Mitä mielessä on pyörinyt viime aikoina

Istahdin eilen koneen ääreen kirjoittamaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa omia kuulumisia ja ajatuksia, jotka ovat viime aikoina pyörineet mielessä. Arki rullaa niin kauhealla vauhdilla eteenpäin, joten oli kiva pysähtyä kunnolla miettimään, mitkä aiheet ovat olleet pinnalla viime aikoina.

Viime viikkoina olen viikottain ollut jonkun kuvattavana ja erityisesti Jutta on viime aikoina pyörinyt kamerani takana. Otan huomattavan osan kuvista, joissa olen, itse, joten on tuntunut kunnon luksukselta, kun kuvat hoituvat ilman säätöä. Hieman kyllä edelleen jollain tapaa ujostuttaa olla toisen kuvattavana, vaikka kameran edessä oleminen on jo tuttua puhaa. Tottuukohan siihen koskaan? Itse itseäni kuvaillessa osaa jollain tapaa olla kokeilevampi asentojen ja ilmeiden kanssa, vaikka käynkin ottamassa kuvat ulkona kolmijalan sekä kaukolaukaisimen avulla.

En ole vielä suoraan sanonut, mutta en enää seurustele. Suhde päättyi oikein nätisti ja olemme edelleen ystäviä. Pienet asiat vain koostivat yhdessä niin suuren kokonaisuuden, joka esti sen, että suhde olisi toiminut. Joten ystävien kanssa miehet sekä Tinder ovat olleet kuuma puheenaihe. Enhän ole ainut, joka on totaalisen kyllästynyt Tinderiin? Minkäänlaista fiksua keskustelua on vaikea saada aikaiseksi ja oma suhtautumisenikin koko sovellukseen on aika negatiivinen, joka varmasti on oma tekijänsä siihen, että en oikein pidä koko sovelluksesta. Puhumattakaan siitä, että suorastaan kammoksun treffejä, joten ilman kunnon keskustelua en halua edes lähteä ulos. Tapaamallahan sitä tutustuisi, mutta ihan sarjadeittailuna en jaksa pääkaupunkiseudulla ravata. Mikä hemmetti siinä muuten on, että kukaan ei ole ikinä halukas tulemaan vastaan sijainnin suhteen ja jos en suostu samana iltana tapaamaan, suututaan ja poistetaan match? Argh, en  vain ymmärrä miehiä! Voisiko joku vain tulla hakemaan minut suoraan kotiovelta ulos.

Muuten elämä on rullannut todella mukavasti. Aika kova kiire on koko ajan, koska viime viikoille on osunut monia tilaisuuksia ja Italian matkakin vei ajasta osansa. Blogiin uppoaa todella paljon aikaa ja välillä pitäisi muistaa kunnolla irrottautuakin tämän tekemisestä. Olen niin monena päivänä havahtunut iltaseitsemän aikaan, että olen pää kolmantena jalkana tehnyt blogiin liittyviä asioita. Ja tunnit loppuvat siltikin kesken vuorokaudesta! Haluaisin saada postaukset valmiiksi useammalle tulevalle päivälle, jotten olisi tilanteessa, ettei ole mitään valmiina, mutta jotenkin aurinkoiset päivät, tilaisuudet sun muut ovat sekoittaneet täysin suunnitelmaani. Sekä se, että en ihan aina osaa olla kaikista tehokkain aamusta iltaan... Onneksi päivä päivältä olen oppinut enemmän aikatauluttamaan päiviäni ja nyt haluaisin pyrkiä siihen, että voisin pitää viikossa ainakin yhden vapaapäivän, jolloin en tekisi ainakaan mitään kirjoittamiseen liittyvää. Luova työ on aika raskasta, joten aivoille pitäisi antaa joskus kunnon lepopäiviä.

Päivittäinen blogin tekeminen on näkynyt sosiaalisessa elämässäni. En ole muutenkaan mikään kaikista sosiaalisin ja menevin tyyppi, joten täytyisi vain muistaa pitää siitä kiinni, että näen tarpeeksi ystäviäni ja pääsisin täysin irtautumaan blogista ja blogitöistä. Tästä syystä yritän nyt saada aina enemmän niitä postauksia valmiiksi, jotta saisin enemmän vapaapäiviä. Hävettää edes sanoa, mutta yksi päivä missasin ja unohdin kokonaan illaksi sovitut treffit, koska olin niin työn kimpussa, etten edes muistanut koko asiaa! Ikisinkkuus, täältä tullaan...

"Tavallisten" töiden suhteen ei ole mitään uutta. Tietenkin päivittäin selaan hakuvahtini läpi, mutta kesää kohden mielenkiintoisten työpaikkojen suhteen on aika hiljaista. En ole halunnut ottaa mitään liiallista stressiä ja olen toistaiseksi antanut asian mennä omalla painollaan. Eikä tässä ole mitään hätää, joten turhaa alkaisin kuormittamaan itseäni murehtimalla. Muutenkin niin moni asia töiden ja tulevaisuuden suhteen on vielä auki, joten nautitaan nyt tästä mahdollisuudesta tehdä vain blogia. 

Toisinaan sorrun murehtimaan kaikkea tänä keväänä tapahtunutta ja yksi päivä mietin, että enhän vain esitä jaksavani ja kaiken olevan ok. Tietenkin joskus väsyttää ja tulevaisuus pelottaa, mutta kaiken kaikkiaan kaikki on ihan hyvin - kyllä mä ihan oikeasti pärjään. Ja jos tuntuu, etten pärjää, tiedän saavani apua. Niin kauan, kun jaksan itse olla aktiivinen, ei tule olemaan mitään hätää. Tämä ei tule olemaan pysyvä elämäntilanne.

Kuukausi on ihan juuri vaihtumassa kesäkuuksi, joka tarkoittaa muun muassa minun syntymäpäivää! Kesäkuun neljän täytän 28 -vuotta ja ihan hullua ajatella, että parin vuoden päästä olen 30. Ikäkriisiä minulla ei ole ollut vuosiin ja otan ikääntymisen aika lungisti. Edelleenkin enemmänkin olen odottanut vanhenemista, ainakin sinne 30 ikävuoteen saakka. Syntymäpäivää tuskin tulen juhlimaan lainkaan, ainakaan mitenkään erikoisesti. Säästetään bileet parin vuoden päähän. Ensi viikko ja kesäkuun alku ovat vielä kalenterin osalta aika täynnä eri tilaisuuksia, mutta mitä lähemmäs juhannusta mennään, sitä hiljaisemmaksi ja tyhjemmäksi kalenteri käy. Nyt viikottaiset tilaisuudet ovat olleen kiva lisä arkeen, mutta hieman myös odotan sitä, että kalenteri näyttää tyhjemmältä. Samalla se luonnollisesti näkyy siinä, että omille jutuille on enemmän aikaa ja kavereidenkin  lomat alkavat pyöriä, joten on helpompi sovittaa aikatauluja yhteen.

Työ, blogi, miehet. Siinä ehkä ne päälimmäiset asiat, joita mietiskelen tällä hetkellä. Huomenna, sunnuntaina, lähdetään tekemään Cristiinan kanssa kesäretki kauniiseen Porvooseen. En ole tainnut pariin vuoteen käydä siellä, joten odotan päivää ihan kamalasti! Kesäinen Porvoo on vain niin super kaunis, eikä siihen kyllästy ikinä. Kivaa viikonloppua teille kaikille!

Kuvat Jutta