Days like easy Sunday mornings

Satunnaisin väliajoin olen saanut toiveita postauksesta, jossa esittelisin kaikki tatuointini. Aika monelle tuleekin yllätykseksi, että olen itseasiassa aika tatuoitu. Tatuointeja minulta löytyy kaiken kaikkiaan kahdeksan. Kaikki tatuointini ovat todella yksinkertaisia, siroja ja naisellisia, jotka saan halutessani täysin piiloon. Näyttävät värilliset kuvat olen jättänyt muille ja yhtä tatuointia lukuun ottamatta on kaikki tatuoitu ainoastaan mustaa mustetta käyttäen.

Ensimmäisen tatuointini otin Tukholmassa toukokuussa 2011 ollessani siellä Au Pairina. Lapaani tatuoitiin "Lever för kärleken" Tukholmalaisessa tatuointistudio Porky Royale Tattoossa. Kävin saman vuoden syksynä tatuoimassa samaisessa paikassa samalla artisilla ranteeni sivuun sanan "beloved". Tuohon aikaan nuo pienet tekstitatuoinnit, erityisesti ranteen seudulla, olivat muotia ja meitä bloggaajiakin taitaa olla toisen käden sormilla laskettava määrä, jotka kävimme ottamaan tuona tai edellisenä vuonna ranteeseen tatuoinnin. Kumpaakaan tatuoinneistani en kadu, mutta ne ovat vähiten pitämäni. Rakastan lauseena Lever for kärleken-lausetta, mutta nyttemmin sommittelisin sen ehdottomasti toisella tavalla. Ranteessa oleva tatuointi ei taas merkitse itselleni yhtään mitään (ei kyllä kaikki muutkaan, mutta kuitenkin!) ja toisinaan häiritsee, että se on niin näkyvällä paikalla. Saa nähdä käynkö poistamassa nuo molemmat joskus tulevaisuudessa.

idkuva
Yllä olevassa kuvassa näkyy myös toisiksi uusin tatuointini; niskaani tatuoidut roomalaiset numerot. Kävin ottamassa tatuoinnin aika ex tempore kaverini isoveljellä kesällä 2014. Olin jo kauan halunnut tatuoida syntymäaikani roomalaisia numeroita käyttäen, mutta paikka oli pitkään suuri kysymysmerkki. Lopulta päätin sille parhaimman paikan olevan juurikin niska. Tuo on itseasiassa sellainen tatuointi, jonka olemassaoloa en meinaa koskaan muistaa. Välillä havahdun, että miksi joku esimerkiksi siirtää hiuksiani niskastani, kunnes tajuan, että ainiin, minullahan on siellä tatuointi!

Ruotsissa otettujen tatuointien jälkeen kävin muistaakseni saman vuoden puolella tai 2012 alkuvuodesta ottamassa Cristiinan kanssa jalkapöytään tatuoinnit. Minulle tehtiin pieni sydän ja Cristiinalle tähti. Tuo sydän on ehdottomasti oma toisiksi pitämäni tatuointi, koska se on mielestäni todella kaunis erityisesti korkeita korkoja käyttäessä. Siitä parin kuukauden jälkeen menimme jälleen samalle kotona tatuoivalle kundille, jolloin taisimme molemmat ottaa kaksi tatuointia. Tai itse ainakin otin, niin huono muisti ei minulla vielä ole! Cristiinasta en muista satavarmaksi. Tuolla kerralla tehtiin eniten rakastamani tatuointi; vasemmassa reidessäni olevat ruusut.

Minulta on monta kertaa kysytty, että milloin aion käydä tekemässä nuo ruusut loppuun. En koskaan, koska ne ovat tarkoituksella ainoastaan ääriviivoin tehty. Vuonna 2012, josta lähtien reittäni on koristanut nuo kaksi ruusua, ei ollut niin yleistä kuvatatuoinneissa ainoastaan ääriviivat. Nyttemmin tatuointitrendit ovat muuttuneet todella paljon ja minimalistiset, ainoastaan ääriviivoin tehdyt kuvat ovat yleistyneet. Samalla reissulla tatuoin kylkeeni kolmannen "trenditatuointini"; Love-sanan.

 Kylkitatuointia on tavallaan jatkettu myöhemmin Etelä-Afrikassa 2015 alkuvuodesta. Halusin saada kokemuksesta ja paikasta muiston tatuointina ja Potchefstoomin koordinaatit eli kaupungin, jossa majoituimme, tuli ensimmäisenä mieleen. En keksinyt mitään paikkaa, jossa tatuointi ei olisi liian näkyvillä ja jonne koorditaatit sopisivat, joten päätin lähteä jatkamaan kylkeäni. Samalla otin himmeästi väritetyn nuolen erottaakseni Love-tekstin ja koordinaatit toisistaan. Tämän tatuoinnin siisteys ei ole todellakaan huippulaatua, mutta sillä ei ole minulle mitään väliä. Kyseessä on puhdas muisto tuosta ihanasta kahdesta kuukaudesta Etelä-Afrikassa ja kaikista niistä ihmisistä, joihin sain tutustua tuon matkan aikana. Osasta, joka palasi kanssani Suomeen ja osasta, jotka jäivät Etelä-Afrikkaan.

Olen huomannut, että mitä enemmän tatuointeja on, sitä vähemmän niiden ottamista enää pohtii. Tulevaisuuden tatuointini tulevat varmasti olemaan enemmänkin joitain muistoihin liittyviä ja minun oli tarkoitus käydä ottamassa jokin pieni muisto Hollannista ennen lähtöäni. Lähto oli kuitenkin erinäisistä syistä todella nopea, etten kerinnyt toteuttamaan sitä niin nopealla aikataululla. Seuraavalla Hollannin matkallani olen kuitenkin ajatellut käydä ottamassa tämän muiston hieman jälkijunassa, jos vain satun muistamaan sen vielä matkan tullessa!

Tasaisin väliajoin kuulen puhuttavan, kuinka vanhempana kadun tatuointejani. Mainitsin jo postauksen alussa, että en pidä kahdesta ensimmäisestä tatuoinnistani ja olen miettinyt niiden poistamista. En sanoisi, että kadun noita kuvia, en vain enää pidä siitä, missä ne sijaitsevat. Toki aina välillä havahtuu miettimästä, että miltä näytän kuusikymppisenä tatuointieni kanssa, mutta lohduttavaa on se, ettei minulla ole Nalle Puhia käsivarressa tai tribaalia alaselässä (ei millään pahalla niitä kohtaan, joilla sellainen on) ja olen aivan varma, että menetelmät tatuointien poistoon tulevat kehittymään huimasti. Vuosien kuluttua ollessani lähempänä keski-ikää kuka tietää, onko tatuoinnin poisto silloin yhdellä toimenpiteellä hoidettu.

Minusta löytyy myös puoli, joka haluaisi ottaa ihan sikana tatuointeja. Rakasta erityisesti reisien ja lantion alueelle sijoittuvia kuvia. Aina välillä leikittelenkin ajatuksella ruusujeni jatkamisesta ja siitä, että tatuoisin oikeaan reiteenikin jotain suurta. Toistaiseksi nämä ovat olleet vain ajatustasolla ihan jo varmaan siitäkin syystä, että reisien tatuointi sattuu aihan pirusti! Mutta never say never, saa nähdä mihin sitä innostuu myöhemmin. Kuvien ihana pitsibody on muuten äitini äidin useita kymmeniä vuosia vanha. Body on ostettu muinoin Ranskasta lomamatkalta. Ihan arkikäyttöön tuo ei ole, mutta kuvausrekvisiittana toimi todella hyvin!

Löytyykö teiltä tatuointeja ja kuinka monta?

You Might Also Like

0 kommenttia

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.