#Työonnellisuus

 Moikka! Täällä nautitaan stressittömästä vapaasta viikonlopusta. Työviikko oli jälleen maanantaista perjataihin, joten blogin päivitys jäi viikolta kokonaan. Viikolla tuli töiden lisäksi puuhailtua aika paljon muutakin, joten arkipäivät menivät silmänräpäyksessä. Tänään nukuin reilusti yli yhdeksään ja aamu on mennyt pyykätessä ja muita arkisia puuhia tehdessä. Näiden parin viikon aikana olen huomannut, että minulle sopii paljon paremmin työviikot, jossa vapaapäivät sijoittuvat epätasaisesti. Eli esimerkiksi pari-kolme päivää töitä, yksi tai kaksi vapaata, jonka jälkeen taas muutama päivä töitä ja tämän jälkeen vapaa. Tuntuu, että pysyn paljon virkeämpänä läpi viikon, kun ei ole putkeen viiden päivän työrykäisyä. Onneksi ensi viikosta lähtien pääsen työvuorojen osalta jälleen tuohon minulle sopivampaan rytmiin. Viikonloppuisin olen pääasiassa töissä, mutta itseä se ei haittaa, koska työt loppuvat viimeistään seitsemältä ja siitä voi jäädä vaikka suoraan Helsinkiin tai kerkeää vielä hyvin käymään kotona ja siitä jatkamaan matkaa.

En muista olen maininnut, mutta olen potenut omituista flunssantapaista ja keho on tuntunut väsyneeltä, joten salilla treenailu on ollut pannassa tällä viikolla. Viime viikolla kävin viikonloppuna salilla sekä ratsastamassa, mutta huomasin, että se oli hieman liian aikaista ja keho tarvitsi vielä lisää lepoa. Onneksi olen oppinut kuuntelemaan kroppaani todella hyvin, mutta tänään vihdoin uskallan salille tekemään kevyen treenin. Liikunnasta niin paljon energiaa saavana ihmisenä olen jo malttamattomana odottanut takaisin salille pääsemistä. Sen lisäksi, että liikuntaa on ollut ikävä, olen harmitellut treenaamattomuudesta johtuvaa nesteen kerääntymistä kroppaan. Onneksi treenien pariin palaaminen palauttaa kropan normaalitilaan nopeasti!
 Olen viihtynyt aivan älyttömän hyvin uudessa työssäni. Aivan uskomatonta, kuinka hyvin minut on otettu vastaan ja tämä viikko oli töiden osalta aivan mahtava. Pakko myöntää, että voin ylpeänä sanoa olevani todella hyvä siinä mitä teen. Olen saanut asiakkailta todella paljon kiitosta mahtavasta palvelusta, kuullut ihania elämäntarinoita ja itseasiassa torstaina eräs asiakas oli niin vaikuttunut ja käski ottamaan yhteyttä häneen, jos pankkiala kiinnostaisi! Tuollaisesta saa niin paljon energiaa työpäivään ja onnistuu pitämään hyvän fiiliksen päällä työvuoron loppuun asti.

Myyntityö on asia, joka pitää oppia kokemuksen kautta. Vuoteni myyjänä Vila Clothesilla olivat asiakaspalvelu- ja myyntitaitojen suhteen todella opettavaisia ja vaikka meiltä vaadittiin paljon, en voi edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen noista opettavaisista vuosista. Opin heittäytymään ja olen löytänyt "työminäni". Vapaa-aikana nautin yksinolosta ja saatan olla hieman juro, mutta töissä olessani olen aivan päinvastainen ilman sitä monien inhoamaa teennäistä tekopirteyttä. Itseasiassa pikku hiljaa olen huomannut, että tulevaisuudessa minua voisi kiinnostaa alkaa pitämään myyntikoulutuksia. Elämä näyttää mihin suuntaan mennään, mutta tällä hetkellä en haluaisi tehdä mitään muuta, kuin tätä.
Tämän postauksen kuvat on otettu torstaina, jolloin kävin after workilla Cristiinan kanssa. Neiti täytti vuosia, joten ulkona syöminen hänen koulupäivänsä ja minun työpäivän päätteeksi oli nappivalinta juhlistaa merkkipäivää. Kävimme syömässä Woolshedissä, jossa olen vieraillut aikaisemminkin. Joo, ruoka on tuolla todella hyvää ja söin surf'n'turfin, joka ei ollut pettymys. Mutta ei jumankauta millaista palvelua tuolta sai tällä kertaa. Viimeksi käydessä oli lounasaika, joten tiskiltä tilaaminen oli aivan luonnollista ja meitä ohjeistettiin heti hyvin miten tilaukset toimii. Tällä kertaa palvelu alitti riman niin syvältä, kuin vain voi ja oli itseasiassa pakko laittaa palautettakin tuonne ravintolaan. En ole mikään mielenpahoittaja ja tapavalittaja, mutta nyt en voinut jättää asiaa siihen.

Meitä ei huomioitu lainkaan ravintolaan saapuessa, eikä sitä voinut laittaa esimerkiksi kiireen piikkiin, koska kahdessa pöydässä oli lisäksemme asiakkaita. Meillä oli vielä pöytävarauskin varmuudeksi, mutta tämäkään ei ilmeisesti ollut hyvä syy edes tervehtiä meitä. Henkilökunnan töykeydestä en edes jaksa alkaa enempää kirjoittamaan, mutta maku meni koko paikkaan enkä usko kolmatta vierailua enää tulevan. Harmi, sillä ruoka ja hinnat ovat kohdallaan. Ikävä fakta on kohdallani, että Suomen ravintolahinnoilla haluan saada hyvän palvelun lisäksi maittavaa ruokaa. Ja jos palvelu on hyvää tai edes sitä keskinkertaista, ruokakin maistuu paljon paremmalta. Pitkä miinus Woolshed Helsingille!

Nyt pitää rientää, mutta huomenna saattaa tulla jotain postausta. Pyrin pitämään blogissa vähintään tätä yksi postaus per viikko tahtia, joten erityisten teemojen sijasta siirrytään enemmän puhtaaseen lifestyleen ja kuulumisiin. Tietenkin nyt arki alkaa taas normalisoitua, kun saan treenit takaisin aikataluihin ja elämä muutenkin tasaantuu jälleen työarkeen tottumisen ansiosta, joten varmasti löydän taas sen ajankäytön kultaisen taidon ja blogi päivittyy useammin. Ihanaa syksyistä lauantaita kaikille!

You Might Also Like

0 kommenttia

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.