Vastavalmistunut ja ylpeä sisko

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

idnosto
Jatketaan vielä hetki viikonlopun juhlinnoilla. Sain kunnian toimia juhlien kuvaajana ja lauantain aikana tuli napattua monta todella ihanaa tilannekuvaa ja taltioitua muistoa. Omia ylioppilasjuhliani vietettiin seitsemän kesää sitten ja ihan harmittaa, ettei omasta päivästäni ole montaakaan kuvaa muistona. Onneksi muistot pysyvät tallessa ilman valokuviakin ja on tärkeämpi keskittyä nauttimaan itse päivästä, eikä sen taltioimisesta filmille (tai kameran muistiin).

Koko koululla olleen lakituksen ajan tuli muisteltua omaa abivuotta lukiossa ja kaikkia niitä tunteita, joita valkolakin saaminen herätti. Itse otin aika lunkisti koko abivuoden ja jatkosuunnitelmat eivät olleet lainkaan selvillä. Pariin kouluun oli haettu, muttei ollut mitään stressiä kouluun pääsemisestä - välivuosi tuntui luonnolliselta. En ole ollut muutenkaan ikinä kovin ahkera opiskelija tai pänttääjä ja viimeisen lukiovuoden aikana haaveet yliopistosta alkoivat jäädä taka-alalle ja mielenkiinnon kohteet tulevaisuuden suhteen muuttuivat täysin. Tuollaisessa tilanteessa oli varmasti ihan hyväkin vähän hengähtää, kerätä työkokemusta ja miettiä rauhassa mikä oikeasti kiinnostaa. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, en vieläkään osaisi antaa tarkkaa vastausta siihen, mikä musta tulee isona, joten on aivan älytöntä, että alle parikymppisiltä tivataan ja tentataan samaa. Kaikki selkiytyy aikanaan. Pitää vain malttaa ja antaa nuorille aikaa löytää oma tiensä. Kenenkään peli ei ole menetetty, jos lukion jälkeen viettää välivuoden tai pari. Oikeastaan olen hieman sitä mieltä, että lukion jälkeen edes lyhyt kunnollinen tutustuminen työelämään on vain positiivinen asia. Näin työelämään astuminen niistä lukion jälkeisistä opinnoista on varmasti paljon helpompaa ja takataskussa on edes hieman CV:n täytettä - varsinkin, jos viettää opintonsa tekemättä sivussa töitä.

Vaikka lauantaina juhlittiin pikkuveljeäni, olen todella liikuttunut siitä kuinka ylpeä oma isäni on myös minusta. Viroon muuttoni oli juhlissa yksi kuumimmista aiheista ja kuulen paljon olevani rohkea, kun tuosta vain pystyn lähtemään. Hetki, kun kuulee sivukorvalla isän kuvailevan minua sanoin "Mikkehän pärjää aina, ihan missä tahansa", oli itselleni todella merkittävä. Aina tulee hetkiä, kun tuntuu, ettei mikään mene putkeen ja on vähän hakoteilla, joten oman isän suusta kuultuna tuo lause oli sellainen, joka varmasti tulee kantamaan minua niinä huonoina päivinä. Isäni on aina tukenut minua ja saanut ajattelemaan monia asioita realistisesti ja kriittisestikin, tuntuu tuollaisten sanojen kuuleminen todella hyvältä. En voisi olla onnellisempi siitä, että isäni, yksi ahkerimmista ja määrätietoisimmista tuntemistani ihmisistä luottaa, uskoo ja tukee minua sataprosenttisesti, vaikka omat elämänvalintani eivät aina ole olleet isän mielestä niitä kaikista fiksuimpia. On hyvä tietää, että pärjään aina. Olin sitten missä tahansa.

Itse juhlat olivat todella ihanat ja onnistuneet. Pitkästä aikaa koolla oli kaikki serkkuni sekä aivan tuore pikkuserkkuni, näin isoveljeni ja veljentyttöni ja sain viettää kokonaisen päivän perheen ympäröimänä. Vaikka mikään ei voita sitä hetkeä, kun hyppää taksista ulos ja kääntää avaimen omassa kotilukossa, on nämä yhden tai parin yön pidemmät vierailut perheen luona aina yhtä kivoja. Erityisesti silloin, kun niihin liittyy jotain erityistä.

Vinkkailen vielä loppuun, että House of brandonilla on alkanut jo alennusmyynnit, joten kannattaa heti kurkata sieltä parhaat päältä!

4 kommenttia:

  1. ihania kuvia ja ihanat isän sanat! <3

    VastaaPoista
  2. Moi,
    Silloin kun irtisanoit sen Suomen työn,niin kauanko olit ehtiny olla siellä ennen kun irtisanoit ittes?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela