Slider

Keho, jossa näkyy rentous ja viime viikon liikunnat

maanantai 27. elokuuta 2018

Keväästä lähtien olen potenut ajoittain suurta motivaatiopuutetta treenaamiseen. Harmittavan usein salille meneminen on tuntunut puulta, vaikka toki joka kerta on treenin jälkeen ollut hyvä fiilis. Jes, menin kuitenkin! Muutenkin kesä ja tämä alkusyksy on mennyt täysin terveellisen elämän ulkopuolella, joka on näkynyt epäpuhtauksina kasvoilla, pehmeämpänä kehona ja lättänempänä peppuna. Timmimmät käsivarret ovat historiaa ja vaikka kaikki vaatteet mahtuvat päälle ja keväästä on lähtenyt painoa pari kiloa, ei olomuotoni ole kovin sporttinen. Toisinaan harmittaa, mutta toisaalta vaakakupissa painaa tällä hetkellä ihan muut asiat, etten ole jaksanut murehtia. Tarkoitushan oli pudotella viitisen kiloa painoa (eli vielä about kolme kiloa), mutta dieetti on romuttunut aikapäiviä sitten. Vähempi treenaus ja ennenkaikkea monipuolisempi liikkuminen on antanut niin paljon enemmän.

Liikkuminen ei ole ollut minulle vuosiin ongelma ja liikun mielelläni arkena. Jos olen täysin treenaamatta arkiaktiivisuutta lukuunottamatta useamman päivän, huomaan aika kaipaavani treenaamaan tai edes kunnon hikilenkille. Keho on luotu liikkumaan ja on ihan huippua, että oma mielikin alkaa huutelemaan liikkumisen perään, kun siitä on taukoa. Vuosikaudet kävin oikeastaan vain salilla eikä tullut kuuloonkaan, että olisin lähtenyt salitreenin sijaan ulos juoksemaan - salitreeni oli ainoa oikea treenimuoto. Viimeaikoina olen liikkunut paljon monipuolisemmin ja olen maininnutkin, että olen alkanut juoksemaan. Nyt, kun treenaus on ollut muonipuolisempaa, kuin vuosiin, olen jopa alkanut uskomaan, että monipuolisesti kehoa kuormittava liikunta on parempi ainaisten painoilla tehtävien toistojen sijaan. Jos kroppaan kaipaa muotoja, saavuttaa ne salilla, mutta jos haussa on mielen ja kehon kokonaisvaltainen hyvinvointi, olen alkanut liputtamaan monipuolisen liikunnan puolesta.

Kropastani on viimeisen vuoden aikana hävinnyt muotoja ja muutos on näkynyt erityisesti alakropan lihaksissa. Jalat ovat aina olleet kehoni parhaita puolia ja tosissani treenatessani jalkani olivat todella kivassa ja lihaksista muodokkaassa kunnossa. Edelleen jaloissa on lihasta, mutta reisien ja pepun muoto on erilainen. Ikä ja erilainen ( sekä laiskempi) treenaus on vienyt lihaksia, mutta edelleen olen ihan sovuissa reisieni kanssa. Ne toimivat, niissä on tarpeeksi voimaa ja voin käydä housuostoksila ilman haasteita reisistä kinnaavien housujen kanssa. Vaikka voisin kutsua kroppaani rumasti skinny fatiksi, näkyy siinä mielestäni hyvällä tavalla rentous ja ennen kaikkea hyvinvointi. Hyvinvoivan näköinen voi olla, vaikkei jokainen lihas erottuisi ja kehossa on enemmän tai vähemmän pehmeyttä.

Treenaus ja liikkuminenhan ei minulle ole ongelma, vaan se, että rakastan ruokaa. Erityisesti herkkuja ja itseni hemmottelua. Viime viikkoina ruokavalio on alkanut lipsumaan enemmän epäterveellisen, kuin terveellisen puolelle, mutta samapa tuo. Tietenkään suuret sokerimäärät ja laaduttoman rasvan syöminen ei ole kaikista paras vaihtoehto, mutta kunhan ruokaympyrään mahtuu myös kasvikset, hyvät rasvan ja hiilihydraatin lähteet sekä tarvittava määrä proteiinia, en ole jaksanut huolestua liikaa. Lisäksi liikun ja pidän huolen riittävästä vedenjuonnista, joten vielä ei tarvitse pelätä tukkeutuvia verisuonia ja toisen asteen diabetesta. Olen nauttinut hyvästä ruoasta ystävien kanssa (haaveilen jo nyt tulevasta lauantaista, kun suuntaamme tyttöjen kanssa sushibuffettiin!), rentoutunut jäätelökulhon kanssa lempi sarjojani katsellen ja ottanut ilon irti ympärilläni olevista ravintoloista sekä kahviloista. Olen vihdoin alkanut löytämään kauan toivomaani rentoutta omaa kroppaani kohtaan ja sitä, ettei yltiöterveellinen elämä ole hyvästä. Balanssi on se juttu ja on huippua, että vaikuttajat ottavat yhtä enemmän kantaa aiheeseen ja levittävät sanaa itsensä hyväksymisestä.

Miten sitten olen liikkunut, kun treenaus ei ole ainoastaan salitreeniä? Juoksun lisäksi olen innostunut vuosien jälkeen ryhmäliikunnoista. Spinningiin minulla on ollut aina viha-rakkaussuhde, mutta olen vuosia jättänyt ryhmäliikunnat pois salijäsenyyksistäni. Nyt päätin taas ottaa ne mukaan ja olen sisällyttänyt ryhmäliikuntaa aika ahkerasti treeniviikkoihini. Olen muun muassa käynyt pitkästä aikaa Body balancessa (oli muuten kipeät sisäreidet tuon tunnin jälkeen!) ja viime viikolla menin Body pump-tunnille, jossa olen käynyt viimeksi lähemmäs kahdeksan vuotta sitten. Spinningistä olen innostunut ja kun juoksukelit huononevat, tulee varmasti yritettyä sovittaa spinning-tunteja kalenteriini yksi tai kaksi viikossa. Myös moni muu ryhmäliikuntatunti on alkanut kiinnostamaan ja nyt on tuntunut kivalta käydä toisinaan ryhmäliikunnassa ainaisen salitreenin sijaan. Varsinkin, kun salitreenaus on viime aikoina tuntunut nihkeältä. Silloin ryhmäliikunta on tuntunut huipulta vaihtoehdolta - kunhan raahaudun tunnille ja koitan selvitä hengissä!

Loppuviikosta aloin taas päästä salitreenin makuun ja yritän saada itseni treenaamaan salille painojen pariin kolme tai neljä kertaa viikossa. Oikeastaan viikonloppuna ja tänään aamulla salitreeni tuntui todella hyvältä, eikä tehnyt mieli hoitaa treeni vain hutaisten alta pois. Mutta en usko, että ainoaistaan salitreenaus veisi taas sydämeni vaan mukana tulee ihan varmana pysymään ainakin juokseminen sekä spinning ja ainakin silloin tällöin jooga- tai body balance-tunti.

Liikuntapäiväkirja 20.-26.8.

Maanantai
-Spinning 45min

Tiistai
Ei treeniä

Keskiviikko
-Juoksu 4,9km 31min

Torstai
-Bodypump 45min + takareisitreeni 15min

Perjantai
Ei treeniä

Lauantai
-Salitreeni (selkä, hauikset, ojentajat) + 20min intervalli crossarilla

Sunnuntai
-Salitreeni (olkapäät ja vatsat)

Treeniviikkoihini kuuluu tietenkin päivittäiset lenkit Lyylin kanssa, joista usein yksi on päivässä ainakin 30 minuutin pituinen. Päivittäiset askeleet puhelimellani mitattuna ovat +/- 10 000 askelta päivässä ja määrä ei sisällä työajan askeleita ja seisomista. Olen aina koko työaikani jalkeilla ja liikkeessä, joten askeleita tulee työpäivänkin aikana mukavasti. Ympäriinsä taas liikun pyöräillen, joka ei myöskään huomioiduin puhelimeen askelmääränä. Eli arkiaktiivisuutta tulee todella mukava määrä! Liikuntaa on tosi hyvä määrä viikossa ja jos vain jaksaisin ja itsekuria löytyisi fiksumpaan syömiseen, olisi kroppani täysin erinäköinen. Mutta kuten mainitsin, tämä elämäntyyli rentouden kanssa sopii minulle paljon paremmin. Muutaman vuoden fitness-kupla ja kaikesta kieltäytyminen riitti.

Postauksen piti olla vain treenipäiväkirja, mutta toisin kävi! Aika samoja juttuja olen jauhanut aikaisemminkin, mutta rentoudesta ja itsensä hyväksymisestä ei voi ikinä kirjoittaa liikaa.

Mitä ajatuksia teksti herätti ja onko teillekin käynyt samalla tavalla, että ryhmäliikunnat ovat alkaneet maistumaan vuosien tauon jälkeen?

Kuvat Jutta, edit minä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela