Katsaus jouluun

 Ihana joulu on vietetty ja ylihuomenna on jo tämän vuoden viimeinen päivä. Onko teillä suuria suunnitelmia jo tehty? Itse aion viettää vuoden vaihtumisen parhaiden ystävieni kanssa paljun ja ruuan teon parissa. Nykyään arvostan paljon enemmän juhlapäivinä niiden ihmisten seuraa, jotka merkkaavat minulle jotain, enkä kaipaa ollenkaan sitä, että lähdetään ulos suureen ihmismassaan ja/tai on "pakko" tehdä jotain erikoista. Lopetan ja aloitan vuoden mieluummin tärkeimpieni seurassa, kuin keskellä tuntemattomia. Olen jo pitkään halunnut lähteä viettämään uutta vuotta jonnekin kaukokohteeseen, mutta siihenkin liittyisi se läheisen, eli matkaseuralaisen seura.

Sunnuntaina kirjoittelinkin nopeat joulukuulumiset. Joulu meni perinteisellä kaavalla, eli aaton olin äidilläni, joulupäivänä syömään isälle sekä käymään hänen vanhemmilla ja Tapaninpäivänä kokoonnuimme vielä isolla porukalla syömään äitini vanhemmille. Vaikka lähes kaikki meistä lapsista on jo reilusti 20 ikävuoden puolella, on ihanaa, että olemme saaneet pidettyä nämä perinteet hengissä siitä huolimatta, että kolmella veljistäni on avopuoliso. Tietenkin vuosien myötä tämä saattaa tulla muuttumaan esimerkiksi perheenlisäysten myötä tai jos miniäehdokkaat eivät vain enää voi sietää perhettämme haha! Mutta toistaiseksi olen kiitollinen näistä vuoden kolmesta päivästä, kun pystyn viettämään normaalia enemmän aikaa perheeni kanssa kokonaisena perheenä.

Itseasiassa tänä vuonna joulu oli hieman erilainen, koska jouluaattona olimme sairastumisten ja jylläävien ifluenssojen vuoksi koolla hieman pienemmällä kokoonpanolla. Onneksi Tapaninpäivänä taudit oli sen verta nujerrettu, että saimme koko poppoon kasaan. Tänä vuonna vietin itseasiassa elämäni toisen Tapaninpäivän jossain muualla, kuin perheemme sukutilalla. Sekin muutos kuului tähän jouluun. Äitini vanhemmat muuttivat syksyllä maalta keskustaan uuteen taloon, joten tänä vuonna söimme Tapaninpäivän lounaan heidän uudessa asunnossa. Ja itseasiassa tänä vuonna menu oli myös erilainen, koska tarjolla ei ollut kokonaista kalkkunaa ihanine lisukkeineen. Aika monta reklamaatiota ja harmittelua tuli tästä muutoksesta, joten saa nähdä onko se taas ensi vuonna tarjolla. (Ihan vain vinkkinä sinulle isoäiti! Tiedän, että luet tämän ;-). Sormet ristiin!

Onko muuten muilla ikinä haikea olo joulun jälkeen? Monena jouluna olen havahtunut jossain vaiheessa siihen, että olen hieman surullinen. Odotan sitä joulun yhdessäoloa aivan kamalasti ja silmänräpäyksessä se onkin ohitse. 365 päivää seuraavaan kertaan. Vaikka joulun jälkeen on vain muutama hassu päivä vuoden vaihtumiseen ja on heti jotain, jota odottaa, niin kuitenkin haikeus valtaa mielen. En miellä itseäni uusi vuosi, uusi minä-ihmiseksi vaan itselle syksy on aina ollut se uusi alku ja jollain tavalla puhdistava ajanjakso vuodessa. Monesti elämässäni on tullut jotain muutoksia syksyisin, on ollut uuden alkuja ja vanhan loppuja. Uusi vuosi on vain keskellä talvea ja monesti ainut, joka muuttu on vuosiluku. Ehkä tästä syystä en ole koskaan kokenut uuden vuoden juhlimista kovin merkittäväksi ja minulle riittää, että saan olla sen muutaman läheisen seurassa.

Tästä ei tullut se aivan perinteinen joulupostaus vaan sisälsi suunnittelematonta enemmän ajatuksenvirtaa. Viime aikoina mielen päällä on ollut todella paljon asioita, joten huomaan silloin kaipaavani edes joistakin mielessä pyörivistä ajatuksista kirjoittamista. Ämpäri tulvii yli, jos sitä ei välillä tyhjennä.

Joulun ja uuden vuoden aika on monille todella stressaavaa ja henkisesti raskasta aikaa. Kaiken pitäisi olla täydellistä. Sisältää jotain, jota voi päivittää sosiaaliseen mediaan, kuten kauniita kuvia tai päivityksiä hyvistä bileistä. Usein tuntuukin, että sosiaalinen media tavallaan ohjaa elämäämme. Jos ei ole päivittänyt yhtään mitään, voi joutua kyselyn kohteeksi, että mitä teit, koska vastausta ei saatu somesta. "En mitään erikoista" tuntuu olevan nolotava vastaus ja esimerkiksi hävetään yksinoloa, rauhallista koti-iltaa tai muutaman läheisen kanssa kokoontumista. Jokainen on uniikki ja erilainen, jokaisella on oma elämäntilanteensa, elämänarvonsa, omat perinteensä ja tärkein, oma elämä, josta muovataan omanlaisensa. Eikä aina haluta jakaa kaikkea sosiaaliseen mediaan. Vaikka olisikin ollut ihan hirmu siistiä.

Nauttikaa vuoden viimeisistä päivistä. Palailen blogin pariin vielä ennen ensi vuotta!

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. mulla on aina toi sama haikea olo joulun jälkeen, sen takia en odota joulua niin innolla, kun tietää että se on sellanen nopee sykäys josta jää tyhjä olo jostain syystä :s tekisi mieli lähteä viettämään joulu johokin kaukomaille mutta toisaalta ei viitsi jättää perhettä just silloin

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.