämästä, nähdä ja kokea jotain uutta. Raivostuttaa vaan koko ajan elää samaa rataa päivästä toiseen.

Okei, voisin lähteä ulkomaille, voisin muuttaa minne tahansa, mutta on pieni este. Mika. Rakastan sitä ja haluan yhteisen tulevaisuuden, mutta hän ei halua muuttaa ulkomaille, tiiän ettei suhteesta tulisi mitään jos lähden ja se jääräpää ei halua muuttaa minne tahansa. Hain kauppikseen Hyvinkäälle ja jos pääsen sinne, niin mitä järkeä on asua pk-seudulla? Voisin ite periaatteessa asua vaikka Hyvinkäällä pari vuotta. Olisi perhe ihan lähellä; isän perhe ja hänen vanhemmat Riihimäellä, äiti ja loput perheestä ja hänen vanhemmat täällä Mäntsälässä.

Tuntuuhan se tyhmältä tässä iässä antaa jonkun pojan rajoittaa elämää, mutta oon sellainen joka ei rakastu, ala seurustelemaan tai mitään, ellei hän ole sellainen jonka kanssa näen itseni vuosikymmenien päästä. Mietin liikaa loppuelämääni. Pitäisi elää hetkessä ja haluan elää sen Mikan kanssa, mutta entä jos unelmat ei ole samoja? Mitä sitten tehdään. Ahdistaa vaan tää kaikki.

Lisäksi riita mummoni kanssa vie multa voimia tosi paljon. Ennen soiteltiin monta kertaa viikossa ja nyt en ole nähnyt sitä juhannuksen jälkeen kertaakaan, eikä olla puhuttu. En vaan ite pysty antamaan anteeksi, jos toinen on tollainen. Sehän se aikuinen on, itse oon vasta lapsi.

21 kommenttia:

  1. Voihan ny, muista et joskus elämä vaan tuntuu isolta persreiältä eikä mikään tunnu sujuvan mut kyl harmaallakin pilvellä on ne hopeereunukset, ihan niinku joku fiksu joskus sano. Nyt otat aikaa itelles ja teet jotain nollaavaa (hemmottelua, leffoja, hyviä kirjoja, kaikkea mukavaa!) ja sit katot asioita uusiks.

    Olet mahtava<3 Ainakin annat sellaisen kuvan itestäs.

    Luultavasti joku ano tulee tähänki aukomaan päätään, mut älä välitä niistä koska ne nyt on idiootteja <3

    VastaaPoista
  2. Voimia sulle!

    Tiedän mitä on kun elämässä tilanteet ahdistaa. Ratkaisut aina on löytynyt jotenkin. Välillä vaan tuntuu siltä että ei aina jaksais vaan olla löytämässä ratkaisuja vaan olisi kiva välillä pystyä vaan elämään ilman isoja ongelmia. Te pääsette Mikan kanssa ulkomaille myöhemminkin jos hän haluaa vaikka parin vuoden päästä sitä enemmän. Olen itse sitä mieltä että jos parisuhde tuntuu todella oikealta niin siitä kannattaa pitää kiinni. Itse olen sen huomannut vaikka välillä tekisi mieli mennä ja tulla miten itse haluaa. Olette vielä niin nuoria että ehditte kyllä :)

    VastaaPoista
  3. Liittyykö riita siihen ettet hakenut yliopistoon? Muistelisin sinun puhuneen jotain sellaista aikaisemmin keväällä..

    VastaaPoista
  4. Mun yks läheisimmistä ystävistä lähti just kans Lontooseen au pairiks ja se oli ihan kauheeta, itkin viikon sitä ennen joka päivä ja vieläkin on kamala ikävä sekä itku tulee tosi helposti. :/ Mut pitää ajatella niin että se tulee olee varmasti onnellinen siellä ja kyllä se sieltä joskus tulee takas. Mut se on kyllä tosi kurjaa ja elämä tuntuu tyhjemmältä. :(

    Mut sitä piti vielä sanoa että musta jos sä oikeesti haluut tehdä niin et oot Mikan kans ja et aio siis lähteä jonnekin siitä huolimatta niin oo onnellinen ja kiitollinen että sulla on Mika. :) Kaikilla ei oo sitä, jota rakastaa ja ite en ainakaan pidä yhtään tyhmänä sitä et se poika rajottais, jos se vaan on tosi tärkeä ja sitä rakastaa.

    Pärjäile! :)

    VastaaPoista
  5. Itse tein vuosia sitten joitain valintoja perustuen rakkauteen. Ollaan edelleenkin kyllä yhdessä, mutta välillä kaduttaa, etten valinnut silloin vuosia sitten joissain asioissa toisin. Nimittäin nyt tiedän, että niistä valinnoista huolimatta olisimme siltikin edelleen yhdessä.

    Voin sanoa, että välillä on ihan hyvä tehdä itsekkäitäkin päätöksiä. Kyllä ne rakkaat ymmärtää. Mutta tiedän myös, kuinka tuskastuttavaa tuollaisia asioita on miettiä ja yrittää tehdä se "oikea" päätös.

    Voimahaleja sulle, toivottavasti syksystäsi tulee valoisa :)

    VastaaPoista
  6. joo tuu vaa hyvinkäälle tai no ei täällä mitään kyllä ole :D Mutta tee itsellesi sellainen hemmottelupäivä niin kuin nelliina teki, eli päivä vain itselle ja teet just mitä haluat. Voimia sulle sulla on ihana blogi!

    VastaaPoista
  7. voi ei:-( voimiaaa<3 ja hei mä oon vähän samallinen noiden miesten kans:D

    VastaaPoista
  8. Kannattaa muuten miettiä, jos sinä olet valmis uhrautumaan poikaystäväsi takia, onko hän valmis samaan sinun vuoksesi? Suhde voi olla sellaisessa tilanteessa edelleen tosi ihana, mutta sitäpä helposti katkeroituu vanhemmalla iällä, jos on jättänyt unelmiaan toteuttamatta.

    Itse erosin yli kolme vuotta kestäneestä suhteesta valmistumiseni jälkeen, koska rakas poikaystäväni ei ollut valmis muuttamaan kanssani toiselle paikkakunnalle tai ylipäätänsä yhteen. Itse olisin varmasti tehnyt vastaavan hänen vuokseen, koska olin varma meidän suhteestamme.

    VastaaPoista
  9. Nyt kuules otat ittees niskasta kiinni etkä masistele ollenkaa. Soitat mummolles ja puhutte asiat halki nii varmasti jo sen jälkeen parempi olo. Se, että sinulla on jo valmiiksi huono olo kun menet töihin jne nii voi saada sut tuntemaan, että ne on sulle ilkeitä vaikka ne ei ehkä oikeesti tarkoita mitään pahaa? (puhun kokemuksesta) Mutta koita nyt pärjäilä siellä <3 kohta se elämä taas hymyilee.

    VastaaPoista
  10. I feel youu.. Osaan vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Oma entinen poikaystäväni oli niin kotipaikkakuntakeskeinen, että en ole aikoihin toista nähnyt :O Elää omassa pienessä maailmassaan, kun taas minä haluan opiskella jne ilman mitään rajoituksia. Tiedän, että omassa tapauksessani suhde olisi kariutunut heti parin viikon erossa olemisen jälkeen.. Toisaalta miksi antaa tässä vaiheessa jonkun pojan rajoittaa, koska itse en nähnyt meitä yhdessä vanhempana. Noh "onnekseni" päätettiin suhde kesän aikana ja nyt saatan lähteä vuodeksi ulkomaille töihin. Sen jälkeen tulen Suomeen ja voi miettiä mitä seuraavaksi :) Nyt en vahingossakaan hanki ketään ennen kuin selviää varmuudella missä teen töitä välivuoden aikana.

    VastaaPoista
  11. Tollasina hetkinä on vaan ees yritettävä ajatella positiivisesti ja "kyllä kaikki järjestyy"-periaatteella. Vaikeetahan se on mutta myöhemmin sitten on vahvempi ja parempi olo!

    VastaaPoista
  12. Voi, tsemppiä sulle! Mullakin on aina välillä tullu tunne et kaikki kaatuu päälle ja haluis vaan laittaa koko elämän tauolle hetkeks ja keskittyy siihen mikä itelle on tärkeetä. Onneks noi tunteet menee kuitenki ohi yleensä ihan itestään ja toipumista nopeuttaa viel ku muistaa miten hyvin omat asiat onkaan, sullaki on rakastava poikaystävä ja ihana perhe, saat olla töissä ja tienata rahaa tulevaisuutta varten jne.

    Mut jos hommat tuntuu liian raskailta niin jo pelkkä viikonloppu vaikka jossain hotellissa tai kylpylässä poikaystävän tai muiden läheisten kanssa auttaa vähän irtautumaan arjesta, ja ainahan voi myös yrittää ettiä uutta työpaikkaa tai tehä muita isompia/pienempiä muutoksia elämässään. Mut pidä kiinni siitä mikä sulle on tärkeetä äläkä unohda omaa hyvinvointias! <3

    VastaaPoista
  13. joskus lapsen tulee olla se aikuinen, jotta asioissa pääsee eteenpäin, valitettavasti :/ mutta kiität itseäsi myöhemmin kun selvästi mummusu on sinulle tärkeä :)
    Mitä Mikaan tulee, niin olet oikeassa, ei yhden pojan pitäisi rajoittaa kaikkea sun tekemää, voihan sinne ulkomaille mennä pienemmiks pätkiks kerrallaan, jolloin sitten hän ehkä jaksaisi täällä sua odottaa, vai ihanko kokonaan sinne haluaisit lähteä? :) Nyt kun on nuori pitää tehdä mitä haluaa, koska jos ei nyt tee, ei tee ikinä (no ei nyt välttämättä, mut u know)

    Toivotan hurrrrjan paljon jaksamista sulle ja toivottavasti asiat alkaa selviämään, muista kuitenkin ennen kaikkea ajatella itseäsi!!

    VastaaPoista
  14. Mistä teille sitten on tullut mummonne kanssa riitaa? :/
    se on ihan totta et itekki meinaa kuristua tänne,ku sama duuni ja sama kouluki viel jatkuu eikä mtn uutta pääse kokemaan,tuntuu että junnaa vaan paikallaan.
    Milloin tiedät että pääsetkö kouluun? Mutta positiivista, teillähän on pian Mikan kanssa se yhteinen loma sinne ulkomaille,eikös? :)Siellähän voitte yhdessä suunnitella tulevaa,kaikessa rauhassa ja pääset pois hetkeksi arkirutiineista:)

    VastaaPoista
  15. en osaa muuta sanoa, kuin ihan mielettömästi tsemppiä sulle ja paljon voimahaleja sinne suuntaan! <3 oot aivan ihana ja aito tyttö ja toivon ja uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin :)

    ps. tervetuloa vaan tänne hyvinkäälle asumaan, kenties törmätään joskus ;D

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. voi ei :( voimia sulle! kyllä se elämä vielä voittaa, usko mua! oon kokenut ihan liikaakin samankaltaisia juttuja.. tällä hetkellä poikaystäväni on intissä, joten vaikka mulla olisi iso kaveriporukka ympärillä tunnen silti olevani yksin eikä mikään helpota kun ei siitä tunteesta oikein voi puhua kenellekään =( life is hard.

    VastaaPoista
  18. Tää oli jotenkin ihana postaus :) Vaikka tylsiä juttuja tollaset päätös-asiat, joita valitettavasti vaan joutuu aikuisena tekemään.Mäkin oon huono tekemään päätöksiä. Tai aina mietin ensin poikaystävää ja että oltaisko vielä yhdessä jos nyt tekisin sitä tai tätä tai tota tai lähtisin sinne, tänne tai tonne.

    Tai joo joutuuhan lapsenakin valitsemaan syökö ompun vai banskun, mutta tajusit varmaan :D

    VastaaPoista
  19. hyvinkää on hyvä! =)
    kuulostaa siltä että isoäitis on ollu ehkä jossain ristiriita-asiassa vähän pikkumainen, ja ajatus siitä että "nehän niitä aikuisia on" on kyllä tuttu. miltä susta tuntuu, oisko mahollista ite olla sit astetta aikuisempi ja vähän yrittää lähestyä sitä jotenkin..? :c

    ja sit toisaalta siitä mikasta - jos haluut muuttaa johonkin saamaan happea, you should do it. eihän sen "johonkin" tarvii olla mikään ulkomaat! teijän suhde kjestää sen kyllä, oli mika mukana tai ei. ja jos tuntuu siltä sit ettei pysty elämään esim. yksin hyvinkäällä, nii ainahan voit muuttaa mikan kanssa sit johonkin. ei tarvi edes kotiin mennä takasin jos ei haluu (oon vähän kuullu juttua että ku kerran pääsee pois nii ei enää ikinä haluu takas :D).
    eikä se itsekkyys oo aina huono asia. ei todellakaan. sun on helpompi rakastaa mikaa kun oot sinut ittes kanssa ja rakastat ensin ittees niin paljon et haluut tehä valintoja jotka on sulle hyviä. ei se aina tarkota mikan laiminlyömistä =)

    anygays, tsemppiä hirveenä, tässä on kesää jäljellä ja syksy tuo uusia iloja!<3

    VastaaPoista
  20. voimia tyttö! vaikutat ihan tosi paljon sellaselta ihmiseltä jonka ystävä haluisin olla! hassua sanoo näin, koska en tunne sua etkä sinä minua. :)mutta sulla on ainakin mun empatiat täysin mukanas, toivottavasti asiat selviää! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela