Hyppy tuntemattomaan

Olen painottanut blogissani paljon oman sydämen kuuntelemista. Kehottanut teitä ottamaan riskejä. Toteuttamaan unelmianne. Arvostamaan itseänne ja vaatimaan vain parasta. Jokainen meistä on niin arvokas, että ansaitsemme vain asioita, jotka tuottavat onnen tuntemuksia. Omaa ohjenuoraani seuraten ja sydäntäni kuunnellen päätin ottaa riskin. Jätin viime viikolla irtisanoutumisilmoituksen vakituisessa työpaikassani.

vila clothes mikaela työpaikka

Syksyllä olin todella innoissani uudesta työstä. Sain jatkaa uraa myyntityön ja vaatteiden parissa sekä samalla uusia kokemuksia isossa konsernissa ja tavaratalossa työskentelyn ansiosta. Aika pian aloittamisesta aloin kokemaan huonommuutta työssäni ja epäilemään itseäni. Ja aivan turhaan, koska tein työni todella hyvin ja sain paljon hyvää palautetta asiakkailta. Lokakuussa kirjoitinkin jo tuntemuksistani uuden työni suhteen ja tekstin silloin mieltä painavista ajtuksista voitte lukea täältä. Aika alkoi kulumaan, mutta tuntemukset eivät kaikonneet. Päin vastoin huomasin alkaneeni ahdistumaan ja stressaantumaan työpaikalla. Töihin ei ollutkaan enää mukava mennä.

Marraskuun lopulla aloin havahtumaan, että ehkä olisi aika päästää irti ja hakeutua työpaikkaan, joka tuo minulle hyvää oloa samalla tavalla, kuten edesmenneessä työpaikassani Vila Clothesilla. Huomasin, että toimeliaalle ja idearikkaalle luenteelleni sopii paremmin työyhteisö, jossa puhalletaan yhteen hiileen, on mahdollista tuoda enemmän omia ideoitaan esille ja tärkein, saa koko ajan tehdä jotain. Isossa konsernissa tekemistä ja toimintaa on rajoitettu todella paljon ja aloin kaipaamaan vastuuta. Sitä, että saan ajatella omilla avoillani ja pääsen tekemän jotain, joka vastaa enemmän osaamistani ja työkokemustani.

Aloin tuntemaan itseäni hamsteriksi häkissä ilman jouksupyörää. Motivaatio alkaa hiipumaan, turhauttaa, seinät kaatuu päälle ja odottaa vain sitä hetkeä, kun kello näyttää kahvitaukoa tai kotiinpääsyä. Mielessä pyöri, että kerrytän vain työvuosia työkokemuksen sijasta. Haluan enemmän, kuin mitä työni olisi minulle voinut tarjota. Minua ei motivoi tarpeeksi palkallinen loma, kun olen ollut talon palveluksessa kymmenen vuotta. Tykkään tehdä työtä ja olen aina ollut se, joka on tullut sairastapauksissa tuuraamaan vapaapäivinä, koska työ on ollut minulle rakas ja mieluisa. Tässä työssäni olisin vain hukannut itseni ja sen palon kovan duunin tekemiseen. En sano, että työpaikka oli huono. Työ ei  vain ollut minua varten.

Ensi maanantaina on viimeinen työpäiväni ja pakko myöntää, että minua jännittää. Pelottaa, olinko pirun tyhmä, kun tälläisessä työtilanteessa heitän pois vakituisen työsuhteen, kun monet taistelevat saadakseen edes jotain työtä. Sisimmissäni kuitenkin tiedän kaiken järjestyvän ja elämän tuovan minulle jotain vielä parempaa. Jotain, jota oikeasti ansaitsen ja joka tuo minulle iloa. Työ on iso osa elämän palapeliä ja mielestäni ei kannata haaskata vuosia tekemällä jotain, josta ei nauti. Sanotaanhan parisuhteessakin, että meri on täynnä kaloja. Sama pätee työrintamalla.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on minulle sen verran arvokas, että otan mieluummin riskin löytääkseni jotain parempaa, kuin kuormittavani itseäni jollakin inhottavalla, joka vie viikostani lähemmäs 40 tuntia. Viikossa on 168 tuntia, joista käytän nukkumiseen keskimäärin 56 tuntia. Jäljelle jää työn ja nukkumisen viemien tuntien jälkeen noin 72 tuntia. Viikkotasolla 72 tuntia aikaa tehdä jotain josta nauttii on aika vähän verrattuna siihen, että se voisi olla viikossa yli 100 tuntia. Plus ne nukkumiseen menevät tunnit, koska kuka ei pitäisi nukkumisesta. Mielestäni tuo ei ole tässä elämäntilanteessa kovin toimiva yhtälö.

Vaikka tuleva jännittääkin ja se, kuinka nopeasti tulen saamaan uuden työn, niin odotan innolla mitä elämä tulee tuomaan. Loppujen lopuksi olen todella rennoin mielin ja ensimmäiset pari viikkoa aion nauttia siitä kaikesta vapaa-ajasta, jota minulla on. Varasin jo kokeilutunnin tanssitunnille, olen kirjoittanut ideoita ja tulevia blogipostauksia ylös kalenteriini, haluan viettää turistipäivän Helsingissä (siitä on jo ikuisuus, kun on ollut aikaa kunnolla tutkia pääkaupunkiamme), hoitaa tekemättömät työt (kasa tyllikangasta odottaa ompelua), nähdä ystäviä ja perhettä, pitää kotini siistimpänä ja vain olla ja hyggeillä. Nauttia läsnäolosta ja siitä, ettei ole kiire.  

Vuosi 2017 tuo todellakin uusia tuulia ja tästä saa alkaa elämä 2.0 -aikakausi!

Ps. Vila-tytöt, mulla on ikävä teitä!
Pps. Minulla on kirppispöytä Hyvinkään Tingi&Tongi-kirpputorilla 16.1. asti. Pöydän numero 48.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Hei! Kuulostaa oikealta ratkaisulta vaihtaa työpaikkaa, jos seinät alkavat kaatumaan päälle. Sitä vaan mietin, että itse olisin ehkä tilanteessasi alkanut etsimään uutta työpaikkaa jo ennen irtisanoutumista ja vasta uuden paikan löydettyäni jättänyt irtisanomisilmoituksen. Näin olisi ainakin taattua, ettei joudu olemaan pidempää aikaa työttömänä. Mutta jokatapauksessa, toivottavasti löydät mieluisan työpaikan ja kaikkea hyvää :)

    VastaaPoista
  2. Moikka! Tiedän täysin mitä turhautumista olet kokenut töissä. Olin itse samassa konsernissa töissä ja edellisellä työpaikkalla oli juurikin tuota oman pään käyttämistä ja tekemistä aivan eri tavalla. Sinnittelin muutaman vuoden silti ja nyt päätinkin lähteä opiskelemaan kaupallista alaa. Kuitenkaan en kadu niitä työvuosia jotka silloin turhautti, nyt tiedän mitä halun tulevalta työpaikaltani! Tsemppiä sulle hirveästi työnhakuun! Joskus on vähän eksyttävä että löytää sen oman tiensä.

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän halun vaihtaa työpaikkaa ja varsinkin silloin kyseessä on oikea ratkaisu kun töihin meno tuntuu ikävältä. Tein itse saman päätöksen viime kesänä ja vaihdoin vakituisen työpaikan määräaikaiseen. Kertaakaan en ole tätä päätöstä katunut. Mutta se, että lopettaa työn teon kokonaan ja irtisanoo itsensä ilman toista työpaikkaa, tuntuisi itsellenikin liian hurjalta palalta. Itselleni tosin ainoa tulon lähde on vain oma työni, eikä irtisanoutuminen ilman toista työtä tulisi minulla kysymykseenkään. Tsemppiä sinulle ja paljon onnea tuleviin työhaastatteluihin :)

    VastaaPoista
  4. Oletkohan tietoinen, että työkkäri lätkäisee sinulle karenssin, kun irtisanoudut ilman pätevää syytä? Töissä on toki välillä tylsää, mutta vakityöstä lähteminen vaikuttaa hurjalta. Toki jos ei tarvitse elellä liiton rahoilla tai peruspäivärahalla, niin mikäs siinä hyggeillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän jokaisen raha-asiat kuulu vain itselleen. Turhaan vaivaat päätäsi tuollaisilla.

      Poista
  5. Itse olin todella kauan työpaikassa, joka ei enää loppusuoralla motivoinut minua mitenkään. Työnkuva oli rutiininomaista eikä työ tarjonnut juurikaan uusia tilanteita, vaikka asiakkaat vaihtuivatkin. Työpaikan omistaja muuttui ja siitä sainkin buustia työnhakuun. Työnhakuun kului kuitenkin muutamia kuukausia, kunnes lopulta sain paikan, joka ei ollut avoimessa haussa ja kutsu työhaastatteluun tuli toisen työn hakemisen kautta. Pääsin heti sisään ja tein siellä duunia 8kk, en kuitenkaan sopinut kyseiseen työhön ja kyseinen työkin oli periaatteessa vain määräaikainen, vaikka viimeisten päivien aikana tarjottiin mahdollisuutta pidentää sopparia. En jäänyt kyseiseen työpaikkaan, koska se oli henkisesti liian raskas. Työpaikka ei tarjonnut kauheasti etenemismahdollisuuksia, työtehtävät liian laajat, perehdytys huono ja työilmapiiri eri osastojen välillä oli huono. Sieltä pääsin työhön, jossa olen nyt. Työtä en ole ehtinyt tehdä vielä kuukauttakaan, mutta viihdyn jo paljon paremmin uudessa ympäristössä. Ensimmäistä kertaa saan tehdä työtä vaapaammin :-) Olen niin iloinen, että seuraan sydäntäni ja työkokemuksien avulla alan oppia mitkä asiat minulle ovat tärkeitä työssä. Ei siis kannata pelätä ns. hyppyä tuntemattomaan, koska ainakin itselläni se vie kohti omia unelmia ja haaveita :-) Olen myös tyytyväinen siitä, että en tee asioita vain sen takia, että jonkun toisen mielestä ne pitää tehdä tietynlailla vaan teen juuri niinkuin itse haluan! Pääasia on olla onnellinen ja saada elanto jollain konstilla :-) Onnea tulevaisuuteen ja hienoa, että olet tehnyt näin ison päätöksen! Elämä on liian lyhyt tekemään asioita, joista ei nauti tai saa mitään irti.

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.