Haluan pois taloudellisesta riippuvuudesta

Sitä mukaa, mitä enemmän olen työllistänyt itse itseni, on mielessä pyörinyt vahva toive siitä, että voisin elää yli puolet elämästäni olematta riippuvainen muiden asettamista aika- ja paikkamääreistä. Siitä, että voisin tehdä mitä haluan ja missä haluan. Viettää koko kesän merellä Kasnäsin mökillämme, matkustaa pois pidemmäksi ajaksi tietäen, että kotini odottaa minua. Haaveilen myös siitä, että voisin työllistää itseni yrittäjänä ja toteuttaa jokaisen hullun start up-ideani ilman pelkoa taloudellisesta epäonnistumisesta. Haluan, että voin tulevaisuudessa olla mahdollisimman paljon kotona lasteni kanssa ilman aikapainetta valtion myöntämästä tuesta.

Rakastan työtäni ja työntekoa, eikä kyse todellakaan ole siitä, etten haluaisi työskennellä. Päin vastoin unelmani taloudellisesta riippumattomuudesta liittyy siihen, että haluan tehdä unelmatyötäni. Koko tämän vuoden olen pyöritellyt mielessäni yrittäjäksi ryhtymistä ja vuosien varrella minulla on ollut monta uraunelmaa. Aivan pienenä halusin isona taidemaalariksi ja järjestää oman näyttelyn (oikeastaan tämä on jo toteutunut, mutta alle 10-vuotiaana avattua galleriaa, jonka kutsuvieraita oli oma perhe, ei kait lasketa?). Myöhemmin olen unelmoinut omasta kahvilasta, kukkakaupasta, elämästä saaristolaiskylässä ja kesistä maalla. Nämä viimeisimmät ovat itse asiassa edelleen suuria unelmiani. Unelmia, jotka toivon vielä toteuttavani, mutta ilman pelkoa siitä, että ne vievät minut taloudelliseen ahdinkoon. En suinkaan pelkää epäonnistumista, päin vastoin jollain tavalla pidän epäonnistumisesta, koska ne saavat minut yrittämään seuraavalla kerralla enemmän. Kyse on siitä, että haluaisin pystyä nauttimaan siitä toteutuneesta unelmasta. En tehdä jatkuvia talouslaskelmia pärjäämisen eteen.

Taloudellisesta riippumattomuudesta haaveilu tuntuu olevan asia, josta ei hirveästi puhuta ääneen. Yksi ja toinenkin on varmasti laittanut ilmoille heiton, että kunpa ei tarvitsisi käydä töissä, mutta osittain vain vitsinä. Vitsinä, koska tavallisten ihmisten kuuluu käydä töissä eläkeikään asti. Vieläkin oletetaan, että meidän tulisi olla siinä oravanpyörässä, johon kuuluu töitä viisi päivää viikossa tai yrittäjänä usein vieläkin enemmän. Vähän puhutaan siitä, että mitä jos tekisimmekin töitä tiettyyn asetettuun päivämäärään asti ja tämän jälkeen tekisimme mitä huvittaa - siitä huolimatta, että oikeaan, "ansaittuun" eläkeikään on vielä vuosikymmeniä. Miksi edes eläke pitää ansaita? Itse ainakin mieluummin elän mukavaa elämää parhaina työvuosinakin, enkä aloita hyvää ja mukavaa elämää vasta sitten, kun muiden määrittelemän pituinen työikä on suoritettu. Mielestäni ansaitsen mukavia päiviä jo nyt, vaikka takana on vasta vuosikymmenen työelämää jollain tasolla.

Saavuttaakseni taloudellisen riippumattomuuden minun tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota positiivisen eron kasvattamiseen tulojen ja menojen välillä. Olen elämästä nautiskelija ja huono luopumaan mukavuuksista ja mieliteoista. Koska en halua luopua liikaa mistään, tulee vaurastumisen syntyä entistä suuremmasta rahavirrasta ja ajatuksissa on ollut vilkastuttaa vaurastumista muiden rahaa hyödyntäen, eli hankkia lainarahalla sijoitusasunto, jonka tuottoprosentti on tarpeeksi korkea suhteessa menoihin ja  velan lyhennykseen sekä korkoihin. Mitä useamman sijoitusasunnon saisin hankittua velkavivun avulla, sitä realistisemmaksi firetys (=financial independence) osaltani tulisi. 

Tietenkin ennen velkavivun hyödyntämistä minun tulisi karsia omia menojani, lisätä tulojani ja säästää suurehko summa, jotta minulla olisi tarvittava määrä rahaa aloittaa velkavivun käyttö ja asuntosijoittaminen. Tämän jälkeen tavoite on, että pääomatuloni tekisivät suurimman osan työstäni sillä välin, kun minä keskityn unelmatyöni tekemiseen. Eli tavoitteeni ei suinkaan ole lopettaa työntekoa mahdollisimman pian, vaan toivon saavuttavani unelmani yhdistämällä passiivinen tulo sekä säästöt. Näiden yhdistelmä mahdollistaisi sen, että voisin elää ilman työhön sidottua oravanpyörää. Todennäköisesti elämäni jatkuisi samalla tavalla, kuten nytkin. Tekisin töitä ja minulla olisi kunnianhimoa uraa kohtaan, mutta tekisin asioita enemmän nautinnon kautta. Lisäksi toivoisin taloudellisen riippumattomuuden tukevan sitä, että voisin elää entistä vastuullisemmin ja tukea vastuullista yritystoimintaa muun muassa ryhtymällä osakkaaksi tai sijoittamalla nuoriin, vihreitä arvoja noudattaviin yrityksiin.

Tiedostan, että jo tällä hetkellä työtilanteeni on todella etuoikeutettu ja vapaa, mutta edelleen olen riippuvainen tuloista ja työnteosta. Voisin kyllä viettää kokonaisen kuukauden tehden töitä tunnin siellä ja tunnin täällä, jos kuukaudelle on kaupallisia yhteistöitä ja ne ovat julkaisua vaille valmiita, mutta se ei veisi minua mihinkään - ei ainakaan taloudelliseen riippumattomuuteen. Vielä loppusummauksena tavoitteeni ei todellakaan ole työnteon lopettaminen, sillä nautin työnteosta ja haluan tehdä töitä, saavuttaa seuraavia steppejä urallani ja tehdä jotain suurempaa. Tavoitteeni on, että voin tehdä sitä, mikä on mukavaa ja halutessani kyetä ulkoistamaan töitä muille, saada enemmän vapaa-aikaa ilman painetta tekemättöminä lojuvista töistä ja minun unelmieni toteuttaminen. Vielä joku päivä avaan sen kesäkahvilan saaristoon, josta saa myös saariston kauneimmat leikokukat.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kerroin ääneen tästä unelmasta. Jostain syystä minua on hävettänyt ottaa asiaa puheeksi kenenkään kanssa ja sanoa, että haluan rikastua. Ehkä olen miettinyt liikaa negatiivista vibaa rahapuheen ympärillä, jos se liittyy vaurauden suurentamiseen. Kohdallanihan ei ole kyse siitä, että haluaisin yltäkylläisen elämän, vaan vakaan talouden, joka kattaisi normaalin mukavan elämän ja mahdollistaisi riskin, joka johtuisi unelmieni toteuttamisesta.

Mikä ajatuksia firetys eli taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu herättää teissä?