Mikä on oikeasti elämässä tärkeintä

Onko sinulla noussut koronan aiheuttaman poikkeustilan aikana suhtautuminen turvan tunteeseen, omaan perheeseen ja arjen sujuvuuteen korkeammalle, kuin monet muut asiat elämässämme? Kuten matkustelun, materian ja työnteon yli? Havahduin tänään siihen, että täysin tiedostamatta olen viimeisten kuukausien aikana käyttänyt enemmän aikaani "pehmeisiin" asioihin ja samalla haaveillut enemmän omasta perheestä. Enää ei ole ollut samalla tavalla kiire, kuin ennen. Vielä muutama kuukausi sitten kiire oli arkipäivää ja jo helmikuun alussa olin rehellisesti ihan loppu. Ja vuotta oli mennyt vasta reilu kuukausi.

Keskustelimme tänään Lotan kanssa meidän aamulenkin ohessa siitä, kuinka korona on vaikuttanut monilla ajatuksiin siitä, mikä on elämässä tärkeää. Perhe ja läsnäolo korostuu ja monet yksin asuvat ovat havahtuneet siihen, kuinka toivoisi vierellä olevan joku, kenen kanssa jakaisi arjen ja omat haasteet, jollaisia poikkeustila on mahdollisesti tuonut vastaan. Viihdyn itse todella hyvin yksin, eikä yksinäisyys ole ollut viikoittainen tunne, mutta kuulun ehdottomasti myös niihin, jotka ovat alkaneet kaipaamaan turvallista ja hyvää parisuhdetta elämään - ei siksi, että vain olisi joku seurana vaan siksi, että haluan joskus olla osa omaa perhettä. Joko kahdestaan jonkun kanssa tai suurempi perhe, jossa on lapsi tai lapsia. Mieluiten jälkimmäinen, muttei se ole pakollista. Tärkeämpää olisi turva ja rakkaus, jonka saa toiselta.

Aluksi minua harmitti todella paljon kevättä pitkin peruuntuneet matkat ja matkasuunnitelmat, festarit ja omien syntymäpäivien vietto ja koko tuleva kesä tuntui tympeältä. Nyt fiilis on täysin toinen, eikä näiden asioiden peruuntuminen oikeastaan edes harmita. Toki olisi ollut kiva toteuttaa suunnitelmat ja matkustaa, juhlia ja mennä festareille (varsinkin nyt, kun pääsin vihdoin festarien makuun) ja viettää niitä spontaaneja kesäyön jatkoja, mutta loppujen lopuksi jäljelle jäi paljon parempaa ja tärkeämpää - ystävät, mökkeily, läsnäolo ja oma lähipiiri. Ei isoja bileitä, ei tuhansia ihmisiä ympärillä, ei liikaa merkityksetöntä toimintaa. Nyt asiat osaa laittaa paremmin tärkeysjärjestykseen ja iloitsen siitä, että voimme muun muassa perheen kesken viettää puutarhajuhlia, nähdä läheisiä ystäviäni, viettää aikaa mökillä ilman fomoa ja kuunnella paremmin omaa jaksamista. Vitsit, odotan niin meidän mökkikauden starttia ja kaikkia tulevia kesäpäiviä. Odotan eniten elämän yksinkertaisia asioita.

Pian tulee kolme kuukautta siitä, kun olen käynyt viimeksi ulkona tai ravintolassa viinillä. Ennen yhteinen aika ystävien kanssa oli täynnä ärsykkeitä - mentiin lasilliselle, lähdettiin ulos ja tanssittiin pilkkuun asti, olimme monien ihmisten ympäröimänä, käytiin leffassa, terassilla tai tehtiin jotain muuta. Yhteinen aika pyöri vahvasti jonkun tekemisen ja ärsykkeiden ympärillä ilman täyttä läsnäoloa. Minulla on paljon keskittymisvaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, mikäli ympärillä on paljon ihmisiä ja hälinää ja olen nyt miettinyt, milloin olen viimeksi ollut kunnolla läsnä ennen poikkeusaikaa? Hävettää myöntää, mutta parhaiten varmaan käydessäni treffeillä jonkun kanssa, jolloin olen ollut tavallaan pakotettu olemaan läsnä.

Viime aikoina olen nauttinut normaalia enemmän ystävieni näkemisestä ja huomannut, että liiallisten ärsykkeiden poisvienti on tehnyt hyvää. Tuntuu, että olen oppinut ystävistäni sekä perheestä viime kuukausina paljon uutta ja jaksan, tai oikeastaan haluan antaa 100% läsnäolon viettäessäni aikaa muiden kanssa tai vaikka vain puhuisimme puhelimessa. Nyt oikeasti kiinnostaa enemmän mitä muille kuuluu ja miten muilla menee, kun mielessä ei pyöri vain oma to do-lista, kiire ja kirsikkana kakun päällä päivän menojen kuormittama mieli. Ehkä vähän hassua sanoa näin, mutta olen alkanut taas nauttimaan enemmän ihmisten kanssa olemisesta ja yhteisestä ajasta - asioiden jakamisesta ja yhteisistä kokemuksista. On ollut ihana olla oikeasti ja aidosti läsnä. Olen myös tehnyt vähemmät töitä omasta tahdostani, koska työnteko ei ole tuonut minulle samanlaista mielihyvää, kuin muut asiat elämässäni.

Jollain tapaa olen kiitollinen tästä kaikesta, mitä olemme kohdanneet viime kuukausina. Se on tuonut useita haasteita, aiheuttanut monilla taloudellista tuskaa ja vienyt pois läheisiä, mutta samalla se on varmasti monella muullakin toiminut herätyksenä sille, mikä merkitsee elämässä eniten ja miten elämänsä haluaa viettää. Ja opettanut, että yksinkertaisuus onkin asia, joka oikeastaan tekee meistä kaikista rikkaimpia ja onnellisimpia.

Ihanaa viikonloppua! ❤️

Kuvat Lotta Salonen