Slider

Alkuvuoden kuulumiset

torstai 14. tammikuuta 2021

Ihan juuri tammikuun puoliväli. Pian tämän vuoden ensimmäinen kuukausi takana. Mihin aika oikein menee? Vastahan oli syksy. Ihan uskomatonta.

Minulla on ollut blogin kanssa pieni blokki päällä ja on tuntunut vaikealta kirjoittaa tänne. Toivoisin kovasti, että olisi enemmän aikaa toteuttaa harkittuja ja teemaa mukailevia tekstejä, mutta nyt, kun sisälläöntuotanto alkaa olemaan niin vahvasti Instagramissa, on sen vievän ajan sekä muiden työjuttujen ohella välillä vaikea löytää heti rauhoittumiselle ja tänne sisällön tuottamiselle. Se on todella harmi, koska rakastan tätä. Erityisesti näitä päiväkirjamaisia tekstejä, jotka syntyvät halusta kirjoittaa. Tänä vuonna voisin ottaa tavoitteeksi, ei lupaukseksi, mutta tavoitteeksi kirjoittaa tänne vähintään kerran viikossa. Vaikka ne olisivat näitä minun lähes terapiasta käyviä yksinpuheluita.

Mitä mulle kuuluu ja miten tämä vuosi on alkanut? Kuuluu oikein hyvää ja vuosi lähti vauhdikaasti käyntiin Lapissa. Kävin viime vuonna elämäni ensimmäisen kerran Lapissa matkustaessani heinäkuussa Rovaniemelle ja nyt tuli vielä samalle vuodelle toinen matka talviseen Lappiin, kun lähdimme viettämään sinne vuodenvaihdetta. Ystäviä, lunta ja lähes viikko yhdessäoloa oli juuri sitä, mitä kaipasin vuoden päättämiseen ja uuden aloittamiseen. Kotimatkalla kävimme vielä Rovaniemellä moikkaamassa Huskyja ja vitsit sitä onnen määrää! Koirat. Parasta maailmassa ❤️

Syksyisin kesän jälkeen töihin paluu on aina jollain tapaa helpompaa. Ehkä rauhattoman kesän jälkeen rutiineihin palaaminen tuntuu ekstrahyvältä, kun taas nyt arjen omaksuminen parin viikon joululoman jälkeen tuntui todella tahmaiselta. Oli pimeää ja loskaista ja ainoa, mitä halusin tehdä, oli maata sängyssä pimeyden syleilyssä ja nukkua. Vuosi alkoi todella väsyneenä ja stressaantuneena, mutta nyt alkaa taas olemaan hyvä. Arki tuntuu kivalta ja ilmassa on taas toivoa. Pimeys ei ole koskaan tehnyt minulle hyvää ja vaikka tänä vuonna se ei iskenyt mielen päälle niin pahasti, kyllä se silti tuntui. Nyt, kun päivissä on jatkuvasti enemmän valoa, on olo paljon pirteämpi ja ennen kaikkea odottava.

Muuten alkuvuoteen tahmaisen alun lisäksi kuulu oikein mitään ihmeellistä. Elämässä on kaikki ihan kivasti, tämän vuoden työjuttuja alkaa tippumaan tasaisesti ja olo on levollinen. Nykyään osaan kuunnella itseäni niin paljon paremmin ja vaatimaan muun muassa ihmissuhteissa hyvää kohtelua, ettei mieli heitä pahemmin mitään vuoristorataa. Jatkuvasti on tasaisen hyvä olo, vaikka toki on niitä huonojakin päiviä. Huonot päivät ja jopa suru kuuluvat meidän elämään, joka on vain hyväksyttävä. Onneksi nekin tunteet ovat vain ohimeneviä ja olen oppinut olemaan onnellisimmillani silloin, kun arkeni tuntuu hyvältä. Kun olen ympäröitynä minulle tärkeillä ja oikeilla ystävillä, perheelläni on kaikki hyvin ja koen itseni hyvinvoivaksi.

Olen miettinyt paljon mitä haluan ja toivon tältä vuodelta, muttei mieleen ole tullut oikein mitään erikoista. Viime vuosi oli kohdallani hyvä ja toivon samaa tältä vuodelta. Rehellisesti toivon myös takaisin entiseen normaaliin palaamista. Vaikka nautin nykyisin paljon kotimaassa matkailusta, toivon, että jälleen pääsisi matkustamaan ilman pelkoa ja tuomitsemista. En kaipaa kaukomatkoja vaan sitä, että voisin lähteä käymään pienellä kynnyksellä ulkomailla asuvien ystävieni luona, tehdä yksin pitkiä viikonloppulomia Euroopassa ja ennen kaikkea viettää pidempiä aikoja talollamme Italiassa ja pystyä kiertämään maan sisällä huolettomasti.


Tietenkin kaipaan myös sitä, että meidän kaikkien arki täällä Suomessa palaisi normaaliin. Jotta lomautetut pääsisivät takaisin töihin, työ- ja koulutus voisi toteutua normaalisti ja koronasta eniten kärsivät, kuten riskiryhmäläiset ja vanhukset, voisivat jälleen nähdä läheisiään turvallisesti. Toivottavasti koronarokotuksen myötä mentäisiin kovaa vauhtia sitä kohti. Vaikka kasvomaskeihin on jo turtunut, jollain tapaa kaipaan sitä, että kadulla näkisi ihmisten kokonaiset kasvot. Että tuntuisi kaikkialla liikkuessa normaalilta ja turvalliselta.

Tätä kuuluu minun alkuvuoteen. Ei mitään uutta, mutta oikein hyvää. Palataan taas ja toivottavasti jälleen useammin! Teitä kuitenkin käy täällä blogin puolella edelleen niin iso määrä.❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela