Slider

Älä laihduta 365

maanantai 6. toukokuuta 2019

Viime viikonlopusta tulikin someton viikonloppu yllättäen iskeneen kuumeen vuoksi. Perjantaina yritin olla välittämättä kehnosta olosta ja tein töitä vielä suht normaalisti, mutta kuumemittarin näyttäessä yli 38 asteen kuumetta, päätin antaa periksi. Työt voi aina odottaa ja väkisin töiden tekeminen ei ainakaan edesauta paranemista. Päin vastoin täydellä teholla jaksaminen vain viivästyy entisestään, joten on ehdottomasti vain parempi antaa kropalle lepoa, kun se sitä oikeasti tarvitsee. Viikonloppu menikin visusti sähköposti suljettuna ja meilin sijaan auki oleva välilehti oli lähinnä Netflix.

Saldona kolmelle päivälle oli kokonainen tuotantokausi Dead to me-sarjaa (aika hyvä, suosittelen!) sekä 26 jaksoa New Girliä. Hitsit sarjojen katselu on koukuttavaa sen jälkeen, kun pääsee siihen moodiin, että todella keskittyy katseluun. Toistaiseksi ei ole iskenyt Netflix-krapula vaan enemmänkin joudun taistelemaan sitä vastaan, etten suuntaa taas sohvan mukavaan nurkkaan jatkamaan Netflixin katsomista. Onneksi tällaiset viikonloput ovat silloin tällöin täysin tervetulleita - oli kipeä tai ei.

Viikonloppuna koin tunteita laidasta laitaan ja aloin jopa syyllistämään itseäni siitä, kun en tee mitään. Sen sijaan, että olisin tehnyt aktiivisesti töitä, urheillut ja syönyt hyvin, makasin sohvalla, katsoin sarjoja ja söin viikonlopun aikana lähinnä vain jäätelöä ja karkkia, koska mikään muu ei oikein maistunut. Toisena hetkenä tunsin oloni hyväksi, "ihana kerrankin vain olla", toisena hetkenä taas tunsin itseni kuvottavaksi ja laiskaksi. Sen lisäksi, että tunsin morkkista tekemittömistä töistä, tunsin morkkista myös siitä, että ravitsin kehoani aivan muulla, kuin olisi kannattanut. Häpeäkseni tunsin mielipahaa itseäni kohtaan siitäkin, että söin niin paljon kaloreita, vaikken edes liikkunut tai ollut aktiivinen. Tänään tunnen mielipahaa lähinnä siitä, että edes koin tuollaisia tunteita. Ravinto, kalorit tai syöminen eivät saa olla mikään porkkana aktiiviselle elämälle tai palkinto, eikä varsinkaan asia, josta lähdetään nipistämään sairaana tai milloinkaan muutenkaan.

Tänään 6.5. vietetään Älä laihduta-päivää ja yksi Syömishäiriöliitto SYLIn asettamista kampanjan teeseistä on, ettei saa laihduttaa 365 päivää vuodesta. Itse kuulun niihin, jotka ovat olleet koko ikänsä enemmän tai vähemmän jatkuvalla dieetillä tai vähintään tarkkaillut syömisiään. Ylipainoni muuttui liiaksi kontrolliksi ja suureksi laihtumiseksi, josta pääsin irti vasta ollessani väsynyt jatkuvaan tarkkailuun ja kieltäytymiseen. Laihuus ja laihduttaminen eivät tehneet minusta onnellisia, päin vastoin olin onnettomampi, eikä minulla ollut samanlaista elämänhalua, kuin nyt. Entinen minä olisi aloittanut tänään tiukan dieetin ja säntäisi salille heti, kun olo on vielä hieman parempi, koska viikonloppuna tuli syötyä miten sattuu. Nyt haluan antaa keholleni aikaa parantua kunnolla, ravita itseäni tavalla tai toisella aivan jokaisena päivänä ja olla lempeä kehoani kohtaan. Ei haittaa, vaikka viikonlopun aikana tuli syötyä epäterveellisesti, eikä sitä tarvitse todellakaan alkaa kompensoimaan millään tavalla. Ei ole normaalia pelata vaihtokauppaa ravinnon ja siitä saatavien kaloreiden kanssa, jossa käytetään valuuttana liikuntaa ja poltettuja kaloreita. Kirjoitin helmikuussa oman postauksen siitä, miten laihuudesta ja laihduttamisesta irtipäästäminen muutti elämääni. Kannattaa kurkata postaus täältä

Tietenkin normaalipaino ja terveelliset elämäntavat ovat eduksi terveydellemme ja arjessa jaksamiselle, mutta tulee muistaa myös se, ettei laihdutus ole ylipainoisten velvollisuus, kuten se ei ole kenenkään muunkaan velvollisuus. Muille huomauttelu hänen elämäntavoistaan tai kehotus laihduttamaan on usein kaikkea muuta, kuin "ystävällinen ele". Myös kehomme ansaitsevat tasa-arvoa, eikä meitä saa kohdella eri tavalla kehomme koosta riippuen. Halu laihduttaa tai muuttaa elämäntapoja tulee lähteä itsestä, ei muiden kehotuksesta tai meihin kohdistuvasta body shamingista. Tämä on niin kliseistä, mutta usein ne kaikista kauneimmat ihmiset ovat niitä, jotka kokevat olonsa hyväksi - koosta riippumatta.

Varsinkin nyt kesän kynnyksellä on mielestäni tärkeää korostaa sitä, että jokainen kroppa on arvokas, eikä kehossamme ole mitään vikaa. Ei tarvita mitään kropan kiristelyjä tai kesäkroppaa ollaksemme kesällä onnellisia tai voidaksemme pukeutua kesävaatteisiin. Herkuttelua tai ravintolakäyntejä ei tarvitse muotoilla cheat mealiksi tai cheat dayksi. Nykyään saan enemmänkin kylmiä väreitä, kun ihmiset termittävät herkuttelun cheatiksi ja tällä tavoin tekevät siitä entistä vaikeammin lähestyttävää, joka edesauttaa meidän kieroutunuta suhtautumista rentoon ja vapaaseen syömiseen. Otamme vaikutteita ympäriltämme ja huomaan itsessänikin alkavani suhtautumaan intuitiiviseen syömiseen negatiivisemmin, mitä enemmän ympärilläni on kieltäytymistä, laihduttamista ja puhetta vaikka siitä pirun kesäkunnosta. Vaikka emme todellakaan elä lintukodossa, jossa ei saisi olla mitään negatiivista, tulee mielestäni kehoon kohdistuvassa puheessa olla varovainen, kohdistuipa se ainoastaan omaan kehoomme tai ei. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö toisia saisi kehua, mutta kehutaan muutenkin, kuin vain silloin, jos toinen näyttää hoikistuneelta.

Ihanaa maanantaita ja muistaakaa olla lempeitä kehoanne kohtaan. ❤

2 kommenttia:

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela