Mitä odotan marraskuulta?

Tämä viikko on mennyt niin hujauksessa ja blogikin on ollut hiljaisempi. Tämä viikko on ollut pitkälti sometyön näkymättömien töiden hoitamista: sopimista tulevista yhteistöistä, niihin liittyvien asioiden hoitoa, kuten yhteistyöpostausten kirjoittamista etukäteen tarkistukseen, yhteistyötä varten tarvittavien asioiden hoitamista, kuten kuvauslainojen haku, pressipäiviä, jotka nekin menevät keskustellessa mahdollista tulevista yhteistöistä ja omaa brändiä edustaen (eli ei todellakaan muiden kanssa juoruamista ja skumpan juomista, ikävä kyllä 😃). Sekä tietenkin muu konetyö, kuvaus, kuvien editointi, Instagramin päivitys jne. Tämä ei ole sitä "laiska työtään luettelee" meininkiä, vaan olen huomannut, että monia kiinnostaa mitä kaikkea täällä somen toisella puolella tapahtuu. Eli jos blogissa tai IG:n stooreissa on hiljaista, johtuu usein se näistä näkymättömistä töistä.

Siis aivan hullua, että on jo marraskuu! Elän jollain tapaa ihan syyskuuta säiden puolesta ja muutenkin koko syyskuu ja lokakuu meni niin nopeasti. Rehellisesti en edes kunnolla muista mitä kaikkea olen tehnyt noiden kuukausien aikana. Tai oikeastaan minulla ei ole mitään muistikuvaa, että mihin aika on hävinnyt kahden viimeisen kuukauden aikana. No ainakin on ollut tekemistä, enkä muistele huonolla mennyttä syksyä.

Marraskuu on monelle hankalaa aikaa pimeyden ja harmauden vuoksi. Itsestäkin marraskuu tuntuu vähän turhauttavalta kuukaudelta ja tekisi mieli karata vaikka viikoksi Italiaan hakemaan valoterapiaa, mutta valitettavasti työt eivät anna periksi, että voisin mennä sinne muutamaa päivää pidemmäksi ajaksi. Eli ei auta muu kuin yrittää parhaani mukaan työntää pimeys ja harmaus taka-alalle ja nauttia siitä, mitä minulla on luvassa tälle kuulle.

Oikeastaan, kun alkoi miettimään, on marraskuusta tulossa aika kiva. Marraskuulta odotan muun muassa:

Isänpäivää, joka on ollut minulle aina todella tärkeä. Ihan pienestä lähtien olen viettänyt isänpäivää isäni kanssa. Perinteisiin on kuulunut aina yhteinen aamupala, kakku (joka pienenä koristeltiin itse), isänpäiväkortit sekä yhteinen lounas tai illallinen.

Ensilunta, vaikka en ole lainkaan talvityyppi. Silti se kunnollinen ensilumi on vain niin siisti juttu. Odotan sitä, että näkee taas kaupungin nätin lumen ja jouluvalojen peitossa.

Odotan myös jouluvaloja, jotka saavat pimeimmänkin ajan näyttämään kauniilta.

Tatuoinninpoistoa, joka aloitetaan yhteistyössä Mabelin kanssa. Pienen ranteessa olevan tatuoinnin poistoprosessista on tulossa kattavat postaukset.

Nykyään odotan pikkujouluja. Ennen en oikein pitänyt niistä, mutta koska nykyään se on mennyt siihen suuntaan, että käydään illallisella pitkällä kaavalla, on pikkujouluista tullut asia, jota odotan.

Tulevia työprojekteja ja vitsi kuinka kivoja juttuja on luvassa!

Veljentyttöni syntymäpäiviä. Lapsen onni ja ilo on jotain ihan mieletöntä.

Kampaajaa, jolle menen kuun puolessa välissä. Hiuksiin tulee taas vähän muutosta ja mennään entistä vaaleampaan suuntaan!

Mitään suurta tai erikoista ei ole luvassa, vaan useampi kiva pieni asia. Mutta onneksi nämä ovat elämässä miljoonia kertoja merkityksellisempiä, kuin yksi suuri asia.

Ihanaa pyhäinpäivän iltaa!

Kuvat Joanna Suomalainen