Slider

Ystäviksi aikuisena

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Aikuisiällä syvien ja merkityksellisien ystävyyssuhteiden tärkeys on korostunut,eikä enää kaipaa ympärilleen suurta kaveriporukkaa. Nuorena, ollessani yläasteella ja lukiossa, minulla oli muutama läheinen ystävä, mutta pääasiassa aikaa vietettiin koulussa ja vapaalla isommissa porukoissa. Tuntui, että juuri se kavereiden määrä oli asia, jota haviteltiin - viis siitä, kuinka syviä ystävyyssuhteita ne olisivat. Nyt aikuisena taas tilanne on täysin toinen. Aikaa ja sosiaalisiin tilanteisiin käytettävää energiaa on vähemmän, jolloin sen haluaa käyttää ainoastaan hyviin tyyppeihin. Niihin, joiden eteen on valmis tekemään mitä tahansa ja joiden kanssa ystävyys on tasavertaista.

Yläasteen jälkeen, eli viimeisen kymmenen vuoden aikana, elämässäni on ollut todella monta ystävyyssuhdetta. Koin todella monta vuotta olevani aina jotenkin hieman ulkopuolinen, joka ehkä osittain aiheutti sen, että elin todella levotonta elämää ja muutin useita kertoja ulkomaille todella pienellä kynnyksellä. Tutustun ihmisiin helposti ja olen ollut aina se tyyppi, joka saa kavereita, mutta syvempien ystävyyssuhteiden luominen vie minulta aikaa. Introvertti puoleni on uusien ihmissuhteiden kohdalla todella vahva ja menee aikaa, jotta pystyn antamaan kaiken itsestäni. Samalla tavalla kun muissakin ihmissuhteissa, myös ystävyyssuhteissa ensifiilis on todella merkityksellinen - jos alussa juttu ei tunnu saavan siipiä, on vaikea löytää energiaa jatkaa suhteen rakentamista.

Suurin osa aikuisiän ystävyyssuhteista ovat olleet lyhyitä, joissa on ollut tiivis, niin sanottu kuherruskuukausi. Ystävyys on kestänyt aikansa, ollaan oltu kuin paita ja peppu, jonka jälkeen ystävyys alkaa hiipumaan. Useimmiten nämä ystävyyssuhteet ovat syntyneet esimerkiksi asuessani ulkomailla, mutta teiden erottua juttu hiipuu. Kaukosuhde vaatii aikaa ja työtä, eikä ystvyyden pohjalla ole välttämättä tarpeeksi pitkää ja kantavaa pohjaa, jotta ystävyys säilyisi ilman suurta työtä. Toisaalta taas kaikilla ihmisillä on elämässämme aikansa ja paikkansa, josta hyvänä esimerkkinä voi mainita nuoruuden läheisimmät ystävät. Monien kanssa ystävyys on loppunut kasvettuamme erilleen tai siksi, ettei nykyinen minä vastaa enää ihmistä, joka olin nuorempana. On luontevaa, että ystävyydet päättyvät - toiset nopeammin ja toiset hitaammin.

Tällä hetkellä koen olevani todella onnekas ja ympärilläni on muutama upea nainen, joista jokaiseen ystävyys on syntynyt aika yllättävällä tavalla. Useimmiten aikuisuuden ystävyyssuhteet syntyvät yhteisten tuttujen tai parisuhteen kautta, työpaikalta tai opinnoista. Minulla ei ole vuosiin oikein ollut tällaisia paikkoja, jossa tutustuisin spontaanisti ihmisiin, vaan monet ystävyyssuhteista on pitänyt luoda tyhjästä. Vaikka tutustun paljon uusiin ihmisiin sosiaalisen median avulla ja siihen liittyvän työn kautta, koen tärkeäksi, että minulla on ystäviä, joihin en ole tutustunut työn kautta. Hyvä esimerkki on kultaakin kalliimpi ystävyyssuhde Jennaan, johon tutustuin reilu vuosi sitten. Ja arvatkaa miten tutustuimme? Ihanan Alexan ja Lindan Nonsense-blogin kaverihaun kautta!

Viime ja tämän vuoden puolella olen tutustunut pariin nykyiseen läheiseen ystävääni aika samalla tavalla - olemalla ennakkoluuloton ja ehdottamalla hengailua. Näiden rohkaisemana olen oppinut, että aina kannattaa toimia, kun hyvä tyyppi tulee vastaan. Todella moni kaipaa aikuisena uusia ystäviä muuttuneiden elämäntilanteiden myötä tai luonnollisesti siksi, että on kasvanut nuoruuden ystävien kanssa erilleen. Kokemuksesta tiedän, että aloitteen tekeminen ystävyyteen jännittää ihan pirusti! Hassu miten haavoittuvalta olo tuntuu toisen edessä, vaikka kyseessä on esimerkiksi vain viesti, että käydäänkö joku päivä viinillä tai lounaalla.

Me kaikki tarvitsemme ystäviä. Vaikka viihtyisi hyvin yksin, kuten esimerkiksi minä, ei kenenkään kuulu olla yksin. Yhdessä vaiheessa koin, etten oikeastaan kaipaa läheisiä ystäviä, jotka asuvat lähellä, mutta nyt pystyn myöntämään olleeni tuohon aikaan todella onneton ja yksinäinen. Nyt, kun elämässäni on muutama todella rakas ystävä, koen olevani ihmisenä paljon tasapainoisempi.

Tämä teksti meni todella ajatuksenjuoksuksi taas vaiheeksi, mutta pointti on, että kannattaa rohkeasti tehdä aloitteita ystävyyteen. Nonsensellahan on juuri tälläkin hetkellä menossa Instagramissa kamuhaku, eli rohkeasti sinne oma ilmoitus tai vastailemaan muiden ilmoituksiin 😊 Myös minusta on  todella ihana tutustua uusiin ihmisiin ja mielelläni laajennan omaa ystäväpiiriä, joten ehdottomasti myös minua saa pyytää kaveritreffeille! ❤️

Ihanaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela