Slider

Maailman paras isänpäivä

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tänä vuonna odotin ja samalla jännitin isänpäivän tuloa ihan kamalasti. Isänpäivä on ollut minulle aina yksi vuoden merkityksellisimmistä juhlapäivistä ja muutamaa poikkeutta lukuunottamatta olen aina viettänyt sen isäni luona. Kirjoitin muuten kesäkuussa suhteestani äitiini sekä isääni. Postauksen voitte kurkata täältä.

Olen kesästä lähtien sivuuttanut muutamia kertoja perhesuhteisiin liittyviä huolia kuitenkaan kertomatta niistä sen tarkemmin. Isoisäni sairaudesta olen maininnut, mutta syvemmällä on ollut paljon muutakin, josta en ole pystynyt puhumaan. Muuttaessani Helsinkiin minun ja isäni läheisille väleille tapahtui jotain. Jostain syystä muuttoni Helsinkiin oli perustelematon ja "typerää alkaa maksamaan kiskurihintaista vuokraa". Kaikella rakkaudella isäni on aina ollut kovapäinen ja realisti. Toisin kuin minä, hän ei näe asioissa aina tunneperäisiä syitä ja olemme saaneet muutamia kertoja aikaiseksi väittelyitä, jossa vastakkain ovat tunteet ja järki. Muuttoni jälkeen emme puhuneet toisillemme moneen kuukauteen.

Tilanne raastoi minua todella syvältä, mutta jostain syystä en vain pystynyt lähtemään purkamaan tilannetta isäni kanssa, koska en nähnyt mitään järkevää syytä väliemme kiristymiseen. En pystynyt edes kirjoittaa asiaa auki tänne blogiin, koska tilanne sai kyyneleet silmiini. Monet kerrat halusin kertoa tunteistani ja sen, että tilanne tuntuu minusta todella palta ja kaipaan isää elämääni. Syksyn saavuttua aloin odottamaan isänpäivää, koska tiesin, että viimeistään silloin tilanne saadaan purettua jollain tasolla. Viime viikolla jouduin pohtimaan paljon tilannetta ja sitä, mikä meidät ajoi tähän tilanteeseen. Tämä on täysin omaa pohdintaani, mutta ehkä tilanne eskaloitui, koska en ollutkaan enää se isän pieni tytär, joka kuuntelee. En ole koskaan jättänyt mitään tekemättä isäni mielipiteiden takia ja usein olenkin saanut täyden tuen hänelta, kuten esimerkiksi muuttaessani Viroon. Ehkä tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun tein päätöksen täysin omista tunnesyistä enkä lähtenyt edes myötäilemään isäni mielipiteitä. En nähnyt syytä olla samaa mieltä hänen kanssaan.

Eilinen jännitti ihan kamalasti. Odotin päivää, mutta samalla pelotti, voiko suhteemme olla enää ennallaan, vaikka en ole tehnyt mitään väärää. Jotenkin hämmentävää, miten vielä tässäkin iässä toivoisi olevansa se täydellinen tytär - niin isälleni, kuin äidillenikin. Eilinen päivä oli täydellinen. En edes muista, milloin olisin ollut viimeksi niin onnellinen, kuin eilisen aikana. Eilinen oli paras isänpäivä, jonka olen koskaan viettänyt. En tosin pystynyt kertomaan, että minua harmitti loppukesän ja syksyn tilanne, mutta olo oli helpottunut, ettei tilanne näkynyt välillämme sen enempää. Tiedän, että oletettavasti minä olin ainoa, joka edes huomasi tilanteen tai ainakaan reagoi puhumattomuuteen näin vahvasti, mutta reilun neljän kuukauden tauko yhteydenpidossa on pitkä aika. Varsinkin, kun viime vuosien aikana minun ja isäni välit ovat olleet erityisen läheiset. Vaikka olin eilen todella onnellinen, samalla suretti, että neljän kuukauden aikana oli tapahtunut asioita, joista en ollut tiennyt mitään. Asioita, joista olisin halunnut kuulla heti. Onneksi nyt on mahdollisuus korjata tilannetta ja aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikkei periaatteessa mitään siivottavaa ole ollutkaan. Äh, miksi kaikki tunnejutut ovat näin hankalia ja erityisesti todella hankalia selittää!

Tämä tilanne opetti minulle sen, että ehkä joskus myös perhesuhteissa perheenjäsenten tulee löytää toisensa uudestaan. Toivon, että eilisen jälkeen osaamme jälleen isäni kanssa olla paremmin vuorovaikutuksessa ja pystymme palaamaan pisteeseen, jossa olimme vielä kesäkuussa. Ainakin itselleni tilanteen purkautuminen teki hyvää, koska koen jälleen isäni olevan läsnä, vaikka viestejä ja puheluita ei tultaisi vaihtamaan edes viikoittain. Tunne, että isä on yhden viestin tai puhelun päässä, on lohduttava ja minulle merkityksellistä.

Olipas taas sekava aloitus viikolle, mutta itselle oli tärkeää saada kirjoitettua tämä auki. Haluisin  myös kuulla teidän suhteestanne omaan isäänne. Ihanaa uutta viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Jos välinne ennen tätä taukoa tosiaan olivat läheiset, tuntuu vaikealta uskoa sitä, että isäsi ei olisi huomannut/reagoinut puhumattomuuteen, kuten sanoit. Varsinkin, jos nuo tapahtumat olivat sellaisia, joista hän normaalisti olisi kertonut heti. Tästä saa sellaisen kuvan, että isäsi olisi pitänyt "mykkäkoulua" :) Toivottavasti välinne palaavat ja sinulla on kevyempi olla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se oli mykkäkoulua molempien osalta. Oli miten oli, tuntuu todella hyvältä, että viimein se päättyi :) <3

      Poista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela