Slider

Kuusi asiaa, jotka ovat muuttuneet minussa viimeisen viiden vuoden aikana

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Ihan mahtavaa aurinkoista keskiviikkoa teille kaikille! Sairastelun suhteen ei ole onneksi tullut takapakkia ja vaikka vielä en ole todellakaan täysin terve, olen onnekseni pystynyt kevyesti jo palaamaan töiden pariin. Onneksi työt pystyy tekemään suurimmaksi osaksi kotona, joten ei ehdi kerääntymään liikaa tekemättömiä töitä.

Lähestyvä syntymäpäivä on saanut minut ajattelemaan paljon mennyttä ja sitä, millainen olin nuorempana. Ihan vielä ei tule 30 ikävuotta täyteen, mutta eipä siihenkään enää ole kuin alle 400 päivää, kun juhlitaan pyöreitä. Outoa, miten toisaalta tuntee itsentä todella aikuiseksi, mutta toisaalta taas koen olevani todella nuori. Tämä on ehkä se ikävaihe, jolloin vertailee todella paljon omaa elämäntilannetta muiden  elämäntilanteisiin ja kyseenalaistaa, pitäisikö niin sanotusti "tehdä jotain omalla elämällä". Älkääkä ottako tuota konkreettisesti, vaan tiedätte varmasti mitä ajan takaa. Elän sitä ikävuotta, kun kysellään omistusasunnoista, lapsista, puolisosta ja kesähäistä. Viimeksi eilen sain kyselyn onko minulla lapsia. Nope, not yet.

On tervettä potea ikäkriisiä, mutta usein se on enemmänkin humoristista heittoa. Nimittäin juuri nyt ja juuri tässä iässä koen olevani turvallisesti jalat maassa, tyytyväisenä tähän hetkeen, mutta myös odottavainen tulevaisuuden suhteen. Ikävuosien vaihtuessa koen onnea siitä, että taas takana on yksi uusi eletty vuosi.

Onneksi elämä on jatkuvaa kasvamista ja muutumme koko ajan. Ihan pienetkin elämäntapahtumat voivat muuttaa meitä radikaalisti. Jollakin se voi olla kivulias (tai jopa kivuton) ero, läheisen menetys tai muu suuri muutos elämässä. Muuttumiseen ei myöskään aina tarvitse mitään suurta syytä, vaan rehellisesti me vain kasvamme ja viisastumme ihmisinä. Viiden vuoden aikana olen itse muuttunut muutamien asioiden suhteen aika radikaalisti, eikä näihin muutoksiin ole ollut mitään suurta potkaisevaa tekijää. Olen vain aikuistunut, alkanut arvostamaan elämääni, etsinyt sitä, mikä tuntuu hyvältä ja oppinut olemaan onnellinen. Uteliaisuus elämää kohtaan on lopulta monien mutkien kautta vienyt minut siihen pisteeseen, josta on  hyvä lähteä rakentamaan sitä niin sanottua aikuisten elämää, koska tiedän tarkemmin kuka minä olen ja mitä haluan.

Näissä ulkoisesti näkymättömissä asioissa olen muuttunut viiden vuoden aikana:

1. Suhde hyvinvointiin
Pitkään hyvinvointi tarkoitti minulle tiukkaa ruokavaliota, runsasta liikuntaa ja timmin kropan ylläpitoa. Nyt hyvinvointi tarkoittaa minulle henkistä tasapainoa, liikunnan iloa, rentoa syömistä ja elämästä nauttimista ja hymyilemistä.

2. Hengellisyys
Olen jo pitkään uskonut Jumalan läsnäoloon ja koen olevani uskossa, vaikka se ei näy ulospäin oikeastaan millään tavalla. Viimeisen reilun vuoden aikana olen löytänyt Jumalan rinnalle mytologian ja toisenlaisen hengellisyyden, joihin en uskonut aikaisemmin lainkaan. Usko ja mytologia tuo minulle turvallisuuden tunnetta ja lohtua. Tarvitsen sitä, että pystyn uskomaan johonkin suurempaan, jota ei pysty täysin todistamaan tai koskettamaan.
3. Lapsihaaveet
Vielä oari vuotta sitten olin epävarma siitä, haluanko omia lapsia - biologisia tai adoptoituja. Vasta viime vuoden aikana olen alkanut varmistumaan siitä, että haluan tulla äidiksi. Tulevaisuus näyttää, tuleeko lapseni olemaan biologinen vai adoptoitu, mutta toivon olevani äiti vielä jonain päivänä.

4. Muiden myötäily
Minuun on aina kohdistettu paljon odotuksia ja koen, että perheen ainoanan tyttönä olen ollut aina enemmän suurennuslasin alla, kuin veljeni. Aika kauan toivoin, että minusta olisi löytynyt intohimoa lähteä opiskelemaan yliopistoon, koska tiesin, että perheeni toivoi sitä. Vaikka lähdinkin opiskelemaan ja se oli minulle itsestään selvyys, koin pitkään tavallaan pettäneeni osan perheestäni, koska hautasin unelmani oikeustieteellisestä ja valtiotieteellisestä. Iän myötä unelmani muuttuivat ja lähdin rakentamaan tulevaisuutta omien toiveiden mukaan. Sen myötä, kun opin olemaan myötäilemättä perheeni odotuksia, opin myös olemaan myötäilemättä muita. Edelleen huomaan itsessäni toisinaan piirteitä, kun meinaan lähteä myötäilemään muita ja tavallaan alistun muiden tahdon alle, mutta nyt osaan paremmin olla välittämättä tippaakaan, sanoa mielipiteeni, seisoa niiden takana ja tehdä sitä, mikä tuntuu minusta hyvältä. Ja tärkein, vaatia asioita myös muilta.

5. Arjen arvostaminen
Vuosia pakoilin tavallisuutta, enkä pystynyt asettumaan minnekään. Aina alkuhuuman laannuttua aloin kaipaamaan jotain mutosta elämääni ja niin sanottu tuttu ja turvallinen sai minut lähinnä ahdistumaan ja pakenemaan. Nykyisin rakastan juuri arkea, arkiaamuja ja sitä, että elämässäni on jotain pysyvää. Tuntuui hyvältä, kun vihdoin koen olevani kotona.

6. Suhde materiaan
Nykyään lähinnä kiinnostaa se, miten pääsisin turhasta tavarasta mahdollisimman kivuttomasti eroon. Suhteeni materiaan on muuttunut merkkitietoisesta laatutietoiseen ja vaikka edelleen ostan merkkituotteita, etenkin laukkujen ja kenkien kohdalla, teen niiden suhteen tietoisia ostopäätöksiä laatu ja vastuullisuus edellä. Haluan, että omistan asioita, jotka kestävät ja joihin en kyllästy heti.


Millaisia pieniä tai suuria muutoksia teissä on tapahtunut lähimenneisyyden aikana?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela