Slider

Meidän juhannus ja ajatuksia kiitollisuudesta

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Toivottavasti teillä kaikilla oli kiva juhannus! Palailin jo lauantaina illalla mökiltä kotiin ja vitsit tänään on ollut kiva viettää rauhallista päivää hiljaisessa kaupungissa. Päivällä pyörähdin keskustassa ja illemmalla tulin tekemään tämän postauksen Birgittaan. Muuten päivä meni itsekseen pyykätessä, kuvia muokatessa ja ihan vain nautiskellen kiireettömästä päivästä. Ensi viikko tulee olemaan aikamoinen puristus ennen kesälomaa, joten juhannus ja kevyemmät kolme päivää tulivat todella tarpeeseen.

Juhannuksen viettoon lähdimme vasta puolen päivän tienoilla ja matkalla mökillemme Kasnäsiin poikkesimme Tammisaaressa syömässä ja sieltä vielä Mathildedaliin katsomaan alpakoita sekä käymään ruukkikylässä. Siis vitsi olimme onnellisia alpakoista! Kokonainen niitty super söpöjä alpakoita, juhannus ja kesä. Voi juku. Olen edelleen ihan fiiliksissä niistä!

Juhannusaatto meni tosi rennosti. Pikkuveljeni tuli kavereineen mökille vasta myöhään illalla ja vietimme illan yhdessä syöden juustoja, jutellen, kuunnellen musiikkia ja rennosti oleskellen. Ei mitään ihmeellistä, mutta juuri tarpeeksi, enkä kaivannut yhtään mitään muuta iltaan. Ehkä ari juhannustaikaa olisi voinut tehdä ja käydä juhannussaunassa, mutta ne unohtuivat. Ensi vuonna sitten! Ja olin niin onnellinen nähdessäni, kuinka paljon koirani Lyyli nautti mökillä olosta ja siitä, että rapsuttajia oli joka suunnassa. Tekee varmasti koirallekin tosi hyvää päästä pois kaupungista ja kuljeskelemaan vapaana luonnossa.

Lauantaina emme oikeastaan tehneet mitään. Nukuimme syntisen pitkään ja päivän makoilimme tuulensuojassa ottamassa aurinkoa ja lukemassa lehtiä. Myöhemmin, kun jaksoi nouta, teimme ruokaa ja melkein heti sen jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Helsinkiin. Olisin todellakin voinut jäädä vielä yöksi tai pariksi, mutta heinäkuussa sitten. Ei tämä kotiin palaaminenkaan ollut yhtään hullumpaa, vaikka olikin poissa vain yhden yön!

Viikonloppuna minuun iski todella vahva kiitollisuuspuuska. Parin viikon aikana elämä on tuntunut niin hyvältä ja olen tutustunut ihan uusiin mahtaviin tyyppeihin. Olen saanut viettää juhannuksen parhaan ystäväni kanssa sekä pikkuveljeni ja hänen tyttöystävän ja kavereiden kanssa. Meillä on nuorimman veljeni kanssa yhdeksän vuotta ikäeroa, mutta olemme silti todella läheisiä. Perheen ainoana tyttönä olen aina ollut hieman ulkopuolinen vanhempien sisarusteni kanssa, mutta kahden nuorimmaisen veljeni kanssa olen kaikista läheisin. Tästä olen ollut todella onnellinen, koska on ollut ihana tsempata heitä opiskelussa, antaa ainoastaan hyviä parisuhdeneuvoja naisen näkökulmasta ja nähdä, kuinka heistä on kasvanut ihan mahtavia nuoria miehiä, joilla on tavoitteita elämässä.

Sivuutan aina toisinaan sitä, kun nyt elämässäni on hetki, jolloin koen olevan valmis johonkin pysyvempään ja haluan rakentaa tulevaisuuttani Helsinkiin. Nyt tunnen olevani oikeasti aikuinen, joka ei kuitenkaan ota elämää liian vakavasti. Jos kaikukaipuu taas iskee tai ulkomailta esimerkiksi löytyisi syy, miksi jättäisin Suomen, se sitten vain tapahtuu. En halua poissulkea mitään elämästäni ja päättää, että elämäni olisi nyt täällä. Täällä on nyt hyvä ja koen, että haluan pysyä täällä, mutta koskaa ei tiedä.

Muutenkin arvostan tällä hetkellä todella paljon aivan yksinkertaisia asioita. Olen kiitollinen, että koen itseni onnelliseksi arjessa ja en käy jatkuvasti ylikierroksilla, koska haluaisin jotain uutta ja jotain muutosta elämääni. Nyt on ennemminkin elämässäni ajanjakso, jossa haluan kerätä ympärilleni pysyvää ja vain asioita, joista pidän ja ihmisiä, joiden kanssa minulla on tasa-arvoinen ihmissuhde.

Minun piti, todellakin piti, kirjoitella muutama lause juhannuksesta ja antaa kuvien puhua, mutta yllättäen sunnuntai teki tehtävänsä ja mielessä alkoi pyörimään monia asioita. Sunnuntait ovat minulle aina jollain tapaa herkkiä päiviä, jolloin yritän rauhoittua, olla paljon itsekseni ja antaa tilaa ajatuksille. Sen seurauksena blogiin syntyy usein jotain tällaista ajatuksenvirtaa sen hetkisestä fiiliksestä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja palataan!


Ps. Alkoholin positiivinen kommentointi on kiellettyä somessa,
joten jätetään siihen liittyvät kommentit pois!

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus, tätä oli ilo lukea!:) Minut ainakin kiitollisuus on tehnyt paljon onnellisemmaksi, ja se, että osaan pysähtyä ja huomata, miten paljon hyviä juttuja mahtuu tähän hetkeen ja tilanteeseen, on ihan valtava voimavara!<3
    Kiitos kun saat aina minut niin hyvälle tuulelle postauksillasi ja kivaa viikkoa!<3
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida! Olen ihan samaa mieltä. Erityisesti se arjen yksinkertainen kiitollisuus on tärkeää. Päivittäin tulisi pysähtyä edes yhdeksi sisään- ja uloshengityksen ajaksi ja keskittyä siihen, kuinka hyvin kaikki asiat ovat :) <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela