Lupa olla upea

Roomassa mietin paljon kauneutta ja sitä, millaiseksi normi on mennyt. Lopulta kauneuden pohtiminen ajautui pohdintaa siitä, miten erityisesti some on muovannut meidän käsityttä normaaliudesta ja normista. Colosseumilla käydessä katselin naisia, jotka olivat pukeutuneet pitkiin  iltapukuihin, poseeraamassa puhelimella kuvia ottavalle poikaystävälle. Vielä muutama vuosi sitten harvalle olisi edes tullut mieleen viettää lomaa muovaamalla kulissia täydellistä Instagram-kuvaa varten. Nykyisin ne lavastetut, "täydelliset" Instagramiin kelpaavat lomakuvat ovat täysin normaaleja ja se, että kuva otetaan pakettiin yhdellä kameran napautuksella, on harvinaista. Instagram on tehnyt matkailualallekin täysin uuden palvelukonseptin, joka pohjautuu täysin niihin ulkomailta saataviin täydellisiin Instagram-kuviin. Myönnän, että palkkasin itsellenikin Roomaan valokuvaajan kuvaamaan minua. Muutama vuosi sitten en olisi todellakaan laittanut siivua matkabudjetista siihen, että saan kuvia someen. Niin se maailma muuttuu.

Kaikki mediat ovat aina ohjailleet meitä siitä, mitä pidämme normina. Media on pitkälti määrittänyt kenellä on oikeus näkyä ja kenellä ei. Jos lähtee miettimään todella pitkälle, jopa kielemme on muotoutunut normaaliuden määritelmien ympärille: normaalipainoinen, normaali iho, normaalimittainen, normaali kehitys. Myös puheessa korostuu paljon huomaamaton normaaliuden korostaminen. Moni meistä on varmasti joskus ajatellut jonkin näyttävän epänormaalilta tai oudolta, vaikka todellisuudessa me kaikki olemme täysin tasavertaisia ja yhtä normaaleja, kuin kuka tahansa muu. Ylipäänsä minun normini voi olla täysin erilainen, kuin sinun. Puhumattakaan muista kulttuureista, joissa ajatus normista voi olla aivan päinvastainen. Puhumme ja altistumme paljon normeille, joita ei todellisuudessa edes ole. Ei ole esimerkiksi olemassa normaalipainoista ihmistä, vaan erilaisia kehonkoostumuksia.

Tätä aihetta minut sai pohtimaan laajemmin Aspa-säätiön Lupa olla upea-kampanja. Kampanja suyntyi Aspan Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeen ja Uhana Designin halusta laajentaa kauneuskäsityksiä ja tuoda esiin ihan tavallisia erityisiä huippumalleja.

"Oikeasti normaalia olisi moninaisuus, mutta sitä on vaikea muistaa toistuvien ja yksiulotteisten viestien äärellä. Moni elää tilanteessa, jossa ei koskaan näe itsensä kaltaisia ihmisiä mediassa. Mediakuvastot ja -kertomukset ohjaavat sitä, miten näemme itsemme ja muut. Jos ei tule edustetuksi, annetaan ymmärtää, ettei ole tärkeä ja viehättävä."

-Aspa-säätiö

Vaikka en ole edes 30, olen kasvanut siihen muottiin, että mediassa näkyy hoikkia huippumalleja ja julkisuuden henkilöitä. Oli ikoniset Victoria's Secret-mallit, Kate Moss ja esimerkiksi Frendit  ja Ally McBeal, joissa molemmissa naisnäyttelijät olivat todella laihoja. 90- ja 00-vuoden vaihteessa kasvaville terveen itsetunnon syntyminen oli todella haastavaa, jos ei kokenut kuuluvansa tuohon muottiin. Jouduin kasvamaan laihuuden ja mallimittojen ihannointiin, jota media näytti.

Tasapainoilen sen homssuisen, ulkonäöstään välittämättömän, ja laittautumisesta pitävän naisen välillä. Silloin kun laittaudun, teen sen siitä syystä, että minulla olisi kivempi fiilis ja tuntisin itseni viehättävemmäksi. Luettuani Aspan kampanjan taustasta, jäin miettimään saneleeko kuitenkin media ja kulttuuri meidän ulkonäkömme? Tästä on hyvä esimerkki jo niinkin arkinen juttu, kuin meikki. Harva meistä meikkaa ikuisesti samalla tavalla, vaan se nopea pikameikkikin kulkee paljolti käsi kädessä median ja kulttuurin luoman ihanteen mukaan.

Vaikka käsitys normista on nykyisin huomattavasti monimuotoisempi, kuin kymmenen vuotta sitten, on edelleen kohahduttavaa, jos brändi käyttää kampanjassaa jotain normista poikkeavaa. Moni varmasti muistaa montakin mainoskampanjaa, joista on uutisoitu "normaalien" tai "normaalista poikkeavien" mallien vuoksi. Pelkästään tämä korostaa sitä, kuinka kieroutunut käsittys meillä on normaalista ja normaaliudesta. Järkyttävää, että meidän mielessämme on niin vahva käsitys ja normi siitä, miltä malli näyttää, ja kun siitä poiketaan käyttämällä "normaalia tai epänormaalia" mallia, huomataan se välittömästi. Tämä sama kulttuurin luoma ajatusmalli normaalista ja normeista näkyy jatkuvasti elämässämme. Siitä, milloin huulitäytteet olivat epänormaalia, nyt siitä on tullut lähes normi erityisesti Z-sukupolvelle. Nyt entinen ulkonäöllinen normaali on jo lähes epänormaalia.

Mielestäni me tarvitsemme erilaisia roolimalleja ja onneksi sosiaalisen median läpimurron myötä käsityksemme normaaliudesta ja erilaisuudesta on laajentunut. Enää normi ei ole ainoastaan se tietty, vaan normaalia on moni muukin. On edelleen asioita, joita pidämme ulkoisesti epänormaalina, mutta mitä enemmän altistumme siihen, että entisestä epänormaalista tehdään normaalia, hyväksyttävää ja asia, joka voi näkyä katukuvassa ja mediassa, sitä enemmän pääsemme pois ajatusmalleista, jotka määrittelevät normeja.

Myönnän, että oma kehonkuvani on ollut muuttuneiden normien myötä lähes jatkuvasti vääristynyt. Ollessani pyöreämpi, toivoin olevani laiha. Ollessani laiha, koin olevani liian muodoton vääristä paikoista. Nyt, ollessani tämän painoinen, koen usein olevani lempeästi sanottuna liian pehmeässä kunnossa, koska koen, että normi kanssani saman verran liikkuvasta ihmisestä on paljon kiinteämpi ja treenatumman näköinen. Kuten kampanjassa sanotaankin, "media luo kuvaa siitä, mikä on normaalia ja toivottavaa. Jos ei tule edustetuksi, annetaan ymmärtää, ettei ole tärkeä ja viehättävä.". Keskellä tällaista muottia on vaikea hyväksyä itsensä, jos ei näe ihanteena sellaista ihmistä, jota itse on tai kokee olevansa.

 Normi ja normaalius on monimutkainen aihe. Normit elävät jatkuvasti ja tulevat monimuotoisemmiksi, mutta silti meillä on hyvin vahva käsitys normaalista ja epänormaalista. Siitä, mikä on suotavaa ja mikä ei.

Mitä ajatuksia aihe ja kampanja herättää teissä?