Mitä vuosi 2019 opetti minulle?

Ihan mahtavaa vuotta 2020! Blogiinkin tuli noin viikon postaustauko viikonlopun Portugalin reissun (siitä tulossa pari postausta, koska ihania kuvia kertyi niin paljon!) ja uudenvuoden vieton takia. Kaiken kaikkiaan takana ollut viikko on ollut ihan mieletön ja myönnän, että tämä töiden pariin paluu on hieman takkuillut. Tämänkin postauksen piti tulla jo maanantaina tai tiistaina, mutta muut jutut veivät voiton. Mutta toisaalta varmasti kovin moni teistäkään ei ole ollut sillä puolen ruutua klikkailemassa itseään blogeihin!

 Olen jo kertonut fiiliksistä vuoden vaihtumisesta ja vuodesta 2019. Halusin kuitenkin summata yhteen muutaman opetuksen, jonka opin tai oivalsin viime vuoden aikana. Koen, että vuosi 2019 oli minulle todella merkityksellinen ja pitkästä aikaa olin rehellisesti todella onnellinen. Koin olevani kotona, löytäneeni paikkani ja sen sisimmän minun uudelleen. Tuntui hyvältä, kun tajusi, että pystyy jälleen elämään ilman jarruttelua. Seuraavat kahdeksan asiaa tuli välittömästi mieleen summatessani viime vuotta:

Tutustu uusiin ihmisiin ja ne keiden kuuluu jäädä, jäävät.
Viime vuoden aikana tutustuin moniin ihmisiin, osa ystävyyksistä loppui ja osa tutustumistani ihmisistä sai minut kyseenalaistamaan muiden ihmisten tarkoitusperät. Otan ystävyyssuhteiden päättymiset raskaasti syyttäen usein itseäni, mutta viime vuoden aikana opin ymmärtämään, ettei kaikki johdu aina minusta. Sitä paitsi kaikkien ihmisten ei kuulu olla elämässämme ikuisesti tai lainkaan. Vaikka joidenkin ihmisten kanssa ystävyys päättyi, sain tilalle kaksi erityistä ihmistä, joiden olemassaolosta olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen.

Deittailu ei ole niin vakavaa.
Rehellisesti en edes muista määrää, kuinka monen kanssa kävin ulkona vuoden 2019 aikana. Mutta mitä enemmän näin uusia ihmisiä, sitä enemmän opin suhtautumaan deittailuun rennosti ja olemaan ennakkoluuloton. Vuoteen mahtui muutama pidempi tapailujakso, mutta kaikki kuitenkin päättyi. Yhden jälkeen olin todella surullinen, mutta kaikesta pääsee yli ja lopulta osaa ajatella yhteistä aikaa, oli se sitten lyhyt tai pidempi, vain hyvällä. Alkuvuodesta kamppailin paljon sen suhteen, miksen minä kelpaa ja mikä minussa on vikana, mutta mitä enemmän näin ja tutustuin ihmisiin, aloin oivaltamaan, että olisinko minä halunnut sitä edes itse? Opin myös tapaamaan ihmisiä, vaikka tiesin, että sitä ei voi tulla mitään ikuista, koska he esimerkiksi asuivat ulkomailla ja olivat täällä vain käymässä. Myönnän, että välillä turhauttaa, mutta en jaksa stressata asioista. Se oma ihminen tulee vastaan, kun on sen aika. Sitä ennen tulee vain olla ennakkoluuloton, rohkea ja kärsivällinen.

Opettele tasapainoinen suhde työntekoon pitäen kuitenkin omat tavoitteet kirkkaana mielessä. Olen kunnianhimoinen, aina ollut, mutta loppuvuotta kohden opin ottamaan enemmän vapaapäiviä ja arvostamaan aikaa, kun ei tarvitse tehdä töitä. Ehkä oma onnellisuus edesauttoi tajuamaan, että aikaa voi käyttää muutenkin, kuin töitä tehden. Harvoin alallani kaikki on juuri päivän päälle ja on ihan ok ottaa omaa aikaa.

Ota rennosti ja heittäydy.
Huhheijaa viime vuonna tuli tehtyä ihan super hauskoja juttuja! Ja juuri se, että opin jälleen ottamaan rennosti, teki minusta todella onnellisen. Keskustelin parin vanhan ystävänikin kanssa siitä, kuinka paljon rennompi ja hauskempi olen ollut verrattuna esimerkiksi parin vuoden takaiseen, jolloin elämässäni todella isossa osassa oli treenaaminen. Edelleenkin liikunta on minulle tärkeää, mutta treenitauot tai treenien skippaamiset eivät ole maailmaloppu, jos sen sijaan voi tehdä jotain kivaa ystävien kanssa.

Ole ylpeä saavutuksistasi.
Vuosi 2019 oli urani osalta merkityksellinen. Kehitin omaa osaamista, pääsin toteuttamaan ihan mielettömiä projekteja, aloin yrittäjäksi ja lähes tuplasin tuloni vuoteen 2018 verrattuna. Monena hetkenä unohdin olla ylpeä saavutuksien toteutumisen jälkeen, koska janosin niin paljon lisää ja isompaa. Vuoden päätyttyä muistin kuitenkin taputtaa itseäni olalle ja sanoa itselleni "hyvin tehty".

Auta, sano kiitos ja kehu muita useammin.
Auta aina, kun joku sitä tarvitsee. Kiitollisuus on upea asia. Muiden kehuminen on mahtavaa. Spontaanit kehut ja kiittäminen pienestäkin on asia, jota aloin tekemään viime vuoden aikana herkemmin. Huomasin myös, ettei heidän auttaminen, jotka oikeasti arvostavat apuasi, ei ole koskaan pois itseltä.

Arvosta mitä sinulla on, mutta älä tyydy liian vähään.
Aina jokin asia voisi olla edes hieman paremmin ja aina voisi olla jotain enemmän. Kuitenkin ikuinen tyytymättömyys on todella rasittavaa ja vie ison palasen meidän elämäniloa. Opin arvostamaan sitä, mitä minulla on, muistaen kuitenkin sen, ettei liian vähään tule kuitenkaan tyytyä. Arvosta sitä, mikä on hyvin, niitä pieniäkin juttuja, mutta muista havitella myös jotain suurempaa, jos sitä todella haluat.

Usko itseesi ja kehity jatkuvasti.
Reilu vuosi sitten luovuin työsopimuksesta, jossa olisi viikoittainen kiinteä työaika ja samalla pikkuhiljaa siirryin kevytyrittäjyydestä täysipäiseen yrittäjyyteen. Erityisesti vanhempani olivat aluksi huolissaan, mutta lopulta hekin näkivät sen, miksi minä uskoin itseeni ja halusin tehdä tämän siirron elämässäni. Vuoden mittaan jouduin kehittämään tekemistäni ihan mielettömästi pärjätäkseni tällä alalla, jolla olen, mutta juuri se tekeekin tästä niin siistiä. Koen, että viime vuoden aikana opin yrittäjyydestä, tuloslähteisestä työnteosta ja vaikuttajamarkkinoinnista enemmän, kuin aikaisempina vuosina yhteensä.

Mitä te opitte viime vuonna?