Sunnuntaimelankoliaa ja IBA2018 asu

by - 4/15/2018 03:02:00 ip.

Taas yksi viikko elämästämme takana. Miten valon lisääntyessä viikot tuntuvat menevät pikavauhtia, vaikka lisääntynyt valo pidentää päiviä tunneilla verrattuna parin kuukauden takaiseen? Hassua. Sunnuntait ovat minulle todella tärkeitä päiviä ja vaikka harvoin pyhäpäivää tulee vietettyä, on sunnuntaisin mieli jollain tapaa todella puhdistunut ja seesteinen - olin sitten töissä tai vapaalla.

Sunnuntaisin käyn läpi kulunutta viikkoa, tarkistan tulevan viikon aikataulun ja valmistaudun uuteen viikkoon. Sunnuntaisin haluan harvemmin tehdä mitään kovin hektistä ja usein ohjelmassa on rentoa bloggailua, oleskelua yksin tai läheisten kanssa, jokin treeni ja ylipäätänsä vältän aikatauluttamista -ainakaan liian tiukkaa sellaista. Sunnuntaista haen tukea ja turvaa tulevaan viikkoon. Minulla ei ole säännöllistä työaikaa, joten oikeastaan aina tulee tehtyä jotain tukka putkella maanantaista lauantaihin, eikä tilaa tai malttia rauhoittumiselle meinaa löytyä. Sunnuntait ovat sitä varten, että pystyn purkamaan viikon kuormituksen harteiltani.


Tällä viikolla on ollut todella paljon ohjelmaa ja jouduin jopa karsimaan muutaman menon, jotta päiviin löytyy edes hetki omaa aikaa. Perjantaina ja lauantaina tuli elettyä vahvasti bloggaajakuplassa ja eilen pari päivää huipentui Indiedays Blog Awards 2018 gaalaan. Näiden kahden päivän jälkeen on hyvä pyhittää tämä päivä itselleni. Sen verran sentään sosialisoin tänään, että kävin aamulla isälläni ja vietettiin isä-tytär laatuaikaa renkaiden vaihdon merkeissä. Loppupäivän aion viettää rauhassa ja illemmalla käyn vielä juoksulenkillä tai salilla. Omaa fiilistä kuulostellen rakennan loppupäivän sisällön.

Jo vuosia olen tiedostanut olevani sunnuntaisin mieleltäni paljon herkempi ja hauraampi. Minuun iskee jonkinlainen pieni melankolia ja pohdin todella paljon asioita. Asiat, joita mietin, eivät liity ainoastaan itseeni ja ympärilläni tapahtuviin asioihin, vaan ajatus karkailee ihan ääripäästä toiseen. Tänään mieli on ollut todella raskas ja vaikka viikonloppu oli täynnä mieluisia tekemisiä ja yleisfiilis on ollut hyväntuulinen, on takana tunne-elämältä aika raskaat pari vuorokautta. Mieli on niin omituinen ja aina en meinaa ymmärtää, miten samaan aikaan voi tuntea itsensä todella onnelliseksi, mutta samalla äärimmäisen surulliseksi. Mielessä pyörii toivo paremmasta, mutta samalla kaipaa takaisin vanhaan. Kaipaan muutosta, mutta toisaalta on ikävä muuttumattomuutta. Tiedän, että viikonlopun tapahtumat tarkoittivat sitä, että tällä hetkellä elämässäni ei ollut oikea aika tälle kaikelle ja jostain piti luopua. Onneksi huomenna on maanantai ja sunnuntain melankolia jää taakse. Maanantaisin oma mieleni on aina paljon selkeämpi ja omat ajatukset pystyy käsittelemään helpommin.

Tiedostan syyt tähän mielialaan ja mielentilaan, joten kyllä tämä tästä. Päälimmäisenä  mielessä ovat kiitollisuus ja toiveikkuus. Kaikki, jota elämässämme kohtaamme tai joudumme kärsimään, vie meitä jollain tasolla kohti sitä oikeaa ja sitä, mikä on meidän elämämme tarkoitus ja päämäärä. Jokainen tapahtuma elämässämme on oma tarinansa ja onnellinen loppuelämä koostuu kirjasta, joka sisältää nämä kaikki erilliset tarinat elämämme varrelta.

Bleseri,  toppi, korkokengät & korvakorut H&M / Housut Zara / Laukku Primark

Kuvituksena toimii asukuvat eiliseltä. En ollut miettinyt asua yhtään etukäteen ja asu tuli koottua noin tunti ennen kotoa lähtöä. Bleiserin ostin muutama viikko sitten, mutta muuten kaikki asun elementit ovat vanhoja, täällä blogissakin aikaisemmin nähtyjä vaatteita ja asusteita. Pidin asusta todella paljon ja se tuntui päällä todella omalta. Ihan huippua, ettei inspiraatiota asuun tarvinnut lähteä hakeman vaatekauppoihin, eikä edes vilkaisulla Pinterestiin. All One Color -asut ovat nyt pinnalla, joten tietenkin alitajunnassa oli inspiraatiota, mutta idea asuun tuli lennosta.

Kuvista kuuluu kiitos Lifie-portaalin puolella bloggaavalle hurmaavalle MirvaAnnaMarian -blogin Mirvalle. Tutustuin häneen perjantaina  ja jotenkin sen pienen hetken sisällä tuli sellainen fiilis, että tuon ihmisen kanssa minulla voisi synkata. Päätin eilen laittaa rohkeasti hänelle viestiä Instagramissa ja koska olimme molemmat suuntaamassa illan gaalaan yksin, päätimme mennä yhdessä. Ilta oli todella hauska ja oli fiilis, että tutustumisestamme olisi reilusti kauemmin, kuin hieman päälle 24 tuntia. Nyt saatan kuulosta ihan höpöhöpö-ihmiseltä, mutta mielestäni kaikille kohtaamisille on tarkoituksensa ja oli mahtavaa löytää blogiystäväpiiriini uusi ihminen, jonka kanssa pysytyn olla blogi-minän sijasta täysin oma itseni.

Mitä mieltä asusta? Ja kärsiikö teistä kukaan minun tapaani sunnuntaisin iskevästä melankolian tunteesta?

You May Also Like

4 kommenttia

  1. Aivan ihastuttava bleiseri! Ja tosi freesin keväinen asukokonaisuus muutenkin :) Lukeudun niihin ihmisiin jotka kokee aina sunnuntaisin sellasta ihmeellistä kaihoa ja kaipuuta; joskus enemmän, joskus vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito :) Sunnuntait ovat niin hämmentäviä päiviä! HYvät ja onnellisetkin asiat tuntuvat jostain syystä paljon paremmilta aina sunnuntaisin, kuten läheisyys.

      Poista
  2. Ensimmäistä kertaa osuin blogiisi. Heti piti laittaa viestiä kun huomasin että jollain muullakin on sunnuntai "masis". Hienosti olit osannut pukea sen sanoihin. Joskus tuntuu että sitä käy tosi syvissä vesissä yhden päivän aikana. Aika hullua! T.päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, sielunsisko! Kummallista, miten todella pienetkin asiat, ihan jo vaikka koskettava tv-ohjelmakin, saavat ajattelemaan asioita ihan liian perin pohjaisesti. Yllä olevaan kommenttiin vastasinkin, että sunnuntaisin onnellisetkin asiat tuntuvat usein paremmilta. Kait herkistynyt ja hauraampi mieli tekee läheisyyden ja miellyttävien asioiden tekemisen entistäkin mieluisammaksi :)

      Poista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.