Ajatuksia sopeutumisesta

Nyt on tullut täyteen kuukausi Virossa asumista. Vaikka en vielä ole ollut pitkiä pätkiä putkeen täällä Tallinnassa pakollisten Suomen reissujen takia, niin koen kuitenkin olevan ihan hyvä hetki kirjoitella hieman omia fiiliksiä tästä kaikesta.


Luonteeltani olen sellainen, että sopeudun nopeasti uusiin asioihin ja elämäntilanteisiin. En esimerkiksi jännitä hirveästi uuden työn aloittamista ja ensimmäisiä työpäiviä tai mukavuusalueelta poistumista. Stressaan ehkä enemmänkin kaikkia niihin liittyviä käytännön asioita, kuten ajoissa paikalle ehtimistä. Muuten otan aika lungisti uusien asioiden suhteen ja menen vähän sellaisella asenteella, että kaikki selviää ja ajattelen asian hyviä puolia. Tietenkin saa jännittää eikä tarvitse olla viilipytty, sillä me jokainen olemme erilaisia - jokaisella on oma tyylinsä suhtautua ja sopeutua muutoksiin ja uusiin asioihin.

Arki Tallinnassa on lähtenyt rullaamaan kivasti. Ensimmäinen niin sanottu oikea työviikko on saatu selätettyä ja vielä en ole lähdössä häntä koipien välissä takaisin Suomeen! Ihan pirusti on opeteltavaa ja tarvitsee monessa asiassa muiden apua sekä tukea, mutta apua pyytämällä olen selvinnyt. Olemalla itse aktiivinen on oppiminen ollut todella nopeaa ja harppaus maanantaista torstaihin työnteon sujuvuuden suhteen oli todella suuri. Loppuviikkoa kohden mentäessä alkoi jo tuntumaan siltä, että tiedän vähän mitä teen ja jotkin työtehtävistä pystyin helposti hoitamaan yksin. Kyseessä on tosiaan työ, johon liittyy todella paljon sääntöjä, ja eri tietokoneohjelmistojen hallitsemista, joten opeteltavaa riittää. Onneksi muutama kuukausi sitten aloittaneilla on myös paljon asioita, joita he eivät vielä osaa täysin, joten ei tarvitse turhautua kun ei osaa vielä kaikkea. Olen vain tällaisten asioiden suhteen aika malttamaton ja haluaisin osata ja tietää kaiken heti. Toisaalta tuo piirre on ihan hyvä, sillä kyselen töissä paljon miten mikäkin tehdään ja teen koko ajan parhaani.

Elämä täällä tuntuu todella hyvältä ja on ollut kiva huomata, että monet asiat ovat alkaneet rutinoitumaan. Toisinaan rutiinit koetaan negatiivisina, mutta uuteen elämäntilanteeseen liittyen mielestäni omien rutiinien muodostuminen on hyvä asia. Tämän kuun loppuun teen töitä maanantaista perjantaihin klo 1:45-20:15, joten arkipäivät menevät työn ehdoilla. Esimerkiksi salilla käyminen pitää hoitaa arkisin aikaisin aamulla tai sitten suoraan töistä päästyä myöhään illalla. Tämän kuun aionkin käydä salilla kolmesta neljää kertaa viikolla, sillä työ kuormittaa normaalia enemmän ja pitää totutella uuteen arkirytmiin. Jatkossa töitä alkaa olemaan myös viikonloppuina, jolloin arjen rytmitys on hieman helpompaa. Minulle sopii paremmin se, että peräkkäisiä työpäiviä on putkeen vähemmän, eikä kaikki  vapaa-aika painotu viikonloppuun. En tiedä miksi, mutta olen arkivapaina jotenkin paljon aikaansaavampi verrattuna viikonlopun vapaapäiviin. Kait oma mieleni jotenkin asennoituu viikonlopun vapaihin sillä, että saa laiskotella, mutta arkisin taas täytyy olla aikaansaava - oli vapaalla tai ei.

Olo alkaa olemaan päivä päivältä sellainen, että olen paikallinen. Paikat alkavat käymään tutuiksi, käytännön asiat on hallussa ja elämä on ehkä hieman tylsän kuuloisesti sanottuna aivan tavallista. Ikävä takaisin Suomeenkaan ei ole iskenyt vielä kertaakaan. Ainoa mitä olen miettinyt on se, että millaisia ihmissuhteita Tallinnassa syntyy. Tämä tuntuu olevan monille paikka, jonne tullaan opiskelemaan tai oleskelemaan hetkellisesti - elämän välivaihe, josta jatketaan muualle. Erityisesti monista suomalaisista poiketen tulin tänne tekemään töitä ja kotiutumaan, ehkä jopa pysymään lopullisesti, joten joudun varmasti totuttelemaan siihen, että elämässäni tulee ja menee kavereita ja ystäviä. Lähes kaikki työkaverinikin ovat opiskelijoita, joiden jääminen tänne opintojen päätyttyä on epätodennäköistä. Toisaalta taas aivan turhaan tuollaista edes miettii, sillä täytyy vain nauttia niistä hetkistä ja niistä ihmisistä, joita tulen tapaamaan täällä. Kesti ystävyys sitten parista kuukaudesta muutamaan vuoteen.

Olipas jotenkin sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti saitte vähän edes ajatuksistani kiinni. Tämä viikko on muutenkin mennyt ihan pää pyörällä ja on ollut paljon kaikkea, joten ei meinannut tulla mitään tästä postaamisesta! Blogikin oli hiljaisempi tämän viikon, koska olen ollut sen verran väsynyt ja jokin pieni flunssanpoikanen iski loppuviikosta. Eilen oli vapaapäivä töistä ja piti päivällä jo postata, mutten vain saanut aikaiseksi väsymyksen takia. Toivotaan, että tämä menisi ohitse nopeasti. Ihanaa pääsiäisen jatkoa kaikille ja palaillaan!

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Rahoitusala kyseessä?

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtavaa, että olet sopeutunut hyvin sinne ja hienoa ylipäätään, että on mahdollisuus asua ulkomailla :-)
    https://byveera.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen tosi onnellinen tästä mahiksesta, että löytyi todella hyvä työ ja juurikin ulkomailta!

      Poista
  3. Tosi hyvin sanottu tämä:
    "Tämä tuntuu olevan monille paikka, jonne tullaan opiskelemaan tai oleskelemaan hetkellisesti - elämän välivaihe, josta jatketaan muualle"
    Tää oli nimittäin juuri se, mitä itse Tallinnassa aina ajattelin, että ovatkohan siellä solmitut ystävyyssuhteet kestäviä. No tottakai osa oli ja osa ei, niinhän se menee normaalissakin elämässä. Hyvä asenne, että turha sitä on nyt miettiä ja avoimin mielin vaan tutustumaan :) Upeeta kevättä sinne sulle Tallinnaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta tuo, että ystävyyssuhteita tulee ja menee. Asui sitten koko ikänsä samalla paikkakunnalla tai ympäri maailmaa. Kiitos Vilma ja samoin ihanaa kevättä sulle!

      Poista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.