Miten sujuu koira-arki?

Koiran kanssa eloa on takana kuukausi ja halusin kirjoittaa hieman Lyylin kuulumisia ja meidän yhteisestä koira-arjesta. Vaikka koiran kanssa asuminen on minulle ihan tuttua hommaa, vaatii nuoren koiran kanssa elo toisinaan pitkää pinnaa ja malttia. Onneksi kotona ei sentään asu ihan täyttä murrosikäistä koirahirviötä!

Lyyli, tai Lyllerö, tai Lyppe (rakkaalla koiralla on monta nimeä) on kotiutunut aivan mielettömän hyvin. Aluksi Lyyli kiintyi minuun todella vahvasti ja esimerkiksi poissa ollessani oven vanhat tiivisteet saivat kyytiä ja naapurilta kysessäni kuulemma jonkun liikkuessa rappukäytävässä saattoi koira hieman itkeä. Onneksi eroahdistus ei mennyt haukkumiseen asti tai muiden tavaroideni tuhoamiseen. Ensimmäisen parin viikon aikana jouduin heti olemaan aika paljon poissa kotoa, joten ehkä se osaltaan totutti Lyylin todella nopeasti olemaan yksin kotona. Enää ei ole mitään ongelmia kotiinjäämisen kanssa ja koira on myös paljon rauhallisempi palattuani, joka on todella hyvä merkki. Lyyli ei myöskään kiinnitä mitään huomiota kerrostalon ääniin eikä parvekkeellanikaan pyörivät remonttimiehet kiinnosta pätkääkään.

Nyt viimeiset viikot ovat menneet kuin unelma. Sisäsiisteyden kanssa ei ole ongelmia, sujuvat ja reippaat lenkit sujuvat ja autossakin matkustaminen sujuu. Kuljetan turvallisuussyistä Lyylin aina omassa, turvavöin penkkiin kiinnitetyssä boksissa ja nykyään koira jo nukkuukin osan automatkasta. Tämän viikon tiistaina matkustimme ensimmäisen kerran raitiovaunussa ja sekin meni hyvin, eikä koira ollut lainkaan hermostunut. Siis ihan mahtavaa! Yksin asuvana ja menevänä ihmisenä olisi ihan painajainen, jos koira jäisi todella araksi ja stressaantuisi matkustamisesta.

Viime tiistaina Lyyli osallistui ensimmäiseen vaikuttajatilaisuuteen, kun olimme Huawein kanssa yhteistyössä järjestetyssä koirakuvausworkshopissa Hotel Katajanokassa, josta tämän postauksen kuvatkin ovat. Paljon vieraita ihmisiä, uusi ympäristö sekä paljon muita koiria. Tilanne olisi voinut olla nuorelle koiralle oikea painajainen, mutta Lyyli oli kuin kotonaan, nautti huomiosta ja tutustui innolla muihin koiriin koosta riippumatta. Sellaista koiranomistajaa minusta ei tule koskaan, joka kantaa pientä koiraa kaikkialle mukaan, mutta olen onnellinen, että Lyyli on tarvittaessa tai halutessani helppo ottaa mukaan minne vain, eikä oman koiran osalta tarvitse pelätä reagointia muihin eläimiin. Itse asiassa kaikki muut haluaisivat, että ottaisin Lyyliä mukaan tilaisuuksiin ja toisin näytille! Myös moni on tarjoutunut hoitajaksi, jos tulee sellaista vaativa tilanne vastaan. Kohta käy varmaan niin, etten näe enää omaa koiraani lainkaan, kun ihmiset olisivat niin innolla ottamassa sitä hoitoon tai "päiväkotiin"...

Koirat ja niiden metkut ovat tuttua, toi koiran omistaminen mukanaan monia tunteita. Tietenkin Lyyli oli odotettu ja haluttu tulokas, mutta vei oman aikansa tottua rakentamaan rytmi koiran tarpeita huomioiden. Nyt kaikki on ollut vielä helppoa, koska olen ollut kotona ja aikataulut ovat pääsääntöisesti joustavat, mutta alussa oli haastetta muistaa sisällyttää koiran ulkoilutus hoidettaviin asioihin ennen kotoa pidemmäksi aikaa poistuttaessa. Nopeasti kuitenkin tottui muuttuneeseen tilanteeseen ja siihen, että kotona odottaa joku, jonka tarpeet on huomioitava. Tämä voi jonkun korvaan kuulostaa kamalalta, mutta alussa mietin pari kertaa, että pyydän äitiä etsimään Lyylille toisen kodin. Turhautti sisälle pissaamiset ja toisinaan harmitti jättää koira kotiin pitkäksi aikaa, vaikka tiesin, ettei tällaisia tilanteita tule päivittäin. Muuttuneelle elämäntilanteelle piti vain antaa aikaa ja kokea ne negatiivisetkin tunteet, ennen kuin oppi nauttimaan elosta koiran kanssa. Nyt ei ikimaailmassa tulisi tuollaisia ajatuksia mieleen, koska pienestä mustasta karvakasasta on tullut itselle niin rakas. Vastuullisuutta koiran omistaminen vaatii, mutta on se kaiken sen arvoista.

Lyyli on ihan mielettömän hauska ja rento tapaus. Olen niin monta kertaa nauranut, kun koira alkaa väsyneenä nukkumaan siten, että se iskee pään maahan oikein vauhdilla. Vaikea selittää, mutta ensiksi pää alkaa nuokkumaan ja hetken kuluttua Lyyli iskee pään pehmusteelle, sohvalle tai tyynylle kovalla pamahduksella ja alkaa nukkumaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Öö mitä? :-D Tilanne näyttää siltä, kun joku oikeasti pamauttaisi koiran pään maahan. Kaikki tavallaan haha! Tai sitten ihan parasta on kunnolla röhnöttää jalat pitkälle ojennettuina sohvatyynyjä vasten. Olen yrittänyt parhaani mukaan opettaa Lyylin nukkumaan yöt omassa pedissä (tilanne on viime aikoina lipsunut siihen, että allekirjoittanut itse antaa koiran tulla sänkyyn...), mutta sängyssä nukkuessaan Lyyli nukkuu ihan minussa kiinni ja usein vielä siten, että pää on tuettuna esimerkiksi kaulaani tai käteeni. Myös sohvalla Lyyli tykkää nukkua ihan minussa kiinni, siten että pää on jossain hyvässä kohdassa kroppaani tuettuna. Veikkaan, että ikää tullessa lisää koira haluaa enemmän tilaa nukkumiseen, mutta nyt saan nauttia täysillä pikkukoiran rakkaudesta.

Temppujen opettamisessa olen ollut laiska, paitsi perinteisen "istu" käskyn kanssa. Olisi hauska, jos Lyyli osaisi kaikkia temppuja, mutta nyt saan syyttää ainoastaan itseäni. Todella nopeasti Lyyli on omaksunut kaikki käyttämäni kiellot ja käskyt, joten temputkin varmasti jäisi mieleen nopeasti. Ehkä joku päivä innostun ja opetan jotain kunnon trikkejä! Toistaiseksi olen tyytyväinen siihen, että koiralla on käytöstavat, hihnassa ei pelleillä tai räyhätä ja koira ei komenna ihmisiä esimerkiksi haukkumalla. Vaikka olen henkeen ja vereen koiraihminen, en voi sietää jatkuvalla syötöllä haukkuvia koiria. Ihan super raivostuttavaa!

Koiravakuutusta en ole vielä hankkinut ja olen vielä kahden vaiheilla otanko sellaisen vai en. Yhden tarjouksen pyysin tällä viikolla, joka olisi vuosimaksultaa ihan järkevä, mutta vielä pohdin vakuutustarjouksen hyväksymistä. Villakoirat ovat rotuna todella terveitä ja ainoat, mitä eniten pelkään, ovat esimerkiksi nivelten vammautuminen tai luiden murtumiset. Harvinaisempia nuokin tapaukset ovat, mutta koskaan ei voi tietää. Senhän takia me ihmisetkin varaudumme vakuutuksin, jos jotain tapahtuu. Sain taannoin Instagramissa paljon kokemuksia eri yhtiöiden koiravakuutuksista, joka teki vakuutusyhtiön valinnasta vieläkin haastavemman. Täytyisi muutenkin ajan kanssa kilpailuttaa kaikki vakuutukseni, joten ehkä elän riskillä ja olen siihen asti ilman Lyylin vakuutusta.

Sellaisia koirakuulumisia. Te muut koiranomistajat, koitteko te kaltaisiani negatiivisia tunteita koiran tullessa entä oletteko vakuuttaneet koiranne?