Kehumisen voima

En ole koskaan kokenut täyttäväni niitä standardeja, jotka edustavat länsimaisia kauneusihanteita. Nuorempana koin olevani aina riittämätön ja tyytymättömyys omaan ulkonäköön oli vahvasti esillä lähes jokaisena arkipäivänä. Onneksi näistä ajoista on päästy ylitse eikä somen ja blogien tuoma kuva täydellisyydestä enää ruoki epätyytyväisyyttä itseeni - nykyään persoonallisuuden ihannointi menee täydellisyyden ohitse. Dove on jo vuosia käyttänyt mainoksissaan erinäköisiä ja -kokoisia naisia ja sen avulla halunnut edustaa sitä, että erilaisuus on kaunista. Jokainen meistä on kaunis, täydellinen ja arvokas juuri sellaisena, kuin me olemme. Dovelta onkin pian ilmestymässä uusi tuotesarja, joka jatkaa tätä ideologiaa ja sanomaa. Tästä syystä olin otettu päästessäni mukaan Doven kampanjaan, jossa kannustetaan kehumaan muita. Mielesäni Doven edustama Real Beauty-filosofia erilaisuuden ihanuudesta on ideologia, joka meidän pitäisi muistaa joka ikinen päivä. Sinä riität ja olet upea juuri omana itsenäsi.

Onneksi näistä ajoista on päästy ylitse eikä somen ja blogien tuoma kuva täydellisyydestä enää ruoki epätyytyväisyyttä itseeni - nykyään persoonallisuuden ihannointi menee täydellisyyden ohitse.

idnosto
Olen monta kertaa miettinyt sitä, miksi kehuminen on niin hankalaa. Hyvien puolinen näkeminen itsessä on välillä todella vaikeaa, mutta muissa positiivisten ja kauniiden asioiden sekä hyvien puolien näkeminen on  paljon helpompaa. Kuinka useasti on tullut ajateltua, että ystäväni näyttää tänään erityisen hyvältä tai junassa vastapäätä istuvalla naisella on ihanat hymykuopat. Loppujen lopuksi näiden asioiden sanominen on kuitenkin jäänyt, koska en vain saa suutani auki - hävettää sanoa se ääneen. Näppäimistön takaa muiden kehuminen on helpompaa, mutta samalla myös niiden negatiivisten asioiden sanominen. Ilman omia kasvoja ja anonyymiteetin turvin ei aina ajattele loppuun asti sanomisiaan ja sitä, miten se voi satuttaa toista. Blogien kommenttiosiot ovat toisinaan todella surullista luettavaa ja olen itsekin saanut osani tästä kiusaamisesta. Onhan  blogia tullut kirjoitettua jo yhdeksän vuotta, joten näihin vuosiin on mahtunut monia kymmeniä ilkeitä ja minua loukkaavia sanoja. Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, miksi täytyy olla ilkeä toiselle, kun vaihtoehtona on myös olla vain hiljaa ja jättää sanomatta.

Iän tuoman itsevarmuuden myötä olen päässyt enemmän yli epävarmuudesta ja ujoudesta kehua muita. Aikoinaan todella pahasta epävarmuudesta kärsien olen oppinut, että se yksi pieni kehu voi pelastaa koko päivän ja saada minut näkemään itseni toisessa valossa. Vaikka kehuista kiittäminen on aivan pirun vaikeaa ja helposti alamme vähättelemään itseämme, niin silti alitajunnassa on aivan hemmetin otettu. Tästä syystä yritän joka kerta rohkaistua kehumaan muita, kun kiinnitän huomiota toisessa johonkin, josta pidän. Usein meiltä jää näkemättä ne piirteet ja asiat itsessämme, jotka tekevät meistä upeita ja ihania muiden silmissä. Tätä blogitekstiä suunnitellessa aloin pohtimaan sitä, miksei tule jätettyä enemmän positiivisia kommentteja muiden blogeihin. Saatan lempi bloggaajani postausta lukiessa kiinnittää huomiota siihen, että hän näyttää todella hyvältä tekstin kuvissa, mutta asia jää kuitenkin sanomatta - suljen välilehden ja poistun blogista jättämättä kommenttia.
Usein meiltä jää näkemättä ne piirteet ja asiat itsessämme, jotka tekevät meistä upeita ja ihania muiden silmissä.


Pelkän blogikommentin sijasta haluan nostaa tässä postauksessa esille yhden bloggaajan, jota ihailen. Bloggaaja, jonka elämää olen seurannut Suomesta Tallinnaan, Tallinnasta Lontooseen ja Lontoosta takaisin Suomeen. Kisses from Vilma -blogin Vilma on tehnyt kovaa työtä unelmiensa eteen ja lukenut itsensä ulkomailla oikeustieteiden kandiksi ja myöhemmin maisteriksi. En edes muista kuinka kauan olen lukenut Vilman blogia, mutta vuosi vuodelta ja postaus postaukselta palaan lukemaan hänen blogiaan. Pidän Vilmassa erityisesti siitä, että hän on ottanut blogissaan rohkeasti kantaa moniin ajankohtaisiin teemoihin ja saanut muotoiltua omassanikin mielessä pyörineet ajatukset sanoiksi. Vilma on kaunis, ahkera, hauska ja itsevarma nuori nainen, josta meistä jokainen voi ottaa mallia. Hänen positiivinen elämänasenne ja avara arvomaailma ovat asioita, joita arvostan ihmisissä. Joten kiitos Vilma sinulle siitä, että olet juuri tuollainen äläkä koskaan muutu!

Tehdänkö sopimus siitä, että jokainen meistä käy tällä viikolla kehumassa lempi bloggaajansa ja kertoo läheiselleen, mikä tekee hänestä upean. Muiden kehuminen ei ole millään tavalla pois itseltämme, joten ripotellaan positiivisuutta ympärillemme. Älkääkä unohtako nähdä kauneutta myös itsessänne, joten muistakaa kehua ja arvostaa myös sitä kaikista arvokkainta, eli itseänne.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Todella hyvä teksti! Luin alusta loppuun ja on muuten aivan totta, että anonyymisti kirjoittaen se kehuminen on helpompaa kasvokkain. Aivan kuten haukkuminenkin. Sekin olisi taito jossa voisi alkaa harjaantumaan, kiitos muistutuksesta! (ps se Doven mummomainos oli silloin joskus tosi ihana!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kaikki rohkaistuisivat enemmän kehumaan muita! Oi se mainos oli ihana :)

      Poista
  2. What!? Sinä ihana nainen!!! <3 Kiitos ihan superisti, tää oli viikon piristävin juttu. Oon ihan liikuttunut, varsinkin kun tämä tuli juuri sulta.
    Sulla on niin ihana blogi jota seuraan tiiviisti itsekin mielelläni. (miksi sitä tulee sanottua ja kommentoitua liian harvoin?!) <3

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.