Rakkaudesta opittua

tiistai 18. elokuuta 2020

Jouduin hiljattain vastaaman kysymykseen, milloin olen ollut viimeksi rakastunut romanttisessa mielessä. Koko tilanne oli todella outo, tai ehkei outo, mutta epätyypillinen. Olin juuri käyttänyt lähes tunnin vastaamalla itseäni koskeviin kysymyksiin, pohtimalla millainen olen ja mitä oikeastaan haluan. Ja ei, kyseessä ei ollut terapia, vaan tilanne, johon aika harva meistä saattaa joutua. Vastasin kysymykseen pitkän hiljaisuuden jälkeen, etten oikein tiedä. Ehkä kymmenen vuotta sitten?

Mietin aika vähän romanttista rakkautta, koska se ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Tuntuu, että toisen henkilön rakastamiseen liittyy niin paljon asioita, joita kuuluisi olla - parisuhde, yhdessäolo ja samat odotukset tulevaisuudesta. Eihän ennen näiden täyttymistä voi rakastaa romanttisessa mielessä. Silloin ollaan vain ihastuneita tai pidetään toisesta. Tai tykätään. Rakastuminen on ihan hemmetin pelottavaa ja jo pelkkä kiintymyksestä kertominenkin on todella jännittävää. Minulla ainakin on tapana suojella itseäni ja usein aristelen tunteiden kertomisesta ääneen. Näytän kyllä kiintymykseni, kuten näytän myös ystävilleni, mutta sen ääneen kertominen on vaikeaa. Ehkä olen vain saanut liian monta kertaa takkiini siinä vaiheessa, kun olen ollut rehellinen tunteistani, jonka takia nykyisin on vaikea olla oikeasti avoin omista tunteista.

Tämä kesä on ollut todella erilainen. Siis todella erilainen ja olen siitä älyttömän onnellinen. En ole mikään maailman suurin heittäytyjä, mutta tänä kesänä olen ajatellut enemmän omien tunteiden kautta ja tehnyt asioita fiilispohjalta. Muistatteko matkani Rovaniemelle? Lähdin sinne hetken mielijohteesta miehen takia ja vietin siellä kesän parhaimpia päiviä. Olin ihan älyttömän onnellinen ja sain pienen irtioton kaikesta todella tavallisesta, jota minua ympäröi täällä Helsingissä. Näihin aikoihin myös havahduin siihen, kuinka tärkeää on olla avoin omista tunteista ja kertoa niistä myös muille. Aina voi sattua ja omat tunteet olla yksipuolisia, mutta vähän liiankin hyvällä kokemuksella voi kertoa, että enemmän satuttaa itseään, jos pelkää tunteiden kertomista toiselle ja pitää ne sisällään. Viimeisen vuoden ja erityisesti tämän kesän aikana olen huomannut, että mitä avoimempi olen ollut tunteistani ja kertonut niistä myös toiselle, sitä tasapainoisemmaksi olen tuntenut itseni tunnepuolella. Aina syvät tunteet eivät ole molemminpuolisia, mutta ollessani rehellinen, on mahdollisten pettymysten käsittely ollut helpompaa, eikä ketään satu. Homma saadaan puhallettua poikki tarpeeksi ajoissa ja molemmat voivat jatkaa elämäänsä. Ja useimmiten olemme jääneet vähintään kavereiksi, koska juttu on loppunut hyvässä hengessä.

Palataan muutaman mutkan kautta rakkauteen. Jäin miettimään alussa kertomani tilanteen jälkeen rakastumista ja mitä romanttinen rakkaus on. Mitä kaikkea siihen oikeastaan vaaditaan, ketä voi rakastaa ja voiko rakastaa yksipuoleisesti ilman, että se tuntuu omassa päässä epätoivoiselta? Olen miettinyt rakkautta viime aikoina niin paljon, että ehkä minä olen tällä hetkellä rakastunut. Tosin tämä rakkaus on erilaista ja sellaista, jota en ole kokenut koskaan aikaisemmin ketään toista kohtaan. Rakastan olla toisen lähellä, toisen halauksia, katsetta ja sitä, kun vietämme aikaa yhdessä. On se tunne ja toivoo yhteisten hetkien kestävän. Realistisesti asiat tuskin koskaan etenevät mihinkään, eikä se haittaa.

Tuntuu hyvältä olla kenties rakastunut niin vilpittömästi toiseen ihmiseen, että on onnellinen toisen puolesta ihan kaikkien asioiden osalta. Tiedän, että olisin onnellinen, vaikka hän löytäisi jonkun, enkä voisi olla mitenkään katkera tai vihainen. Olen itse tehnyt päätökseni, miettinyt tilannetta, keskustellut tunteistani ja tullut lopputulokseen, että olen onnellinen näin eikä minkään tarvitse välttämättä muuttua. Tajunnut, että voi rakastaa, vaikka koko kattaus on todella epätyypillinen. Olen oppinut myös sen, että pystyn vielä rakastamaan romanttisesti. Tämä kyseinen rakkaus ei ehkä ole sitä ikuista rakkautta, tai sitten tämä juuri on sitä, koska tilanne on niin erikoinen. Oletettavasti ajan myötä rakkaus toista kohtaan vain muuttaa muotoaan romanttisesta rakkaudesta ystävän rakastamiseen.

Hitsit, tämä oli ehdottomasti yksi oudoimmista hetkeen kirjoittamistani teksteistä, joka syntyi hetken mielijohteesta aamukuuden ja -seitsemän välimaastossa. Hetken blogiin kirjoittaminen on tuntunut vaikealta, koska tarvitset juuri tämän flown, jotta pystyn tuottamaan tekstiä. Täytyy olla tunne, että tarvitsen tämän oman hetken, jolloin voin jäsennellä ajatuksiani ja käydä niitä tarkemmin läpi. Tämä oli myös todella pitkästä aikaa teksti, jonka julkaiseminen minua jostain syystä vähän pelottaa. Rakkaus ja rakkaudesta puhuminen on vain jotain niin intiimiä ja asia, joka tekee meistä hauraita. Siksi se kait onkin niin pelottavaa.

1 kommentti:

  1. Hei Mikaela,
    Kiitos rehellisestä tekstistäsi. Se oli ajatuksia herättelevä ja onnistuit sanoittamaan hyvin itsekin joskus pohtimiani asioita. Toivottavasti loppu-kesäsikin jatkuu aurinkoisena :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela