Moikkamoi! MitƤ teille kuuluu?
Viime viikkoa meni kiireen keskellƤ ja jotenkin ihan sumussa. HyvƤ, kun muistan mitƤ olen tehnyt ja tuntuu, kuin Italian reissusta olisi ikuisuus vaikka palasin sieltƤ kotiin tiistai-keskiviikko yƶnƤ. Onneksi tƤllƤ viikolla sain rakennettua aikatauluni sellaiseksi, ettei tarvitse koko viikkoa aikatauluttaa aamusta iltaan. Nyt on sellainen tunne, ettƤ pakko saada vƤhƤn hellitettyƤ ja keskittyƤ itseeni ja omaan hyvinvointiin.
Koko viime viikon olotilani oli todella ristiriitainen. Viime viikon maanantaina julkaistu IPCC:n ilmastoraportti pysƤytti ja sai olon raskaaksi. Vaikka itse yritƤn parhaani maapallon hyvinvoinnin eteen, alkoi harmittamaan, kuinka piittaamattomia osa ihmisistƤ on, eikƤ omaan kulutukseen suhtauduta lainkaan kriittisesti tai vastuullisesti. Tietenkin omassa kulutuskƤyttƤytymisessƤkin olisi parannettavaa, mutta se, ettƤ kannan edes jonkinlaista vastuuta ja tiedostan kulutuskƤyttƤytymisen vaikutukset ilmastoon on parempi, kuin ei mitƤƤn. Niin sanotusti tƤysin pellossa asuminen ja "en mƤkƤƤn, kun ei nekƤƤn"-asenne on kuvottavaa. Omalta osaltani haluan vaikuttajana nostaa esille elƤmƤntyyliƤ, joka tukee kestƤvƤƤ kehitystƤ ja vastuullisuutta - niin kuluttamisessa, kuin jokapƤivƤisessƤ elƤmƤssƤ. Sanoinkin jo, ettƤ vaikka itsellƤnikin olisi paljon parannettavaa, on tiedostaminen ja pienetkin teot parempia, kuin ei mitƤƤn. Ihan sama mitƤ muut tekevƤt ja on lapsellista ajatella, ettei itse viitsi tehdƤ mitƤƤn, koska eivƤt kaikki muutkaan kiinnitƤ nƤihin asioihin huomiota. Suomessa on niin helppo pienillƤ valinnoilla tukea ilmaston hyvinvointia, kuten vaihtamalla vihreƤƤn sƤhkƶƶn, lajittelemalla, vƤhentƤmƤllƤ muovin kulutusta sekƤ ruokahƤvikkiƤ, hyƶdyntƤmƤllƤ julkista liikennettƤ, painottamalla kasvisruokavaliota ja valitsemalla luomutuotettuja elintarvikkeita. Jos kukaan ei vƤlittƤisi edes yhden pienen teon verran, ei meitƤ enƤƤ kohta olisi.
Viime viikolla olon teki myƶs raskaaksi huoli perheestƤni. En ole pystynyt aikaisemmin kertomaan tƤƤllƤ, ettƤ Ƥitini isƤ sairastaa Alzheimerin tautia. Viimeiset 1,5 vuotta sairaus on edennyt vauhdilla ja tƤnƤ syksynƤ jouduimme perheessƤmme tekemƤƤn pƤƤtƶksen vaarin hoitokotiin laitosta. PƤƤtƶs oli raskas ja vƤlillƤ on tuntunut niin kovin lohduttomalta, kun ei pysty tekemƤƤn itse yhtƤƤn mitƤƤn. EikƤ oikein ketkƤƤn muutkaan. Viimeiset muutamat viikot vaarini on mennyt hirveƤn huonoon kuntoon ja viime viikolla selvisi, ettƤ kaikki on johtunut hoitokodin lƤƤkƤrin hoitovirheestƤ. Alzheimer on hankala tauti, johon liittyy muun muassa persoonallisuuden muuttuminen muistamattomuuden lisƤksi. Hoitokodissa oli lievƤƤ aggressiivisuutta lƤhdetty "hoitamaan" lƤƤkitsemƤllƤ vaarini aivan vƤƤrin kertomatta meille yhtƤƤn mitƤƤn ja meiltƤ kysymƤttƤ hƤnet oli viime perjantaina pƤƤtetty siirtƤƤ laitoshoitoon. Toisaalta tƤmƤ oli onni onnettomuudessa, koska tƤysin vƤƤrƤƤn lƤƤkitykseen pƤƤstiin puuttumaan ja heti kƤttelyssƤ uusi lƤƤkƤri jƤtti pois osan vƤƤristƤ lƤƤkkeistƤ ja monien muiden mƤƤriƤ vƤhennettiin. Voitte kuvitella, kuinka shokissa koko perheemme oli ja tuntuu ihan hirveƤltƤ, ettƤ suurin syy nopeaan kunnon huonomiseen on johtunut ainoastaan lƤƤkƤristƤ. Toivotaan, ettƤ kunto lƤhtisi paranemaan edes sen verran, ettƤ vaari pystytƤƤn siirtƤmƤƤn mahdollisimman pian takaisin hoitokotiin.
Olen syksyn aikana kirjoitellut aikaisemminkin, ettƤ viime aikoina tyƶ - vapaa-aika - lepo - sosiaalinen elƤmƤ (varsinkin tƤmƤ!) ja hyvinvoiti -balanssi on ollut vƤhƤn epƤtasapainossa ja tehnyt olotilasta vƤsyneen. Olin koko viime kuun sairaana, joten varmasti pitkƤstƤ sairastelusta palautuminen vie oman aikansa ja jolle tƤytyy vain antaa aikaa. VielƤ en voi vaatia itseltƤni sitƤ samaa jaksamista, mitƤ normaalisti. Mutta olen muutenkin onnistunut haalimaan elƤmƤƤni paljon tekemistƤ, josta kaikesta kyllƤ pidƤn tosi paljon, mutta tekemistƤ on ollut aika paljon. Nyt vain on hetki, kun on mahdollisuus tehdƤ tyƶtƤ sen eteen, ettƤ voin tulevaisuudessa tehdƤ sitƤ, mitƤ haluan. Olen kuitenkin aika hyvƤ tunnistamaan vƤsymyksen merkit itsessƤni ja pƤƤtin hieman vƤhentƤƤ tƶitƤ, jotta aikaa jƤisi enemmƤn vapaa-aikaan. TƤnƤ syksynƤ on vain tapahtunut niin paljon, ettƤ jotenkin on muutenkin tuntunut todella vaikealta pƤƤstƤ takaisin hevosenselkƤƤn varsinkin hyvinvoinnin suhteen. Ruokapuoli on niin retuperƤllƤ, kuin vain voi ja lankeaminen sokerikoukkuun kerta toisensa jƤlkeen turhauttaa. Mutta toivotaan, ettƤ vapaa-ajan lisƤƤntyminen saisi minut taas panostamaan enemmƤn hyvinvoinnoin fyysiseen puoleen.
Inhottava aloittaa viikko nƤin negatiivisissa ajatuksissa, mutta onneksi tƤlle viikolle on luvassa vaikka mitƤ kivaa ja josta olen innoissani. Jollain tapaa tuntuu myƶs lohdulliselta, ettƤ viime viikko on ohitse ja pystyn aloittaman tƤmƤn viikon tƤysin uudella mielellƤ ja energialla. Ainakin tƤmƤn postauksen kuvat Italiasta saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi ja odotan, ettƤ pƤƤsen taas kƤymƤƤn Italia-kodissamme. Voisin tottua siihen, ettƤ herƤƤn keskellƤ viinitarhoja ja voin kƤydƤ poimimassa aamupalahedelmƤt omasta puutarhasta. EhkƤ vielƤ joskus...
Ihanaa viikkoa teille kaikille ja jos teidƤn perheessƤ on Alzheimeria, niin kuulen mielellƤni teidƤn tarinoita ja vertaistukea.
Ihanan nƤkƶisiƤ vanhoja rakennuksia.
VastaaPoistaeikƶ!! :)
PoistaMoi!
VastaaPoistaMinun mummullani oli Alzheimer. HƤn sairasti sitƤ noin viisi vuotta, viimeiset kaksi asuen vanhainkodissa. Pakko sanoa, ettƤ aika inhottava tauti. Mutta, jos jonkun "vinkin" voin antaa, niin kƤy katsomassa lƤheistƤsi. Eniten itseƤni harmittaa jƤlkikƤteen, kun en kƤynyt tarpeeksi usein. Asuimme 160km: n pƤƤssƤ toisistamme.
Jos lƤheisesi on siinƤ kunnossa, ettƤ hƤnen kanssa voi tehdƤ jotain, viedƤ ulos hoitokodista tai vaikka vanhaan kotiinsa kahville tms. Hoitokodit ovat aika yksinƤisiƤ paikkoja sairastuneelle.
Mutta sairaudelle ei mitƤƤn voi, onneksi on olemassa hoitokoteja, joissa hoitaja saatavilla koko ajan. TsemppiƤ teille!
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Alzheimer on todella ikƤvƤƤ niin itse sairastavalle, kuin meille lƤheisillekin. MeillƤ kƤvi tuon hoitovirheen vuoksi se, ettei vaari halunnut enƤƤ poistua hoitokodista, koska liikkuminen meni vƤƤrien lƤƤkkeiden vuoksi hankalaksi. Toivotaan, ettƤ asiat saadaan nyt parempaan pƤin ja myƶs ulkoilu alkaisi maistumaan. Varmasti pelkkƤ sisƤllƤ oleminenkin vauhdittaa sairauden etenemistƤ.
PoistaItsellƤ on ollut hiemƤn huono omatunto, etten ole pystynyt ja kerennyt kƤymƤƤn kovin usen. Pakko tehdƤ muutos, koska on totta, ettƤ jƤlkikƤteen tulisi harmittamaan, jos ei ole kƤynyt katsomassa useammin.
Jos ilmastonmuutos ahdistaa, niin voisitko kuvitella esim. autostasi?
VastaaPoistaTarkoitat varmaan siitƤ luopumista? Olen miettinyt tƤtƤ todella paljon, koska kƤytƤn omaa autoa noin 2-3 viikon vƤlein. Muuten liikun pyƶrƤllƤ tai kƤvellen. Eli omaa autoa tarvitsen oikeastaan vain silloin, kun menen vanhemmilleni/isovanhemmileni, jotka asuvat huonosti julkisen liikenteen pƤƤssƤ tai kƤyn esimerkiksi vakkarikampaajalla HyvinkƤƤllƤ. Kuitenkin esimerkiksi Ƥitini ja isƤpuoleni asuvat 25min ajomatkan pƤƤssƤ lƤhimmƤltƤ juna-asemalta, joten oman auton omistaminen helpottaa todella paljon. NykyƤƤn tosin olisi mahdollista ottaa "laina-auto" kadunvarresta, mutta toistaiseksi aion pitƤƤ oman auton.
PoistaIkƤvƤ kuulla vaarisi sairaudesta. Tuo vƤƤrƤ lƤƤkitys on valitettavan yleistƤ dementoivia sairauksia sairastavilla potilailla. Onneksi tutkimus on mennyt huimaa vauhtia eteenpƤin ja koko ajan tiedetƤƤn enemmƤn, mutta pitƤƤ myƶs osata seurata potilasta. Joskus tuntuu, ettƤ lƤƤkƤreitƤ ei edes kiinnosta iƤkkƤƤn potilaan hoito niinkuin pitƤisi. :( Oma mummini sairasti alzheimerin tautia toistakymmentƤ vuotta. Myƶs hƤnen kohdallaan sairaalassa muusta syystƤ ollessaan hƤnelle aloitettiin epƤsopiva lƤƤkitys. Voimia teille, alzheimerin tauti on raskas myƶs sairastuneen lƤheisille, tai pitƤisikƶ sanoa varsinkin lƤheisille. On rankkaa seurata rakkaan ihmisen hiipumista. Oma mummini kuoli nelisen vuotta sitten. HƤn sai elƤƤ viimeiset vuodet yhdessƤ mummin kanssa valitsemassamme hoitokodissa, jossa hƤn sai parasta mahdollista hoitoa ja huolenpitoa. Kukaan meistƤ lƤheisistƤ ei olisi pystynyt tƶiden ym. ohella huolehtimaan hƤnen turvallisuudestaan ja tarpeistaan yhtƤ hyvin. Vaikka sairastunut olisi jo menettƤnyt puhekykynsƤ eikƤ tunnistaisi lƤheisiƤƤn, voi hƤntƤ pitƤƤ kƤdestƤ ja osoittaa, ettƤ hƤnen kanssaan ollaan loppuun asti. <3
VastaaPoistaTuo on ihan totta! Todella paljon kuulee tarinoita siitƤ, kun vanhuksia on lƤƤkitty aivan vƤƤrin, liikaa tai hieman sellaisella "hƤllƤ vƤliƤ" asenteella.
PoistaSairaus on todella raskas lƤheisille ja esimerkiksi mummoni poti todella suurta syyllisyyttƤ, kun vaari pƤƤtettiin laittaa hoitokotiin. Mutta ei se vain voi mennƤ niin, ettƤ vanha ihminen huolehtii yksin sairaasta, varsinkin kun tilanne on niin paha, ettƤ hoidontarve on lƤhes ympƤrivuorokautista. Vaikeita valintoja ja meillƤ onneksi on toistaiseksi ollut hyvƤ tuuri hoitokodin suhteen, ettƤ lƶydettiin hyvƤ paikka lƤheltƤ mummon ja vaarin omaa kotia sekƤ minun ƤitiƤni. Tuo lƤƤkitykseen liittyvƤ hoitovirhe taas oli ihan ulkopuolisen lƤƤkƤrin syy, johon hoitokodilla ei ollut mitƤƤn vaikutusta. Nyt tƤytyy vain toivoa parasta, ettƤ sairaalaosastolla saadaan mahdollisimman nopeasti vaarin lƤƤkitys ja ennenkaikkea kunto paremmaksi ja hƤn pƤƤsee palaamaan hoitokotiin.
Onneksi teillƤ kƤvi hyvƤ onni ja lƶytyi hyvƤ hoitokoti! <3 Tuokaan ei ole todellakaan itsestƤƤnselvyys, koska paikkoja on niin rajoitetusti.