Slider

Materia, sen määrä ja hetken huumaa vai pitkäaikaista onnea

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kuluttaminen ja materia ovat asioita, joista voi olla todella montaa mieltä. Toisille suuri materiamäärä tuo onnellisuutta, jotkut pyrkivät minimalistisuuteen. Joillekin uusien asioiden ostaminen on jokapäiväistä ja toinen hankkii vain tarpeeseen. Viimeisen reilun vuoden aikana oma suhtautuminen materiaan ja kuluttamiseen on muuttunut todella paljon, enkä enää haali tavaroita impulsiivisesti.

"Koen onnellisuutta kulutushyödykkeestä."

Ostin tammikuussa pakon sanelemana uuden auton - ihanan, pienen Minin. Maksoin vuoden 2009 ja yli 100 000 km ajetusta autosta noin 9 000 euroa. Lähes kymppitonnilla olisi saanut huomattavasti uudempia ja huomattavasti vähemmän ajettuja autoja. Miksi silti valitsin juuri tuon auton? Syy oli haaveiden toteuttaminen ja tunteet, joita tuo kyseinen auto minussa aiheuttaa. Ostin auton tunnesyistä, en pelkällä järjellä, vaikka Mini on autona oikeastaan todella fiksu valinta tarpeisiini, sillä se kuluttaa vähän, autovero on pieni, vakuutukset halpoja ja huoltoprosentti todella pieni. Nuo asiat kuitenkin huomasin vasta autokauppojen jälkeen.

Valitsin Minin, koska se on ollut pienestä asti lempi autoni. Isoisäni isä on aikoinaan ajanut Minillä rallia ja ihan pienestä tytöstä asti olen rakastanut Minejä. Kun synnyin, äitini isä, vaarini, osti valkoinen vanhan Minin. Sen lisäksi, että täytin vihdoin haaveeni Minin omistamisesta, on autolla minulle syvempikin merkitys lapsuuteeni ja sukuni kautta. En ole kertaakaan katunut valintaani ja niin hölmöltä, kun se kuulostaakin, saa oma autoni hymyn huulilleni joka kerta, kun näen sen. Koen onnellisuutta kulutushyödykkeestä.

Halusin kertoa tuon pienen tarinan autokauppani takaa, sillä se kiteyttää hyvin nykyisen suhtautumiseni materiaan ja kuluttamiseen - kulutan tunteiden kautta. Kulutuskäyttäytymistäni ohjaa pitkäaikainen onnellisuuden tunne yhdistettynä järkeen. En osta ja kuluta impulsiivisesti ja hetken huumassa, vaan ajattelen pidemmälle tunteita, joita kyseinen materia saa minussa aikaan vielä kuukausien tai vuosien kuluttua. Haluan hankkia pitkäaikaista materiaonnea lyhyen, kertakäyttöisen materian sijasta.

Asioita, joihin haluan panostaa ovat kotini ja sen sisustus, auto, laadukas kosmetiikka, laadukas ruoka, oma hyvinvointini, harrastukseni (bloggaukseen käytettävä kalusto, kuten kamera ja tietokone sekä liikuntaharrastukset) ja elämykset, kuten matkustaminen ja läheisten ja ystävien kanssa vietetty aika. Lisäksi haluan kuluttaa unelmieni täyttämiseen, mutta punnitsen unelmanikin tarkkaan. Esimerkiksi olin ajatellut ostaa marraskuussa Rooman matkalta Guccin Soho Disco Bagin, jonka ajattelin olevan unelma laukkuni. Guccin liikkeessä en kuitenkaan saanut laukusta sitä fiilistä, jota olisin halunnut sen tuovan - olen tuntenut enemmän onnea parin euron ostoksesta. Varmasti laukku olisi päässyt käyttöön, mutta intuitioni sanoi, ettei tämä ole laukkuni. Kyseinen laukku ei olisi tuonut minulle sitä, mitä elämääni kaipaan. Jätin laukun ostamatta, eikä ole kaduttanut lainkaan vaikka edelleenkin pidän sitä kauniina.

Pidän pukeutumisesta, kauniista vaatteista ja esteettisesti kauniista asioista. Nykyään tulee kuitenkin todella harvoin varta vasten lähdettyä shoppailemaan vaan haluaisin mieluummin hyödyntää kaikkiin tarpeisiin ja tilaisuuksiin nykyistä vaatekaappiani. Minulla on todella paljon vaatteita siitä huolimatta, että niiden ostaminen on vähentynyt todella paljon. Tällä hetkellä yli puolet vaatteistani on Mäntsälässä varastossa ja arvatkaa mitä. En ole oikeastaan edes kaivannut niistä vaatteista mitään. Nyt minulla on kotona naiseksi aika pieni määrä vaatetta ja olen pärjännyt ihan hyvin. Muutamia uusia kesävaatteita on tullut viime aikoina hankittua, mutta tähän lopputalveen ja tähän vuodenaikaan huomasin nykyisen vaatemääräni riittävän ihan hyvin - vaatteita on jopa liikaa, vaikka paljon on vielä tuomatta omaan kotiini. Tämä huomio on tehnyt minusta vieläkin harkitsevamman kuluttajan ja olen myös huomannut, että olen alkanut ahdistumaan niin suuren vaatemäärän omistamisesta. Tavoitteeni tälle vuodelle on myydä tai antaa pois kaikki turhat omistamani vaatteet.

Tulevaisuudessa haluan panostaa laadukkaisiin ja pitkäikäisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Pitkäikäisyys ja laadukkuus ei kuiten kaan tarkoita kallista hintalappua vaan sitä, että tavara kestää käyttöä ja ennen kaikkea pääsee käyttöön. Joidenkin ostosten kohdalla saatan hankkia myös fiilistä, kuten merkkiaurinkolasien, mutta jos tiedän hankkivani jotain pitkäaikaiseen tarpeeseen, sallin ostoksen itselleni. Haluan myös tulevaisuudessa käyttää rahani asioihin, jotka tuovat minulle sekä lähimmäisilleni onnea. Äitini ja isäpuoleni ostivat hiljattain ihanan talon Italiasta ja samalla toteuttivat pitkäaikaisen unelman, jonka taustalla oli myös me lapset. Heidän unelmansa tulee tuomaan meille lapsille paljon iloa tulevaisuudessa. Olen todella innoissani siitä, että tulevaisuudessa pystyn lomailemaan talolla itsekin, mutta vielä onnellisemmaksi tulin siitä, että äitini ja isäpuoleni toteuttivat haaveensa. Jos vain minulla on joskus mahdollisuus samaan, haluan kuluttaa asioihin, joiden tuomasta onnesta voin jakaa myös muille.

Jatkuva hankkiminen, haaliminen ja ostaminen turruttavat mielen. Minusta kaikkien pitäisi alkaa miettimään henkistä puolta ostamisen ja hankintojen taustalla - mikä olotila ja tunnetila aiheuttivat tarpeen? Meneekö kuluttaminen kausittain ja on yhteydessä mielialaan? Ajautuuko kaupoille kokiessaan tarvitsevansa jotain piristystä? Onko nettitilauksia hakiessa ja avatessa euforinen olo, mutta seuraavana päivänä ei edes osaa iloita uusista tavaroista ja vaatteista? Tuleeko materiamäärästä morkkis tai ahdistus?

"Olisiko vähempi riittänyt sitten kuitenkin?"

Ostaminen ja tavarat eivät täytä henkisen puolen tyhjiöitä. Olen itse ollut nuorempana ostamiskierteessä ja saatoin shoppailla vaatteita ja meikkejä päivittäin - niin netistä kuin kivijalkakaupoista. Suurin osa hankkimastani materiasta ei ikinä edes päässyt käyttöön, koska en tarvinnut niitä tavaroita. Nykyään tavaran hankkiminen on tehty liian helposti nettikauppojen ja kulutusluottojen avulla, joten tästä syystä haluan painottaa henkisen hyvinvoinnin yhteyttä omaan kulutuskäyttäytymiseen. Hetken huumassa voi kävellä matkapuhelinliikkeeseen ja poistua kädessään 1000 euron puhelin, josta ei ole maksanut ostohetkellä senttiäkään. Olisiko vähempi riittänyt sitten kuitenkin?


"Haluan tiedostaa kuluttamisen ympäristökuormituksen ja esimerkiksi jatkuva nettitilaaminen sekä tilausten palautusrumba on ympäristölle todella suuri kuormitus."

Löytyisikö teidän onni tämän postauksen kuvista? Guccia, Louis Vuittonia ja YSL:ää. Kalliita asusteita ja kosmetiikkaa. Kaikki ovat omistamiani asioita, joista kyllä pidän, mutta joita ilmankin olisin ihan yhtä onnellinen. Pari vuotta sitten minulla on kausi, jolloin ostin ihan hirveästi Louis Vuittonin tuotteita. Parissa kuukaudessa ostin neljä laukkua, huivin ja lompakon. Laukut tosin olivat käytettyjä, mutta kuitenkin. Myöhemmin miettiessäni täytin ehkä sitä tyhjiötä, joka sisälläni vallitsi Etelä-Afrikasta paluun jälkeen ja odottaessani muuttoa Hollantiin. Lisäksi olin löytänyt Facebokista Louis Vuitton-ryhmän, joka triggeröi entistä enemmän kuluttamaan. Ympärilläni tapahtuvilla asioilla oli suuri merkitys siihen, mitä luulin haluavani ja mistä aloin hakemaan onnea. Laukut ja lompakko ovat edelleen kyllä käytössä, mutta viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen myynyt pois yhden omistamistani Louis Vuittonin laukuista sekä kaksi huivia. En käyttänyt niitä, eikä edes niiden omistaminen aiheuttanut minussa minkäänlaisia tunteita. Luopuminen ja niistä saatu raha, jonka pystyin panostamaan uusiin valokuvausvälineisiin, toivat minulle paljon enemmän onnellisuuden tunteita.

Jokainen meistä on vastuussa omasta kulutuskäyttäytymisestään ja siitä, millaisen mallin antaa esimerkiksi lapsilleen. Jos lähipiirissä on holtittomasti kuluttavia ihmisiä, voi olla helppo ajautua samaan kierteeseen itsekin. Lisäksi some ja blogit syöttävät jatkuvaa tarvetta ja triggeriä uuden tavaran haalimiseen. Saan itse viikottain PR-lähetyksinä uutta kosmetiikkaa ja tavaraa, mutta pyrin blogimaailman ulkopuolella olemaan vastuullinen kuluttaja. Haluan tiedostaa kuluttamisen ympäristökuormituksen ja esimerkiksi jatkuva nettitilaaminen sekä tilausten palautusrumba on ympäristölle todella suuri kuormitus. Miettikää, ennen kuin klikkaatte.

En halua tekstilläni tuomita paljon vaatteita ostavia henkilöitä tai ylipäätänsä paljon kuluttavia ihmisiä, mutta haluan jakaa pienen vinkin, joka on toiminut omalla kohdallani virheostosten minimoimiseen ja shoppailun vähentämiseen. Välillä on päiviä, kun lähes kaikki näyttävät hyvältä kaupassa ja shoppailu niin sanotusti lähtee lapasesta. Kotiin päästyäsi ripusta vaate esille, katsele sitä, pue vaate uudestaan ja kuulostele omaa fiilistä. Onko edelleen olo, että tää on ihanin omistamani vaate? Älä irrota vaatteesta lappuja ennen sen ensimmäistä käyttökertaa ja säilytä kuitti. Tee sama rituaali seuraavana päivänä ja mieti taas, mikä olo vaatteesta (tai muusta materiasta) tulee. Jos huomaat epäröiväsi, palauta tuote. Ainoastaan  niiden asioiden ostaminen, jotka tuovat aitoa onnea, tarvitsee aikansa toteutuakseen. Teen edelleen itsekin virhehankintoja, mutta suurin osa hankinnoistani ovat tarpeen ja aidon onnen ohjaamia.

Vastuullinen kuluttaminen vaatii valikoimista, tarpeen puntarointia ja uhrautumista. Laatu kuitenkin korvaa määrän ja vannon, että ihminen on onnellisempi omistaessaan ja ostaessaan vain asioita, joista pitää ja jotka tekevät onnellisiksi. Tuo sääntö pätee materian lisäksi myös kaikkiin ihmissuhteisiimme.

Mitä ajatuksia teksti herätti?

8 kommenttia:

  1. Voi että, onnellinen Minin omistaja :D Mun lemppariauto myös. Olen myös ajatellut että jos mulla joskus on auto niin se on Mini. Minit ovat mun mielestä kivankokoisia, sopivan ketteriä ja niihin saa vähän omaa erikoisuutta esim. raidoilla. Aika ulkonäkökeskeisiä nämä asiat mutta onhan niissä hyvät tekniset ominaisuudetkin kuten jo luettelitkin. Minkävärinen sun Mini on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos hankit, niin suosittelen! Oli sen verran hyvä auto, että isänikin jopa matki tytärtään ja hankki itselleen pieneksi autoksi Mini Pacemanin :D Oma Minini on harmaa :)

      Poista
  2. Olipa hyvin kirjoitettu! Oon niin samaa mieltä sun kanssa. Itselle auto on myös tärkeä asia ja oon aina tykännyt autoista. Vielä joskus haluaisin kokea sen, miltä tuntuu saada ostaa ihan uusi auto itselle. Tähän asti olen aina ostanut käytettynä, jolloin väri ja jokunen muukin asia on ollut sellaisia, joita ei ole saanut ihan juuri mieleisiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle myös auto on sen takia todella tärkeä oman mukavuuden takia ja siksiksin, koska asun pienemmällä paikkakunnalla ja haluan päästä helposti liikkumaan muun muassa vanhemmilleni. Siksi haluan auton, josta pidän, jolla on kiva ajaa ja jonka kanssa ei tarvitse pelätä tienpäälle jäämistä. Tallinnassa asuessa en edes tuonut autoa viroon, koska en tarvinnut sitä. Elinympäristö vaikuttaa paljon asioihin, joihin panostaa ja joita pitää tärkeänä :) Uusi auto olisi ihan kiva joskus omistaa, mutta toisaalta taas siinä maksaa turhaan nollakilsoista. Mutta jos se on unelma ja talous antaa myöden, kannattaa se toteuttaa!

      Poista
  3. Itse ostoksia tehdessä pyrin pohtimaan "tuleeko minulle tästä ostoksesta huono-omatunto", minkä avulla turhat ostokset ovta jääneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo on myös todella hyvä keino välttää turhia ostoksia!

      Poista
  4. Minit on todella symppiksiä autoja, joten ymmärrän hyvin mieltymyksesi niihin. :)

    Kosmetiikan saralta olen joutunut pohtimaan viime vuosina paljon vastuullista kuluttamista, en osta enää mitään mitä en oikeasti halua ja saa minulle hyvää mieltä. Joskus ostan myös sen vuoksi, että haluan kirjoittaa tuotteesta blogiini, mutta yleensä myös itseni on saatava siitä hyvää mieltä.

    Oman laukkukokoelmani myin vuosia sitten, tällä hetkellä vaihtelen kolmen laukun välillä. Mutta olen huomannut laukkuinnostukseni salakavalasti nostavan päätään vuosien tauon jälkeen ja huomaan surffailevani vanhoilla tutuilla sivuilla toisinaan. Hyvä puoli on se, että lompakko estää ne suurimmat himotukset. :D Vaatteita ostan nykyään enää silloin kun vanhat hajoavat, koska en seuraa oikeastaan enää mitenkään muotia vaan itsellä on vahva tietty helppo maku ja tyyli, johon tulee löytymään vaatteita aina, joten trendien perässä en ole ostanut enää vaatteita varmaan 15 vuoteen. Sitä ennen kaapissa makoili hintalapulla varustettuja vaatteita, joita en ollut käyttänyt vaikka kuinka, joten tiedän kyllä millaista se on. :D Luulen, osaksi että tää kaikki muutos mitä vuosien aikana on tapahtunut, on osittain iäntuomaa, sitä ajattelee asioista nyt neljäkymppisenä aika eri tavalla kuin kaksikymppisenä, jolloin selvästi hain laukkujen, kenkien ja vaatteiden ostosta tyhjiön täyttämistä, joka silloisessa elämässäni oli. Enää sitä tyhjiötä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen huomannut saman ilmiön kosmetiikassa. Koska saan paljon kosmetiikkaa, onneksi pääosin vain tuotteita, joista pidän ja joita haluan kokeilla, haluan itse ostaa kosmetiikkaa aika vähän, koska tiedostan sen määrän kodissani. Enimmäkseen tulee täydennettyä lempi tuotteitani sekä perus tarpeita, kuten kosteusvoiteet jne sekä ostan satunnaisia spessujuttuja, joita haluan kokeilla. Enää ei hatkahda parin euron kynsilakkoihin tai shoppaa hullunkiilto silmässä "hyvistä tarjouksista" meikkejä ja ihonhoitotuotteita, vaikka ne olisivat kuinka halpoja tahansa.

      Ikä tekee ihmeitä ajatusmaailmalle ja vaatteet sekä asusteet ovat niitä, joilla nuorempana kohotti omaa statustaan. Hyvin muka pyyhki, vaikkei todellakaan pyyhkinyt. Itsekin olen karsinut laukkuja ja kenkiä todella paljon ja tavoite on juurikin omistaa vain sen verran, jonka tarvitsen :)

      Poista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

Your own copyright