Moikka! Miten teidän viikko on mennyt? Oma viikkoni on sujunut kovalla vauhdilla, vaikka viime viikkoon verrattuna tämä viikko on tuntunut kunnon lomailulta. Viime viikko oli niin täynnä ohjelmaa, joten tällä viikolla oli mukava ottaa vähän rennommin. Maanantaina ja tiistaina tosin painoin töitä lähes koko päivän, jotta sain loppuviikoksikin postauksia valmiiksi, jos viisaudenhampaan poistosta olisi aiheutunut jotain ongelmia. Onneksi hammaslääkärireissu sujui ongelmitta ja viimeinenkin viisaudenhammas saatiin poistettua iisisti vetämällä. Kauheasti aina ihmisiä pelotellaan tuosta operaatiosta, mutta neljä viisaudenhammasta poistattaneena voin sanoa, että voi se olla todella helppokin operaatio. Keskiviikkona oli hieman nuutunut olo ja nukuin päiväunetkin ensimmäisen kerran todella pitkään aikaan. Torstaina oli jonkin verran särkyä ja nousi pieni lämpö, mutta eilen olo oli sellainen, kuin mitään hammasta ei olisi edes poistettu ja söinkin aivan normaalisti. Kesken poiston oli hauska tilannekin, kun ihana hammaslääkärini kysyi onko kaikki hyvin. Olin kuulemma niin epätavallisen rauhallinen. Mikäs siinä oli makoillessa, kun ei edes puudutuspiikkien ansiosta tuntunut missään!
Torstaina minulle tuli suunnittelematon meno Helsinkiin ja muuten torstai menikin aika rauhallisissa merkeissä oloa parannellessa. Eilen otin taas suunnaksi Helsingin ja kävin pyörähtämässä Polhemin toimistolla, josta suuntasin Zadaan tyyppien järjestämään kahvikuvaustyöpajaan Slurpin toimistolle. Tyyliä metsästämässä -blogista tuttu Veera piti meille ihan super hyvän workshopin ja pari tuntia meni kuin siivillä uutta oppiessa ja valokuvatessa. Rakastan kahvia ja meinasin ihan liikuttua saadessani kotiin viemisiksi minua varten jauhetun kahvipaketin, jonka etikettiin oli painettu vielä oma nimenikin. Voi vitsit miten onnelliseksi voi tulla tällaisista pienistä asioista.
Tämän päivän ja sunnuntain suunnitelmat ovat vielä hieman auki. Oletettavasti teen aika paljon blogijuttuja valmiiksi ensi viikkoa varten ja jossain välissä täytyisi osata taas irtautua tästä puuhastelustakin. Juhannusta varten haluaisin saada etukäteen postauksia valmiiksi, joten alkuviikosta täytyy kirjoittaa näppäimistö sauhuten. Hassua, että juhannus on vasta tulossa, vaikka tuntuu, että kesä olisi jo pitkällä. Ollaan monien kanssa puhuttukin, että tuntuu ihan uskomattomalta, että eletään vasta kesäkuun puolta väliä! Hassua miten paljon lämpö voi sekoittaa, kun viime kesät ovat menneet enemmän tai vähemmän huonosta kelistä kärsien. Juhannuksen tiivistän varmaan pariin päivään ja perjantaina olisi näillä näkymin tarkoitus suunnata tyttöjen kesken yhdeksi yöksi isäni mökille Vierumäen lähelle. En ole käynyt siellä muutamaan vuoteen, joten kiva napata lempparitytöt kainaloon ja päästä sinne pitkästä aikaa.
"Tiedättekö tunteen, kun ei oikein viitsisi sanoa olevansa onnellinen ja ansaitsevansa tämän kaiken."
Viime viikot olen ollut todella hyvällä tuulella ja päivä päivältä tuntuu, että palaset loksahtelee paikoilleen. Tällä hetkellä minulla on todella odottavainen olo kaikesta, mitä seuraavan parin kuukauden, tai ihan parin tulevan viikon aikana, tulee tapahtumaan enkä malttaisi odottaa, että saan selville missä ja missä merkeissä tulen loppuvuoteni viettämään. Viime aikoina olen joutunut miettimään todella paljon, mitä haluan elämältäni ja mitä haluan tehdä, kun olen "iso". Viime ja tämän viikon aikana on tullut olo, että nyt tiedän kirkkaasti, mitä haluan ja mitä kohti haluan mennä. Olen ollut jollain tapaa aika yllättynytkin kaikista omista fiiliksistäni, mutta samaa aikaa todella huojentunut ja onnellinen. Pidän stressittömästä luonteestani ja siitä, että en murehdi ja suunnittele liikaa elämääni, mutta nyt on tuntunut hyvältä asettaa selkeitä tavoitteita ja ottaa ensimmäisiä askeleita minun unelmajuttujani kohti.
Tiedättekö tunteen, kun ei oikein viitsisi sanoa olevansa onnellinen ja ansaitsevansa tämän kaiken. Viimeiset pari kuukautta olen sydämessäni tuntenut, että minulla on oikeus olla onnellinen ja olen oikeutettu kaikkeen, mitä elämässäni on. Elämäni ei ole täydellistä, eikä sen tarvitsekaan olla, mutta olen onnellinen. Olen utelias sen suhteen, mihin tulevat viikot ja kuukaudet tulevat minua viemään ja viime aikoina minun on ollut helppo sanoa, että mulle kuuluu tosi hyvää jonkun kysyessä kuulumisiani. Minua ei hävetä myöntää olevani onnellinen enkä myöskään halua peitellä sitä. Mieluummin hehkun onnellisuutta ympärilleni, hymyilen hölmösti kadulla yksin kävellessäni ja toivottavasti tuon positiivista energiaa myös muille ihmisille sen sijasta, että yrittäisin piilotella hyvinvointiani vain siksi, että jollain ei välttämättä mene niin hyvin, kuin minulla. Jokainen meistä ansaitsee onnen ja kaikki ne pienet ja isot ilot, joita koemme elämässämme. Elämänilo on jotain niin mahtavaa, josta kannattaa nauttia joka ikinen päivä.
Voi apua, tässä postauksessa ei ole yhtään mitään pointtia ja lähdin kirjoittamaan koko tekstiä aika ekstempore. Tuli vain olo, että nämä fiilikset on pakko saada ulos eikä alkuperäisen suunnitellun postauksen kirjoittaminen edennyt ollenkaan. Parempi jättää se vielä luonnoksiin kasvamaan ja mennä sen mukaan, joka tuntuu sillä hetkellä paremmalta. Inspiraatiota ei voi pakottaa, joten on osattava kuunnella sitä ja muuttaa suunnitelmaa. Tämä viikko on ollut muutenkin jotenkin todella omituinen inspiraation suhteen. Ideoita postauksiin tulee hirveällä vauhdilla, mutta toteutus taas on laahannut perässä eikä itse sisältöä ole meinannut syntyä millään. Mutta joskus on tällaisia viikkoa eikä sille voi mitään. Silloin täytyy osata napata kiinni spontaaneista ideoista ja tehdä vaikka tämän tyylisiä postauksia.
Mahtavaa lauantaita teille kaikille!
Ihana olet! Lämmintä kesän jatkoa! ❤️
VastaaPoistaKiitos samoin <3
Poista