Dumplin - Go big or go home

"Sana "läski" saa ihmiset vaivaantuneiksi. Se ei ole kirosana. Se ei ole loukkaus. Eikä varsinkaan silloin, kun käytän sanaa itse."

Willowdean tai Dumplin, "taikinapallero", kuten hänen äitinsä häntä kutsuu, on Teksasilaisessa Clover Cityn pikkukylässä äitinsä kanssa asuva lukiolainen. Will on läski, kuten hänellä on tapana kutsua itseään. Hänelle hänen kokonsa ei ole ongelma. Päinvastoin. Will ei häpeä muhkuraisia reisiään uimapuvussa tai sitä, että häntä tuijotetaan kokonsa takia. Will'ä ei lannista edes hänen äitinsä, joka voitti Clover Cityn kauneuskilpailun, Miss Teen Blue Bonnetin, vuonna 1997 ja toimii nykyään kilpailun suunnittelutoimikunnan puheenjohtajana. Ja kirsikkana kakun päällä mahtuu edelleen voittoiltapukuunsa.

Itsevarmaa Willowdeania ei lannista mikään, ei edes se, että hänen osallistumisensa Miss Teen Blue Bonnet-kauneuskilpailuun kohahduttaa koko koulua. Erityisesti hänen suhteensa parhaaseen kaveriinsa ja äitiinsä saavat kunnon kolauksen. Fanitus Dolly Partoniin antaa Willille voimaa ja se, että vaikka Partonia  pidettiin kuinka halvan näköisenä, hän ei piitannut siitä. Tyytyväisyys itseensä teki Dolly Partonista hänen silmissään voittamattoman. Mutta kun kuvioihin astuu kuuma työkaveri Bo, menee pakka aivan sekaisin. Itsevarmasta Dumplinista tuleekin epävarma teinityttö, joka samalla tekee äärimmäisen rohkean teon ilmottautumalla ehdokkaaksi kauneuskilpailuun.

 "Tunnen itseni riittämättömäksi aina kun Bo koskee minuun. Etten ole tarpeeksi hyvä. Tarpeeksi kaunis. Tarpeeksi laiha."

Sain Julie Murphyn Dumplin-kirjan ennakkopainoksen luettavakseni. Kirjan esittelyä Suomalaisen* sivuilta lukiessani olin varma, että tulen pitämään tästä kirjasta. Esittely ja kirjan takakansi enteilee humoristista ja hyväntahtoista lukukokemusta, joka samalla herättää ajatuksia. Vaikka olen kirjan päähenkilöä Dumplinia kymmenisen vuotta vanhempi ja kymmeniä kiloja kevyempi, pystyin samaistumaan häneen monessa kohdassa. Monia kertoja huomasin hymyn tulevan huulilleni tai nyökytteleväni ahmiessani kirjaa sivu sivulta eteenpäin. Miksei tätä kirjaa ollut kirjoitettu, kun olin teini-ikäinen ja painin itsetunto-ongelmien kanssa. Kirja herätti ajatuksia siitä, kuinka päällepäin itsevarma voikin olla epävarma eikä vaatekoko ole tae onnellisuudesta. Kirja sai minut pohtimaan paljon miksi välitämme mitä muut ajattelevat ja kuinka pitäisi vain näyttää keskisormea normaaliudelle. Olla rohkeasti erilainen.

Kirja on täynnä hurmaavia henkilöhahmoja, joilla jokaisella on oma persoonallisuutensa. Kirjasta on helppo löytää henkilö, johon samaistua. Ehdottomasti tämä kirja on sellainen, joka jokaisen teini-ikäisen pitäisi lukea, mutta suosittelen tätä kirjaa luettavaksi myös meille teini-iän pahimmat itsetunto-ongelmat ohittaneille. Ihana hömppäkirja, jolla on kuitenkin tärkeä sanoma. Suosittelen ja innolla odotan millaisen elokuvan Disney tästä tulevaisuudessa tekee.

"Toisinaan täydellisyys, jonka havaitsemme muissa ihmisissä, on monen pienen epätäydellisyyden summa."

 *Postaus toteutettu yhdessä Suomalainen kanssa.