Miten INFP-persoonallisuus näkyy minussa?

Noin vuosi sitten tein ensimmäisen kerran 16 Personalities-persoonallisuustestin, josta kirjoitin myös oman postauksensa. Persoonallisuuteni on INFP, joka on testissä termitetty sovittelija-persoonallisuudeksi. Ennen tämän postauksen aloittamista tein mielenkiinnosta saman testin uudestaan ja jep, sama tulos tuli tälläkin kertaa! Vajaan vuoden aikana olen keskustellut persoonallisuustyypeistä monien kanssa ja muutenkin tutustunut eri persoonallisuuksien ominaispiirteisiin. En ole löytänyt yhtä vahvasti itseäni mistään muusta persoonallisuustyypistä, kuin INFP:stä. Olen sekoitus introvertin tunne-elämää, ekstroverttien intuitiivisuutta, introverttien aistimaailmaa ja ekstroverttien kuplivaa ajatusmaailmaa. Innostun herkästi, mutta tarvitsen myös runsaasti yksinoloa ja aikaa palautuakseni päivistä.

INFP-persoonallisuus on suhteellisen harvinainen ja olemme usein todella väärinymmärrettyjä. INFP:ssä on usein monta erilaista puolta ja parhaimmillaan olemme kuin elämän Cheerleadereita - saamme muut innostumaan oman uteliaisuutemme ja innokkuuden ansiosta. Vastakohtana mielikuvitukselliselle ja luovalle mielelle INFP:t tarvitsevat paljon omaa aikaa, vajoavat helposti omiin ajatuksiinsa sekä melankoliaan ja olemme todella valikoivia ihmisten suhteen, joiden kanssa vietämme aikaa tai keille avaudumme. Vaikka INFP:t mielletään usein kaikista hyväsydämmisimmäksi persoonallisuudeksi, jotkut kokevat INFP:t kylminä ja vaikeasti lähestyttävinä. Ei, emme ole ilkeitä tai epäkohteliaita. Tarvitsemme vain aikaa sekä oikean tunteen ja intuition, jotta haluamme tehdä syvempää kontaktia ja pystyäksemme rentoutumaan.

Olen huomannut, että kaikki mitä teen ja millaisia valintoja olen tehnyt tai teen edelleenkin elämässäni, ovat pitkälti INFP-persoonallisuuden mukaisia. Ennen viime vuotta en ollut edes tietoinen näin tarkasta persoonallisuustyypistä ja oli todella hämmentävää huomata, miten esimerkiksi lähivuosien valintani ovat mukailleet kyseistä persoonallisuustyyppiä. Seuraavat INFP-persoonallisuuden piirteet näkyvät minussa erityisen vahvasti:

Vaikka en aina huomaa sitä itse, irrationalismi ja emotionaalinen logiikka ohjaavat lähes kaikkia valintojani. En mielelläni tee asioita tai valintoja, jotka tuntuvat vääriltä tai ei-hyviltä. Teen asioita tunnesyistä ja tunteideni ohjaamana, en sen mukaan, mikä olisi järkevää.

Luovuus on minulle elinehto ja pidän todella paljon asioiden suunnittelusta sekä kaikesta luovasta tekemisestä. En myöskään osaa aina ilmaista tunteitani, etenkään syviä, sanoin keskustelujen aikana, vaan ilmaisen syvät tunteeni paremmin luovalla tavalla eli kirjoittamalla (monet lahjakkaat kirjailijat,  kuten J.R.R. Tolkien ja William Shakespeare,  ovat INFP:itä!). Ylipäätänsäkin saan jäsenneltyä ajatuksiani ja tunteitani paremmin jonkin luovan aktiviteetin, kuin keskustelun aikana.

Teen aika usein äkkipikaisia päätöksiä. Hetken mielijohteesta ja täysin spontaanisti saatan ottaa lopputilin, päättää parisuhteen/tapailun tai muuttaa kodistani. Usein nämä johtuvat siitä, ettei minusta tunnu sillä hetkellä hyvältä ja koen, ettei tekemälläni ole juuri silloin mitään merkitystä.

Tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa ja annan sitä myös muille. Jos tunnen oman tilani "uhatuksi", koen oloni todella epämiellyttäväksi. Tästä syystä todella harva on käynyt minun kotonani ja kutsun sinne harvoin ketään. En myöskään koe yksinäisyyttä, vaikka viettäisin päiväkausia näkemättä ystäviä tai läheisiä.

Olen äärimmäisen herkkä, ymmärtäväinen ja sympaattinen. Tämä johtuu siitä, että emotionaalisuus on minussa läsnä keskivertoa enemmän. Haluan välttää konflikteja sekä kaikkia ihmissuhteita, jotka eivät merkitse minulle mitään. Tästä syystä olen todella valikoiva ihmisten suhteen eikä minulla ole niin sanottuja hyvän päivän tuttuja. INFP:t ovat myös usein keskivertoa pidempiä aikoja ilman parisuhdetta ja heillä on vähemmän läheisiä ystäviä.

Tunne-elämäni on todella kupliva ja tunnen vahvasti ja herkästi iloa, mutta vastapainona vaivun helposti melankoliaan. En koe elämän kipuja vastoinkäymisiksi, koska tiedostan niin vahvasti, että kipu kuuluu elämäämme ja näen melankoliassa ja surussa myös sen kauniin puolen.

Negatiivisuus saa minut voimaan pahoin ja välttelen negatiivista energiaa kaikin tavoin. Saatan jopa keskustelujen aikana poistua paikalta tai lopettaa keskusteluun osallistumisen, jos se on liian negatiivissävytteinen ja tuo minulle huonoa energiaa. Tämä johtuu siitä, että luonteeni on välillä liiankin optimistinen tai vaihtoehtoisesti pysyn tiukasti kiinni omissa arvoissani.

Haluan olla onnellinen ja toivon myös muiden olevan onnellisia äärimmäisen idealistisen ja optimistisen luonteeni ansiosta. Pidän myös läheisyydestä ja koskettelusta niin kaverillisessa, kuin intiimissä mielessä. Tämä näkyy minussa siten, että halaan mielelläni lähipiirissäni olevia ihmisiä, en koe muiden kosketusta, kuten jalkaani vasten lepäävää jalkaa, epämiellyttävänä ja koskettelen paljon muita keskustelujen aikana tai ohittaessani ihmisiä.

Olen avarakatseinen  ja utelias. En tuomitse ihmisiä, opin mielelläni uusia asioita, jos en osaa jotain, opettelen, ja uppoudun asioiden pariin, joita pidän mielenkiintoisena. Huonona puolena siinä missä innostun asioista herkästi, saatan myös kyllästyä yhtä nopeasti. Minua ei myöskään kiinnosta miten muut elävät elämäänsä, koska oma ideologiani elämää kohtaan on se, että elämää tulee elää sillä tavalla, mikä tuntuu juuri itsestä hyvältä.

Teen paljon noloja juttuja ja usein käyttäydyn toisin, kuin minun oletetaan käyttäytyvän. Toisaalta tämä on piirre, josta pidän itsessäni, koska saan usein muut yllättymään muun muassa huumorintajuni ansiosta.

Käsittelen tunteeni ollessani yksin ja tarvitsen yksinoloa palautuakseni sosiaalisista tilanteista. Tästä syystä saatan helposti ahdistua, jos joudun olemaan liian kauan jatkuvasti muiden seurassa tai jos en saa käsitellä asioita ensiksi yksin ja vasta tämän jälkeen muiden kanssa.

En pidä liioitellusta elämäntyylistä, jossa kaikki olisi viimeisteltyä enkä arvota asioita materian kautta. En välitä hienoista illallisista, kalliista viineistä tai luksuslomista. Suosin boheemia ja maanläheistä elämäntyyliä, joka näkyy arvomaailmassani, sisustusmaussa ja tyylissä, miten elän elämääni.

Rakastan mukavuutta! Olen valmis näkemään normaalia enemmän vaivaa kasuaalinkin illanvieton eteen - kunhan vain tunnen oloni mukavaksi ja hyväksi. Tästä syystä sosiaalisissakin tilanteissa suosin mieluiten rentoa olemista.

Housut kirpputori

Paita Zara

Kengät Puma

Laukku Markberg

Minuun tutustuminen vaatii aikaa. Jos en oma-alotteisesti tee kontaktia ja halua tutustua, saatan vaikuttaa kylmältä ja vaikeasti lähestyttävältä. Pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta ja olen lämmin kaikkia kohtaan, mutta useimmiten olen omissa maailmoissani tai kykenen jakamaan huomion ja energiani vain yhteen tai pariin ihmiseen kerralla. Tämä saattaa antaa vaikutuksen, etten haluaisi tutustua tai sen, että olisin tyly.

Olen surkea noudattamaan ohjeita. Esimerkiksi reseptien täydellinen noudattaminen on minulle täysi mahdottomuus. Haluan, että kaikessa tekemässäni on tilaa luovuudelle ja kokeiluille - niin työssä, kuin arkipäiväisissä asioissa. Haluan rakentaa omat sääntöni, enkä pysty elämään muiden odotusten mukaisesti.

Olen todella kriittinen itseäni ja tekemääni asioita kohtaan, enkä oikein osaa ottaa kehuja vastaan, koska koen itse aina olevan jotain kehitettävää tai parannettavaa. Myös konflikteissa koen usein syyn olevan minussa.

***

Millaisia fiiliksiä persoonallisuustestit herättävät teissä? Entä jos olet kaltaiseni INFP, voitko samaistua kertomiini persoonallisuuden piirteisiin?

Kuvat Maiju Markkanen

Pieni kerrostalon parveke ja parvekkeen sisustus

Olin lähes varma, etten saa aikaiseksi laitettua parveketta kesäkuntoon vielä hetkeen, mutta hitsit, nämä aurinkoiset säät teki ihmeen. Parveke on sisustettu! Tällä viikolla vielä viimeistelin parvekkeen kalustuksen hankkimalla loput kasvit Plantagenista. Tarkoitus oli vain napata mukaan muutamia luomuyrttejä, mutta mukaan lähtikin myös pieni paprika, tomaatti sekä muratti. Hups! Mutta jos minulta kysytää, parvekkeella ei voi koskaan olla liikaa kasveja. Varsinkaan, jos kyseessä on oma pieni parvekeviljelmä.

Muutama viikko sitten pyörähdin Ikeassa hakemassa viimeiset tarvittavat jutut, eli hieman uusia tekstiilejä (istuintyyny ja värikäs tyyny), kukkaruukkuja, söpöt valot ja mukaan lähti lyhtykin tuomaan tunnelmaa iltoihin. Parvekkeesta tuli aikamoinen väripilkku, mutta juuri siksi pidän siitä niin paljon, vaikka itse sanonkin! 😉 Parveke on luonnossa vielä kirkkaamman sävyinen, koska olen näissä kuvissa esteettisistä syistä säätänyt saturaatiota matalemmalle ja mm. matto on oikeasti kirkkaan keltainen. Sisustuksessa näkyy vuosittain todella vahvasti tietyt trendit, mutta omaan makuun ne ovat usein liian värittömiä ja persoonattomia. Vaikka sisustusmakuni ei ole kovin erikoinen ja suosin aika yksinkertaista sisustusta, tulee kodissa ehdottomasti olla värejä - ei vain tylsää mustaa, harmaata ja valkoista. Tästä syystä muuten ostin hetki sitten Tori.fi:stä uudet vaaleansiniset sohvanpäälliset valkoisten tilalle.

Kuten muukin kodistani, myös parveke on sisustettu pääosin kierrätetyillä kaluisteilla ja sisustusesineillä. Tuoli (alun perin Ikeasta) ja kukkapöytä ovat äidiltäni, talja ikivanha, isovanhemmilta saatu ja ruukut on kerätty sieltä täältä - kirpparilta, äidin jemmoista ja niin edelleen. Oranssi jakkara ja matto taas ovat vuosia sitten hankittuja. Pakko muuten hehkuttaa vaihteeksi kalkkimaalia! Musta kukkapöytä oli ennen kirkkaan pinkki, mutta kahdella kerroksella kalkkimaalia sekä vahalla sain sille täysin uuden ilmeen. Myös alla oleva, vaaleanpunainen ruukku on maalattu kalkkimaalilla. Siis vitsit kalkkimaaleilla tuunaukseen jää koukkuun! Olen ties kuinka monta ruukkua maalannut uuden sävyiseksi, maalannut kuluneet vintage-nojatuolin jalat siistiksi ja maalannut kartonkeja kuvausalustoiksi. Olen käyttänyt Vintron sekä Domus Naturan kalkkimaaleja.

Parvekkeeni on itään, joten toivon, että se on kaikille kasveilleni, erityisesti herkille yrteille optimaalinen. Koko parveke kylpee valossa aamut, mutta muuten paikka on kiva varjoisa. Sormet ristiin, että saan nauttia omasta sadosta pitkälle syksyyn! Vaikka rakastan kasveja ja olen niin innoissani tästä omasta viljelmästä, olen aika unohtavainen muun muassa kastelun suhteen. Onneksi nyt ei ole pelkoa, että kasvit olisivat päiväkausia läpi päivän kovassa paahteessa ilman kastelua. Kukat ovat toistaiseksi aika tylsät, mutta kunhan lämpimät kesäyöt ovat varmoja, vaihdan kevätkukat kesäisempiin, jotka eivät kuole helposti!

On oma parveke kyllä todella kiva ja vaikka parveke ei ole ikinä ollut oman asuntoni vaatimuslistalla. Parveke tuo kivaa tilan tuntua pieneen kotiin ja onhan tuo ihana paikka kesäisin istua iltaa tai nauttia aamuauringosta. Jos jotain muuttaisin, olisi se koko. Tuo voisi olla edes hippasen isompi, koska tällä hetkellä esimerkiksi tuota nojatuolia ei voi siirtää senttiäkään, tai ovi ei mene kiinni. Mutta en siltikään valita!

Onko teillä laitettu jo parvekkeet ja terassit kesäkuntoon?

Aikuisuus ja alemmuuden tunteet

Olen kokenut elämäni aikana todella paljon alemmuuskomplekseja eri muodoissa. Nuorempana monet kompleksit liittyivät ulkonäköön ja jatkuvasti tuli vertailtua itseä muihin. Muistan todella kirkkaasti, kuinka usein huomioin muista tytöistä piirteitä, joita olisin toivonut myös itselleni. Vaikka olen tumma ja yläasteaikoihin normaalipainon ylärajoilla, toivoin usein olevani pieni, kaunis blondi. Ajattelin, että blondit olivat aina suositumpia ja kauniimpia. Myös nuorena sosiaalisiin suhteisiin liittyi paljon vertailua ja samaan aikaan kilpailua, kuten siihen koulussa vallitsevaan luokkajakoon. Kuulutko suosittuihin vai joihinkin muihin. Tuletko valituksi liikuntatunnilla ensimmäisten joukossa vai oletko se viimeinen, joka määrätään johonkin joukkueeseen. Voin kuvitella, että nykyään tämä vertailu ja kilpailu on täysin eri sfääreissä verrattuna vaikka siihen, kun vuonna 2005 aloitin yläasteella yhdeksännen luokan.

Viime elokuussa kirjoitin postauksen siitä, millaista elämää luulin eläväni tämän ikäisenä. Oletin takana olevan pitkä parisuhde, olevani vakituisessa, varmassa työpaikassa ja mahdollisesti suunnittelevani perheen perustamista. Sen sijaan minulla onkin jotain täysin muuta, mutta jotain, joka ei saa minua haluamaan mitään muuta. Vaikka tällä hetkellä koen eläväni todella hyvää elämää ja viimeiset puoli vuotta ovat olleet tulevaisuuteni kannalta merkittäviä, olen toisinaan kokenut alemmuutta. Kyllä, alemmuutta ja tavallaan häpeää siitä, että olen niin tyytyväinen elämääni. Täytän reilun kuukauden päästä 29 ja viime aikoina olen miettinyt todella paljon sitä, pitäisikö minulla sittenkin olla jotain vielä enemmän. Pitäisikö minulla olla vakiintuneempi elämä ja parisuhde. Jollain tapaa olen myös kokenut, että olen joutunut hieman selittelemään elämäntilannettani ja sitä, ettei elämässäni tavallaan ole mitään tuttua ja turvallista. Tai ehkä eniten alemmuuden tunteita aiheuttaa se, ettei menneisyydessäni ei ole pitkiä parisuhteita tai pitkää, vakaata työuraa. Vajaaseen 28 vuoteen on mahtunut useampi ulkomailla asuminen, toistakymmentä työpaikkaa ja lyhyitä suhteita ja tapailuja. En ole koskaan asunut yhdessä kenenkään kanssa enkä ole esitellyt perheelleni ketään vuosiin. Typerää, että vielä tällä vuosikymmenellä koen pientä alemmuutta siitä, etten ole elänyt "perinteistä" elämää. Typerintä tästä vielä tekee se, että mikä edes on perinteistä elämää? Ei sellaista ole olemassa vaan me kaikki olemme yksilöitä.

Pakko muuten avautua siitä, kuinka eri lailla miehet suhtautuvat sosiaalista mediaa työkseen tekeviin. Osa suhtautuu ammatinvalintaani ihan mahtavasti ja kannustavasti, mutta edelleen törmään ihmisiin, jotka eivät ymmärrä tätä alaa. Tai ylipäätänsä sitä, että sosiaalisella medialla todellakin voi elättää itsensä, vaikka ei olisikaan julkisuudesta tuttu henkilö. Voi olla kaltaiseni, massaan hukkuva ja täysin tavalliselta näyttävä nainen, mutta silti tienata elantoaan kertomalla muille asioista, joihin minä uskon ja joista minä pidän. Moni on saanut minut jopa tuntemaan suurta alemmuutta, koska olen "vain" joku somettaja, jolla ei ole edes AMK-tutkintoa kummoisempaa koulutusta. Tästä syystä olen hieman häpeillen kertonut pakon edessä, mitä kaikkea todella teen työkseni. Alussa on helppo tukeutua siihen, että teen vaikuttajamarkkinointia yrityksessä, mutta väistämättä jossain vaiheessa minun on pakko kertoa mitä kaikkea todellisuudessa teen. Tämän takia olen muun muassa en ole liittänyt Instagramiani Tinderiin ja olen alkanut harkitsemaan huonolaatuisempien kuvien lisäämistä kyseiseen sovellukseen. En edes muista, kuinka monta kertaa minulta on kysytty kuvistani ja kuinka usein olen vain vastannut, etten pidä selfieistä. Totta tuokin, mutta ei todellakaan koko totuus.

Mietin alkuviikosta sitä, miksi olen alkanut vähättelemään työtäni ja uraani ihmisten takia, joita en edes tunne. Miksi tunnen häpeää siitä, että suurimpina osina aamuista en laita herätyskelloa soimaan, voin tehdä työtä yöpuvussa ja jos haluan, voin aloittaa työpäivän vaikka vasta viideltä illalla. Joku voi ajatella, että työtä vähättelevät ovat vain kateellisia, mutta itse en koe tuon olevan ainoa syy. Koen, että monet eivät ymmärrä, että siinä missä on vaikka terveysalan yrittäjä, voi olla yrittäjä myös sosiaalisen median kanavissa. Sosiaalinen media ei sulje oviaan koskaan ja some määrittää työaikani. Minulle arkipäivät usein tarkoittaa vain sitä, että yritykset vastaavat paremmin meileihin, mutta omalla kohdallani on ihan sama, onko tiistai vai sunnuntai. Kaikki ovat vain päiviä ja jokaisena päivänä tulee tehtyä edes vähän töitä tavalla tai toisella. Tämän myötä en oikein edes osaa pitää päiviä, jolloin en tekisi lainkaan töitä. Tämä ei edes johdu siitä, että työtaakkaa olisi liikaa vaan siitä, että pidän työstäni ja vietän mielelläni aikaa kehittäen itseäni. Silti kohtaan paljon kummastelua siitä, miksi teen paljon töitä, vaikka en tavallaan edes saa palkkaa ja eikö se turhauta, ettei jokaisesta someen kulutetusta hetkestä kilahda euro tilille. Ei, ei turhauta.

Juttu lähti taas harhailemaan, mutta palataan takaisin miehiin ja sitoutumiseen. Alkuviikon mietinnöissä aloin pohtimaan myös sitä, onko sitoutuminen helpompaa, jos tekee sosiaalisesti näkymättömämpää työtä. Edelleen tuntuu varsinkin miesten keskuudessa pyörivän myytti, että kaikki jaettaisiin someen ja pelätään, että joudutaan kuvattavaksi tai mukaan koko touhuun. Vaikka olisin kuinka kiva ja hänen mielestään nätti, voiko joidenkin kohdalla suht julkinen työni olla este sille, että haluaisi mennä askeleen pidemmälle tapailussa? Nämä ovat ihan vain omaa pohdintaani, eikä todellakaan selittelyä sille, miksi tuntuu, ettei mistään tapailusta tule mitään. Syitä on varmasti puolin ja toisin. Kirjoitin muuten riittämättömyyden tunteesta hetki sitten. Jos postaus on mennyt ohi, sen voi lukea täältä.

Nämä asiat ovat viime aikoina pyörineet mielessäni todella paljon varmasti siitä syystä, että pian olen taas vanhempi ja tällä hetkellä elämäntilanteeni on sellainen, että elämässäni olisi tilaa myös toiselle henkilölle. Nyt tuntuu siltä, että olisi mukava viettää vapaa-aikaa myös muidenkin, kuin ystävieni kanssa. Tietenkään hakemalla hakien ei löydä yhtään mitään ja ilman kemiaa ei ole mitään järkeä ryhtyä yhtään mihinkään, vaikka kuinka haluaisi sitoutua. Elämänkumppanin löytämiselle tulee antaa aikaa, mutta malttamattomana luonteena (ja deittailua vihaavana) toivoisin suhdepuolen asioiden olevan yksinkertaisempia ja ylipäätänsä suhdekuvioihin avoimuutta ja keskustelua, ei ghostausta, vaikka ei enää kiinnostaisi.

Huh, tämä on varmasti yksi blogihistoriani hämmentävin postaus, mutta piti saada nämä kaikki ajatukset ulos tekstin muodossa. Näiden hämmentävien fiilisten myötä toivottelen kivaa viikonlopun alkua kaikille!

Kuvat Maiju Markkanen

Rehellisiä kuulumisia

Halusin tarttua monissa blogeissa pyörineeseen haasteeseen, jossa jaetaan oikeita kuulumisia. Pidän "normaaleiden" kuulumisten jakamisesta blogissa, mutta usein kuulumispostaukset tulee jäsenneltyä selkesti tietyn teeman ympärille. Tämän haasteen myötä tuli laajemmin käytyä läpi meneillään olevia kuulumisia ja tulevia juttuja ja suunnitelmia.

Mitä oikeasti kuuluu?

Tosi hyvää! Työrintamalle ja vapaa-ajalle kuuluu oikein hyvää ja siis vitsit mitä energiaa lämpö, pidentyneet päivät ja valo on tuonut! Nyt tekisi mieli vaan tehdä jotain aamusta iltaan, eikä oikein edes malttaisi olla kotona.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Ei sinänsä mitään uutta. Kevät on ollut aika kiireinen, koska hommat onkin luistanut odotettua paremmin, joka on ainoastaan hyvällä tavalla lisännyt tekemistä päiviin. Tällä hetkellä tuntuu, että erityisesti töiden mielekkyyden osalta kaikki on paremmin, kuin hyvin. Oman somen kannalta olen jo joutunut jonkin verran kääntämään ajatuksia syksyyn ja syksyn kamppiksiin. Toistaiseksi kalenteri on aika tyhjä, mutta toivottavasti ehtisin tekemään enemmän omaa myyntiä ja se lähtee täyttymään vielä ennen heinäkuun lomakuukautta. Mutta turha tässä on liikaa stressata!

Parisuhde/perhe/ystävät?
Parisuhderintamalle kuuluu tyhjää, eikä mitään uutta. Tärkeimpien ihmissuhteiden, eli perheen ja ystävien osalta kaikki on mahtavasti. Uskon todella vahvasti siihen, että ympärillämme olevat, lähimmät viisi ihmistä vaikuttavat meihin todella paljon. Tällä hetkellä viisikko, joiden seurassa vietän eniten aikaa, on joukko inspiroivia ja välittäviä ihmisiä, josta saan itseenkin todella paljon energiaa. Eli aika menee oikein hyvässä seurassa!

Matkat?

Kuukauden päästä lähden elämäni ensimmäisen kerran Venäjälle ja mennään työporukalla muutamaksi yöksi Pietariin. Ihan super siistiä ja tulee samalla testattua Allegro-junatkin. Kesäkuussa käyn ehkä Italiassa ja heinäkuussa olisi tarkoitus olla pari-kolme viikkoa reissussa. Todennäköisesti joko Italiassa ja Espanjassa, joissa kiertäisin useamman paikan autolla. Vitsit, odotan kyllä jo kunnon lomaa, jollaista en ole muutamaan vuoteen edes pitänyt!

Harrastukset/hyvinvointi?

Treenimotivaatio on noussut parantuneen sään myötä ja on niin siistiä, kun taas pääsee käymään kunnon lenkeillä ja ennen kaikkea oikein tekee mieli ulkoilla. Hetki sitten juuri pohdin, menisinkö sittenkin tänään juoksemaan sisällä treenaamisen sijaan. Eli fyysinen hyvinvointi on tällä hetkellä oikein hyvä. Henkiselläkin puolella yleinen hyvinvointi on ollut tasainen ja energinen, mitä nyt joskus tulee normaaleja masispäiviä ja pienetkin asiat saattavat harmittaa.

Inspiroi eniten/vähiten?

Tällä hetkellä eniten inspiroi lisääntynyt valo, pidemmät päivät ja lämpö. Jotenkin kaikki vaan näyttää ja tuntuu paremmalta auringonsäteiden alla. Vähiten inspiroi muutaman tylsän jutun tekeminen, kuten tietokoneen kuvakansioiden ja ulkoisen kovalevyn siivous, loppujen talvivaatteiden vieminen varastoon ja pakastimen sulattaminen.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?
Nyt olen koukuttunut pitkästä aikaa porkkanoita ja luomuporkkanoita menee viikon aikana useampi puolen kilon pussi. Sarjoista seuraan kaikkia tärkeimpiä, eli Salkkareita, Temppareita ja Batcheloria sekä uutena koukutuksen Syke. Tällä hetkellä en lue mitään kirjaa, vaan olen enemmän keskittynyt Podcasteihin.

Mitä odotan?

Ensimmäistä lämmintä kesäiltaa. Vitsit se fiilis on ihan paras, kun voi kävellä myöhään illalla kotiin ilman takkia. Lisäksi odotan yleisesti tulevaa kesää ja sitä, kun ilo ja onnellisuus on läsnä ja ympärillä aivan eri tavalla, kuin talvisin. Kesällä arjestakin nauttii niin paljon enemmän ja itsellä elämänlaatu nousee pelkän valon myötä täysin seuraavalle tasolle.

***

Muistuttelen vielä loppuun Mádaran keskiyöhön kestävästä alesta, jossa kaikki tuotteet ovat -40% alennuksessa!*  Kirjoitin viikonloppuna luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista, joten tänään kannattaa ehdottomasti tilata esimerkiksi niitä testiin. 😊 Kampanja päättyy keskiyöllä.

Ihanaa tiistai-iltaa ja palataan!

Kuvat Maiju Markkanen
*Affiliate-linkki

Luonnollinen vai kemiallinen aurinkovoide?

*Tuotteet saatu, sisältää affiliate-linkkejä

Ihana, ihana, ihana aurinko! Viimein ollaan päästy nauttimaan auringon lämmittävistä säteistä. Samalla kannattaa muistaa, että jo kevätaurinko voi polttaa ihoa, koska ihon oma suojamekanismi auringonsäteitä vastaan ei ole vielä aktivoitunut. Luontainen ihon suojamekanismi, joka sijaitsee ihon sarveiskalvolla, on parhaimmillaan vasta noin kolmen viikon kuluttua, kun sitä altistetaan auringolle päivittäin noin 5-15 minuutin autingonotolla. Tämän takia aurinkosuojat tulee ottaa käyttöön heti, kun auringon UV-säteily kohoaa ja kevät ja alkukesä tulee olla erittäin varovainen auringon kanssa.

Olen pitkään käyttänyt kemiallisia aurinkovoiteita, joissa suoja aurinkoa vastaan perustuu siihen, että ne imevät UV-valoa. Luonnonkosmetiikan, eli fysikaalisten aurinkosuojien, teho perustuu taas siihen, että ne heijastavat UV-valon pois iholta. Fysikaalisella aurinkosuojalla tarkoitetaan tuotetta, jonka auringonsäteiltä suojaavat filtterit ovat peräisin laboratoriossa synnytettyjen synteettisten raaka-aineiden sijaan luonnollisista lähteistä. Fysikaaliset aurinkosuojat myös tehoavat välittömästi levittämisen jälkeen UV-säteilyä vastaan.

Miksi kannattaisi valita fysikaalinen aurinkosuoja kemiallisen sijasta? Ihan jo siksi, että kemiallisista aurinkosuojista imeytyy ihoomme kemikaaleja, jotka häiritsevät Lisäksi kemialliset aurinkosuojat sisältävät usein terveydellisistä syistä paljon kiisteltyjä nanomateriaaleja, joiden turvallisuutta ihmisille tarkkaillaan jatkuvasti. Fysikaaliset, luonnonkosmetiikan aurinkosuojat eivät  myöskään koskaan sisällä meren ekosysteemiä ja koralleja tuhoavia synteettisiä filttereitä. Fysikaaliset aurinkosuojat ovat myös täysin turvallisia pienille lapsille.

Luonnonkosmetiikan aurinkosuojien toiminta perustuu kolmeen perusasiaan: 1) turvalliset mineraalioksidit (useimmiten sinkki- tai titaanioksidit) heijastavat UV-säteilyä pois iholta, 2) huolellisesti koostettu voidepohja estää ihon kuivumista ja vanhenemista ja 3) voiteisiin valitut tehoraaka-aineet hoitavat ja rauhoittavat ihoa. Sen lisäksi, että luonnon kosmetiikan aurinkosuojat suojaavat ihoa, ne hoitavat ja ravitsevat ihoa huomattavasti enemmän, kuin kemialliset aurinkosuojat.

Luonnonkosmetiikan aurinkovoiteet ovat kehittyneet viime vuosien aikana huimasti ja laadukkaita synteettisiä aurinkovoiteita löytyy usealta valmistajalta. Mádaran* valikoimasta löytyy aurinkovoiteet SPF15, SPF20 ja SPF30 suojakertoimilla. SUN30 Plant Stem Cell Antioxidant aurinkovoide* on koostumukseltaan läpinäkyvä, silkkinen ja helposti levittyvä. Aurinkovoide sisältää myös vadelmansiemenöljy' ja E-vitamiinia, jotka vahvistavat SPF-suojaa. Jo ruskettuneelle iholle sopiva, pienemmällä suojakertoimella oleva SUN15 Beach BB Shimmering-aurinkovoide* on  Mádaran tämän kevään uutuus. Kevyesti sävytetty aurinkovoide heleyttää ja tasoittaa ihon sävyä samalla, kun se suojaa ihoa UV-säteilyltä.

Olen jo useamman vuoden valinnut oman aurinkovoiteen kasvoille ja käyttänyt tuotetta, joka on tarkoitettu nimenomaan kasvoille käytettäväksi. Kasvojen iholle tarkoitetut aurinkosuojat eivät mm. tuki ihohuokosia ja usein sisältävät UV- ja UVB-suojan lisäksi suojan ilmansaasteita vastaan. Mádaran SPF30 Age-Defying aurinkovoide kasvoille* on kevyesti sävytetty aurinkovoide, jossa on ihoa uudistava, anti-age vaikutus ja auringo iholle aiheuttavia vaurioita, kuten kuivumista, pigmenttimuutoksia ja ryppyjä, ehkäisevä vaikutus.

Mádaralta tuli aurinkotuotteisiin tänä vuonna toinenkin uutuus, FAKE IT itseruskettava voide*, joka luo iholle luonnollisen päivetyksen 4-6 tunnissa. Voide sisältää mm. hyaluronihappoa, jojoba-öljyä, ja sheavoita. Voide luo iholle kauniin rusketuksen noin viideksi päiväksi. Jos sävystä haluaa tummemman, voi voidetta levittää iholle toisen kerroksen noin kuuden tunnin kuluttua ensimmäisestä levityskerrasta. Voide ei sisällä aurinkosuojaa, joka tulee muistaa ennen aurinkoon suuntaamista!

Tulevana tiistaina, 23. huhtikuuta, Mádara järjestää jälleen huippusuositun alennuskampanjansa. Tuona yhtenä päivänä koko verkkokaupan valikoima huimassa 40% alennuksessa! Lisäksi jokaiseen yli 70€ tilaukseen tulee mukaan ilmaiseksi täysikokoinen Deep Moisture -uudistava yövoide* (50ml / arvo 31€). Eli todella mahtava tilaisuus tilata kokeiluun luonnonkosmetiikan aurinkovoiteet! Lisäksi suosittelen kurkkaamaan seuraavat lempparini Mádaralta: SOS seerumi*, Infinity Drops Immuno seerumi*,  Antioksidantti boosterit*, Detox naamio* ja puhdistusmaito*. 😊

Käytätkö luonnollista vai kemiallista aurinkosuojaa?

Ps. Muistathan aina tarkistaa, että aurinkosuojasi sisältää suojan myös UVA-säteilyä vastaan!

Paras vegaanijäätelö tulee läheltä

Kaupallinen yhteistyö Suomisen Maito ja Jymy

Jäätelöön liittyy todella monia muistoja ja se on kulkenut mukana elämässäni pienestä lähtien. Makuaistihan muuttuu todella paljon iän myötä, mutta jäätelö on maistunut minulle aina ja se on edelleenkin ykkösherkkuni. En edes kehtaa kertoa, kuinka paljon syön vuosittain jäätelöä. Yhden tutkimuksen mukaan keskiverto suomalainen syö jäätelöä 13 litraa vuodessa. Siis vuodessa! Tuo riittää kohdallani hädin tuskin pariksi kuukaudeksi! Voi kyllä, rakastan jäätelöä ja syön sitä melkeinpä viikoittain.

Lapsuuden jätskimuistot liittyvät pitkälti kesään ja irtojäätelöön. Vuoden parhaita hetkiä oli se, kun käytiin ostamassa vuoden ensimmäiset jäätelöpallot. Perinteenä oli myös aina mökkimatkoilla pysähtyä ostamaan jäätelöt yhdelle ja samalle kioskille. Miksi muuten pienempänä piti aina alkaa kinastelemaan, jos joku sisaruksista sai vahingossa isomman jäätelöpallon? Toisaalta kotonakin mitattiin sisarusten kanssa tarkasti viivoittimen avulla prikulleen samankokoiset jäätelösiivut jokaiselle litran pakkauksista ja tuli ihan kamala riita, jos joku sai millinkin isomman siivun.

Lapsena tilasin a i n a irtojäätelöistä mango-melonia, enkä välittänyt lainkaan perinteisistä mauista, kuten suklaasta, lakritsista tai esimerkiksi pistaasista. Nykyään taas jäätelömakuni on täysin päinvastainen. Juuri ne perinteiset maut, kuten suklaa ja sen eri variaatiot, täyteläinen vanilja, lakritsa, rommirusina ja nuoruuden inhokkini, pistaasi, ovat kaikista parhaita makuja. Nuorempana meni jäätelö, kuin jäätelö - ihan sama, oliko kyseessä parin litran paketissa oleva kasvirasvajäätelö vai laadukas erikoisjäätelö. Kaikki maistui, eikä edes tullut mietittyä oliko joku jäätelölaatu parempaa, kuin toinen.

Nykyään jäätelö on minulle nautintoa, eikä jotain, jota syön ainoastaan makeannälkään. Siinä missä moni hemmottelee itseään laadukkaalla suklaalla tai juustoilla, minä teen saman hyvällä premium-jäätelöllä vuodenajasta riippumatta. Ja ihan ehdotonta on se, että saan nauttia jäätelön rauhassa ja yksin. En halua jakaa jäätelöäni kenenkään kanssa, koska jäätelö on aina valittu tarkkaan ja harkiten, juuri sen hetkistä nautintohetkeä varten. Jos tiedän, ettei sillä hetkellä haluamaani jäätelöä saa lähikaupasta, en ole juttu tai mikään lähteä hakemaan sitä kauempaa. Eli kyllä vain, jäätelö on suuri intohimoni ja asia, jonka laadusta en suostu tinkimään!

Vaikka en ole vegaani, olen viime aikoina mieltynyt enemmän vegaanisiin jäätelöihin. Kasviperäiseen pohjaan valmistetuissa jäätelöissä tulee mielestäni maut paljon aidommin esille ja tuntuu, että vegaanisten jäätelöiden maku ja koostumus on hiottu loppuun asti, niin lähelle täydellisyyttä, kuin vain mahdollista. Ja Suomessahan valmistetaan aivan mielettömiä vegaanijäätelöitä! Jos Suomessa ollaan jossain edelläkävijöitä, niin vegaanisten jäätelöiden kehittämisessä ja valmistamisessa.

Kotimainen Jymy valmistaa tajuttoman hyviä luomujäätelöitä niin maito-, kuin kasvipohjaankin valmistettuna. Ainoastaan laadukkaita, aitoja, luomulaatuisia raaka-aineita käyttävä Suomisen Maito valmistaa kaikki jäätelönsä Aurassa ja maitopohjaisiin jäätelöihin käytetään ainoastaan jäätelötehtaalta parin kilometrin päässä sijaitsevan Suomisen maitotilan tuoretta maitoa. Eettisen valmistusmenetelmän ja luomu raaka-aineiden lisäksi Jymy panostaa jäätelöiden puhtauteen ja siihen, että jäätelö maistuu aidolta ja makuina käytetyt raaka-aineet ovat tunnistettavissa. Jymy ei lisää tuotteisiinsa lainkaan keinotekoisia väriaineita tai kemiallisia lisäaineita.

Olen maistanut ties kuinka montaa vegaanista jäätelöä ja yhtään huijaamatta, Jymy valmistaa parhaat kasvipohjaiset jäätelöt. Jymyn valikoimassa on neljä vegaanista jäätelöä: kaurapohjaan valmistetut kaksi marjaa, appelsiini-suklaa ja minttu-suklaa sekä tuoteperheen uutuus, härkäpapupohjaan valmistettu pistaasi, joka on härkäpapupohjan ansiosta koostumukseltaan todella kermajäätelömäinen. Varmasti arvaatte, mistä vegaanijäätelöstä on tullut uusi lempparini! Ah, pistaasijäde on niin parasta.

Jos ette ole vielä testanneet Jymyn vegaanisia jäätelöitä, suosittelen kipaisemaan purkin itsellesi pääsiäsherkuksi (näitä et edes halua jakaa kenenkään kanssa!). Rakastan Jymyn kaikkia jäätelöitä, mutta erityisesti annan suositukseni näille vegaanisille, jotka eivät häviä lainkaan maitopohjaisille jäätelöille täyteläisyydessä, maussa ja koostumuksessa. Arvosanani Jymylle 5+/5!

Mikä on sun lempi jäätelömaku ja valitsetko vegaanisen vai maitopohjaisen?

Kuvat minusta Maiju

Ihana Sticky Fingers Amsterdam

Helou helou! Viikko on saatu kunnolla käyntiin ja siis vitsit tota säätä! Eilen uskallauduin ulos nahkatakilla, eli nyt on vihdoin saatu korkattua kevättakit myös Suomessa. Pahoittelut tästä ainaisesta säästä jauhaminen, mutta kevät ja aurinko on vain niin parasta.

Palataan vielä takaisin Hollantiin ja halusin ehdottomasti vinkata ihanasta kahvilasta, jossa kävimme Sonjan kanssa. Sticky Fingers on mielettömän söötti kahvila Vondelparkin eteläpäädyn lähellä, Overtoomissa. Amsterdamissa ei muuten kannata pelätä pitkältä näyttäviä välimatkoja, koska Amsterdam on todella pieni, mutta näyttää kartalta katsottuna todella isolta. Eli kannattaa rohkeasti poistua Amsterdamin "sisäringiltä" muuallekin, koska välimatkat ovat todella lyhyitä ja muun muassa Tram-linjat kulkee kätevästi kaikkialle.

Sticky Fingers oli paikkana todella kiva ja valoisa. Sisustus oli kaunis, väljä ja mielenkiintoinen ja myös menusta löytyi kaikkea hyvää. Esimerkiksi kuvissa olevat salaatit olivat ilman lohta 6 euroa ja oman salaattini lohesta tuli 3 euron lisämaksu. Eli todellakin erinomainen hinta-laatusuhde! Makeiden hinnat pyörivät 2,5-4,5 euron välillä.

Äh, olen niin huono näissä ravintolapostauksissa, joten annetaan kuvien puhua puolestaan ja ruoka ja miljöö saa 5/5. Kannattaa muuten kurkata Sonjan blogista Amsterdam-tägi, jonka alta löytyy paljon ihania ravintolavinkkejä Amsterdamiin! Ja myös minulta löytyy paljon Hollanti-aiheisia postauksia Hollanti-kategorian alta. 😊

Tänään on aika hoppupäivä, koska huomiset työtunnit menee kampaajan penkissä. Palailen perjantaina blogin puolelle ja pääsiäisen to do on vastata kommentteihin, joten vastaukset on tulossa, jos olette odottaneet sitä omaan kommenttiisi! Ihanaa päivää!

Kuvat minusta Sonja

Maanantailista

Maanantailista long time no see! Tällä kertaa muutin sitä hieman sekä poistin yhden kysymyksen (eli sen hemmetin aamupalakyssärin!). 

Mikä oli viikonlopun paras juttu?

Jos tulisi valita yksi, niin ehdottomasti lauantain maakuntareissu Maijun kanssa. Kävimme hakemassa toimitollemme muutamia juttuja vanhemmiltani Mäntsälästä. Paluumatkalla kävimme sushibuffetissa ja pidimme leivokahvit auton etupenkillä. Hauska reissu, vaikka siinä ei ollut mitään erikoista!

Arvosana viime viikolle?

Annan viime viikolle 8 ½.

Miltä näytät tänään?

Laitoin aika rennot vaatteet päälle ja päälle eksyi leveälahkeiset farkut ja musta paita.

Päivän suunnitelmat?

Tein aamu  töitä kotona ja ihan juuri olen lähdössä toimistolle suunnittelupalaveriin. Illemmalla Maijun, minun ja Maijun liikekumppanin yhteiseen toimistoon on tulossa kalusteita, joten menen jatkamaan töitä johonkin Ullanlinnan toimiston lähelle. Lisäksi haluan käydä tänään salilla.

Mitä odotat tältä viikolta?

Kaikista eniten kampaajaa! Torstaina pääsen viimein istahtamaan kunnolla kampaajan penkkiin ja hiuksiin on tulossa suurempaa muutosta.

Mitä aiot syödä tällä viikolla?

En ole miettinyt. Muutama pressipäivä osuu tälle viikolle, joten toivottavasti niissä on jotain hyvää tarjolla!

Jotain, mitä haluat tehdä tällä viikolla?

Saada meidän oman toimiston siihen kuntoon, että voimme vihdoin alkaa tekemään siellä töitä sekä käyttämään sitä kuvausstudiossa. Lisäksi haluan saada duunijuttuja valmiiksi aiemmin, kuin vasta viime tipassa. Viime viikko oli jotenkin haastava, joten muutamat jutut kasaantui tälle viikolle.

Huippua viikkoa!

Kuvat minusta Sonja