Kiitos elokuu ja kuvasaldoa Firenzestä

"Mitä sä haluisit tehdä tänään?"

"En mitään, haluan vain olla."

 Italian loma on mennyt oikein hyvin ja pääosassa on ollut rentoutuminen. Olin elokuun aikana joutunut tekemään hieman liikaa töitä ja samalla tunne-elämässä tapahtui paljon kaikkea. Toisinaan kävin onneni huipulla, toisinaan taas oli aivan maassa. Lopputulema olikin se, etten oikein tiedä mitä ajattelisin tunteista ja kiintymisestä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että koen nykyisin olevan todella vaikeaa luoda mitään pitkäaikaista ja pysyvää - sellaista, jonka rakentamiseen molemmilla olisi kärsivällisyyttä. Myönnän, etten itsekään ole kärsivällinen ja vaadin alusta asti tunteideni osalta paljon. Huono puoleni on, että teen usein ihmisistä ensimmäisen kohtaamisen perusteella päätöksen kiinnostunko vai en, enkä helposti anna jutuille aikaa. Perustelen tätä itselleni aina sillä, ettei minulla ole aikaa. Ei ole aikaa katsella ja miettiä, vaikka mistä me tiedämme, jos se fiilis löytyisikin jo vaikka seuraavalla tapaamisella. Minulla on esimerkiksi viimeisen vuoden aikana syntynyt kiintymyssuhde ihmiseen, josta en alussa ollut lainkaan kiinnostunut, mutta joka on lopulta osoittautunut henkilöksi, josta todella pidän ja jonka lähellä koen oloni hyväksi. Jos tilanne olisi toinen, haluaisin ehdottomasti katsoa ja kokeilla syvempää ihmissuhdetta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin monimutkainen eikä  ainakaan nyt ole oikea hetki millekään syvemmälle.

 Koen, että elokuun aikana opin pitkästä aikaa näyttämään tunteeni ja olemaan avoimempi muita kohtaan. Minusta on helppo pitää ja monet ajattelevat minun olevan todella avoin. Todellisuudessa kaipaan aikaa, tilaa ja luottamusta, jotta voin olla täysin avoin ja ennenkaikkea haavoittuvainen muiden seurassa. Pintaraapaisulta olen mukava ja aurinkoinen, mutta sieltä kaiken alta, jostain todella syvältä, löytyy haavoittuneisuus ja herkkyys. Esimerkiksi itkeminen on minulle todella vaikeaa ja joskus se oli jopa täysin mahdotonta enkä esimerkiksi itke oikeastaan koskaan väsymyksen takia. Elokuun aikana havahduin siihen, että itkin muutaman kerran. Minä, joka en edes muista milloin olin viimeksi itkenyt. Itku vain tuntui siinä tilanteessa lohduttavalta ja oikealta. Ei hävettänyt, vaikka itkin tavallaan turhasta. Häpeä itkusta on jotenkin niin typerää, koska minusta itku on kaunista ja yksi intiimeimmistä asioista, mitä elämässämme on. Oli se sitten ilosta tai surusta. Usein itkiessämme olemme kokonaan ja puhtaimmillaan se ihminen, mitä me pohjimmiltamme olemme.

Matkan aikana olen yrittänyt olla avoin itse itselleni ja antaa kaikkien tunteiden tulla ulos. Usein matkoilla tulee fiilis pakosta suorittaa ja koluta kaikki nähtävyydet. Firenzessä kävin tasan yhdellä nähtävyydellä ja sielläkin vahingossa kävellessäni pitkin kujia. Perjantaina olin lähes koko päivän sisällä, nukuin, selvitin omia fiiliksiäni ja illalla söin sipsiä ja jäätelöä, lopulta nukahtaen kesken Netflixistä pyörivän elokuvan. Firenzestä jäi paljon näkemättä, mutta koen nähneeni ja ennen kaikkea kokeneeni tarpeeksi. Aina voi mennä uudestaan.

Elokuu. Vitsit tuo kuukausi saa minulle hymyn huulille. 31 päivän aikana tapahtui vaikka mitä ja vaikka se olikin töihinpaluukuukausi, koen ehkä viettäneeni eräänlaista kesän kuherruskuukautta elokuun aikana. Olin onnellinen, sosiaalinen, nauravainen ja nautin elämästä. Viimeisen voisi melkeimpä kirjoittaa isoilla kirjaimilla, koska koen elokuun aikana päästäneeni todella monista lukoista irti ja annoin mennä miettimättä liikaa huomista. Vaikka elokuu ei ehkä tullutkaan päätökseen tavalla, jota toivoin, olen silti onnellinen ja koen itseni onnekkaaksi. Juuri tällaista kautta tarvitsin elämääni, jonka avulla sain selvemmän käsityksen siitä, mitä halauan elämältä ja ihmissuhteista. Sekä myös ihan pirusti motivaatiota puskea omaa tekemistä ja uraa eteenpäin. Elokuun viimeisinä päivinä tein myös viimein päätöksen, jota olin jo pitkään miettinyt ja pyöritellyt mielessäni, mutta joka oli toistaiseksi jäänyt. Päätin vihdoin ryhtyä yrittäjäksi ja tässä sitä ollaan. Toistaiseksi toiminimen alla, mutta tavoitteeni on vaihtaa yhtiömuodoksi osakeyhtiö ensi vuoden aikana. Tätä ennen haluan kuitenkin tehdä kunnollisen liiketoimintasuunnitelman ja koittaa onneani starttirahan kanssa. Olen pyöritellyt ihan hirveästi kaikkia uraan liittyviä asioita mielessäni ja saa nähdä mihin suuntaan palaset lähtee loksahtelemaan. Olen jo nyt äärimmäisen onnellinen siitä, mitä saan tehdä työkseni, mutta aina voi tavoitella vähän jotain suurempaa. Hitsit. Nyt on vain jotenkin niin odottavainen olo kaikesta, etten meinaisi edes malttaa lomailla loppuun!

Jauhan tätä samaa varmaan joka syksy, mutta olen taas niin innoissani syksystä. Syksyllä löytyy jotenkin energiaa vaikka minkä asian edistämiseen ja koen pystyväni olemaan paljon järjestelmällisempi. Keväisin huomaan energiani aina lisääntyvän, mutta se on erilaista energiaa. Ehkä jollain tapaa hieman levotonta ja odottavaa. Keväällä odottaa paljon tulevaa kesää, kun taas syksyllä toivon, ettei talvi tulisi liian pian ja kykenen panostamaan ja keskittymään enemmän siihen hetkeen. Rehellisesti minulla on ollut muutama sysipaska syksy takana, jotka ovat käyneet terveyteni päälle ja olen ollut lopulta todella onneton. Silloinkin olen aina odottanut syksyä ja iloinnut siitä, mutta lopulta asiat eivät vain menneet kuten ajattelin. Kaikille tapahtumille en voinut itse mitään, mutta ainakin opin aivan tajuttomasti. Erityisesti viime syksyn aikana, jolloin jouduin olemaan sairaslomallakin masennuksen vuoksi. Heti, kun myönsin itselleni, etten pärjää enää yksin ja tarvitsen apua, on siitä lähtien ollut paljon helpompaa. Viime syksy myös opetti minulle sen, että jos taas väsyn, saan apua ja olen ansainnut sen avun. Kenelläkään ei ole mitään sanomista siihen, kuka on tarpeeksi pohjalla tarvitakseen apua ja tukea. Ihan sama miltä ulospäin näyttää ja kuinka hyvin periaatteessa asiat ovat. Olihan minullakin kaikki hyvin viime syksynä, mutta lopulta seinä vain tuli vastaan ja se oli pakko hyväksyä.

Huh, tulipa taas vuodatettua kaikkea, mitä mielessä on pyörinyt viime päivät! Minulla oli alunperin jokin selkeä punainen lanka tälle postaukselle, mutta en enää edes muista mikä se oli. Joten tuskin mitään kovin tärkeää. Kuvituksena on muuten satunnaisia kuvia Firenzestä. En aio tehdä sieltä sen kummempaa matkapostausta, koska olin siellä niin vähän aikaa ja eipä minulla hirveästi ole mitään kerrottavaa sieltä. Majoituin jälleen Airbnb:ssä, kiertelin ilman karttaa ympäri kaupunkia, ihastelin kauniita kujia ja rakennuksia ja nautin olostani.

Palaillaan taas!