Inhimillinen turhamaisuus

"En saa ostaa yhtään mitään turhaa, pakko säästää". Kuulostaako tuo lause tutulta kaupungille lähtiessä? Jep, niin täälläkin. Kas kummaa, silti kotiin palaa lähes aina jonkun ylimääräisen pussukan kanssa. Hitsit, uusi yritys ensi kerralla! Pyörähdin viime viikonloppuna Utrechtissa kurkkimassa Zaran alet (ei löytynyt onneksi mitään) ja samalla huomasin De Bijenkorfissa alkaneen myös alennusmyynnit. Ensimmäisenä silmiin osui laukkuosasto, jossa oli monta ihanaa aivan liian kallista laukkua alennuksessa. Hetken kierreltyä silmiini osui DKNY:n vaaleanpunainen Mini Satchel-nahkalaukku. Pieni koko, olkahihna ja varustettu 50% alennustarralla. Alkuperäinen hinta 209 euroa, nyt puolet edullisempi. Facebookissa kuvat Cristiinalle ja perään surkuttelua, koska en todellakaan saisi tuhlailla. Muutama viestin vaihto, vakuuttelut ja lähemmäs tunnin pyöriminen tavaratalossa laukku hyppysissä johtivat kuitenkin sortumiseen. Laukku päätyi kassalle. Pienoinen omatunnon pistos tuli,...

Mikä on toinen nimesi?  Anna Maria. Nimet tulevat äitini sekä isäni äitien mukaan. Lempi väri? Valkoinen ja oranssi. Kuka oli ensimmäinen paras ystäväsi? Sara, jonka olen tuntenut käytännössä masussa olo ajoista lähtien. Kuinka pitkä olet? 166cm Kissat vai koirat? Koirat ehdottomasti! Hauskin koulumuistosi? Ala-asteella kirjoitimme silloisen parhaan ystäväni kanssa nimettömän valituskirjeen ruokalan keittäjille, jossa mainitsimme muun muassa pahasta ruuasta. Omatunto kolkutti ja kiinni jäätiin tietenkin. Kuinka monessa maassa olet vieraillut? Yli 20:ssä eri maassa. Käytkö tai oletko käynyt lukion? Lukio käyty aikoja sitten. Mikä oli lempi sekä inhokki aineesi lukiossa? Yhteiskuntaoppi sekä ruotsi olivat lempi aineita. Inhokki ehdottomasti kemia! Lempi juoma? Pepsi Max sekä hyvä kuiva valkoviini. Mikä on lempi eläimesi? Koira. Lempi hajuvesi?  Armanin Acqua di Gioia sekä Estee Lauderin Modern Muse Eau de Rouge Tee v...

Olen viime aikoina päässyt yksin matkustamisen makuun. Toukokuussa olin yksin Pariisissa ja viime viikonlopun Napolissa. Ensimmäisen kerran olin yksin reissussa noin kaksi vuotta sitten Espanjassa, mutta kyseessä oli meidän oma loma-asunto ja tuttu ympäristö. Tänä keväänä olen käynyt aivan uusissa paikoissa ja aivan yksin. Vain minä ja matkalaukku. Ajatuksena yksin matkustaminen pelottaa monia ja joillekin jopa yksin lentäminen on ajatuksena pelottava. Asiaa pohdittuani olen tullut tulokseen, että monia varmaan jännittää se uusi ympäristö. Pärjääkö yksin, entä jos ei tiedäkään jotain, entä jos eksyy. Jos tuntuu, ettei pärjää yksin niin reissaaminen ilman tukea voi tehdä hyvää, jos et tiedä jotain niin kysy ja jos eksyt, käytä puhelimesta Google Mapsia tai toista edellinen eli kysy neuvoa. Sitä paitsi, ihan yhtä lailla voit olla hukassa Suomessakin. Itse esimerkiksi osaan käyttää paremmin julkista liikennettä Espanjassa, kuin pääkaupunkiseudulla Suomessa. Viihdyn hyvin yksin...

 Pariisin matkalla toteutin yhden asian elämäni haavelistalta; vierailu Eiffel-tornissa. Maanantaina bussini lähti takaisin Hollantiin vähän ennen viittä, joten minulla oli aamupäivä aikaa vierailla siellä. Jonotukseen kannattaa varata aikaa, varsinkin jos haluaa mennä hissillä ylös. Itse valitsin portaat halvemman hinnan sekä tiukahkon aikataulun takia. Lisäksi jonot hisseille olivat valehtelematta noin viisi kertaa pidempiä! Jonotin portaidenkin sisäänkäyntiin noin puoli tuntia, eikä kyseessä ollut mikään high season . Dress&jacket H&m/Scarf Balmuir/Bag Louis Vuitton/Shoes Nike/Sunnies from Belgium Laitoin itselleni pienen haasteen ja tein kipuamisen toiseen kerrokseen lähestulkoon treeninä. Reilussa 6,5 minuutissa kiirehdin alimmalta portaalta toiseen kerrokseen. Yhteensä 115 metriä kipuamista ja kaiken kaikkiaan 704 porrasta. Tuntui muuten seuraavana päivänä pakaroissa ja reisissä! Portaita pitkin pääsee ainoastaan toiseen kerrokseen asti, joten huipulle ...

Heippa! Tulin pikaisesti julkaisemaan reseptin eilsestä lounaasta, joka osoittautui mielestäni jakamisen arvoiseksi. Olen kohta suuntaamassa ravitsemusterapeutille (jännittää!) ja siitä suoraan Utrechtiin elokuviin Riikan kanssa. Täällä on ollut aivan järkyttävät kaatosateet viimeiset pari päivää, joten leffahetki sopii paremmin kuin hyvin. Menemme katsomaan juuri teattereihin tulleen Suuri puhallus kakkosen. Ensimmäisen osa oli ainakin todella hyvä, joten odotukset ovat korkealla. Kirjoittelen tuosta ravitsemusterapeuttikäynnistä sekä muutenkin vatsatilanteesta lisää tällä tai tulevalla viikolla. Lähden tosiaan perjantaina heti aamusta puoli seitsemän lennolla Italiaan, joten viikonloppu on pyhitetty rentoutumiselle. Nyt siihen reseptiin! Suolainen munakas-pannukakku (m, gl) 1/2 pellillistä 2-3 kananmunaa 3/4 dl tattarijauhoa (tai muuta gluteenitonta jauhoa) 1 tl psylliumia 3dl makeuttamatonta mantelimaitoa kuivattua basilikaa ja oreganoa suolaa ja pippuria ...

Moikka ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Olen ollut puolikuntoisena viimeiset neljä päivää pahojen vatsavaivojen takia, joten tällä hetkellä ei ole pahemmin energioita alkaa tarinoimaan sen kummemmin. Kirjoittelen tällä viikolla lisää tästä vatsatilanteesta, jos kerkeän ennen Italiaan lähtöä. Pariisista on vielä osa kuvista julkaisematta ja tässä postauksessa on kuvia toiselta päivältä. Sunnuntain vietin kävelemällä ympäriinsä ja nähtävyyksistä listalla olivat Trocadero, Palais du Luxembourg ja Notre-Dame. Kävellen olin taas liikkeellä ja aikamoinen lenkki tulikin tehtyä päivän aikana. Illan vietinkin tuoreen patongin ja sorbetin kera asunnolla rentoutuen. Olin ensiksi suunnitellut meneväni katsomaan valoshow'ta Eiffelille, mutta uni vei voiton. Ensi kerralla sitten! Tajusin myös matkan jälkeen unohtaneeni käydä Moulan Rougella. Onneksi aina pääsee takaisin ja ehdottomasti haluankin käydä uudestaan Pariisissa niin pian kuin mahdollista. Alla Le Jardin du Luxembou...

Tänä kesänä haluan... ...viettää juhannusta suomityyliin täällä Hollannissa. ...pyöräillä Utrechtiin ja takaisin jokin kaunis kesäpäivä. ...syödä (toivottavasti) maailman parasta pizzaa Napolin matkallani. ...lukea mahdollisimman paljon kirjoja. ...käydä puistopiknikillä Amsterdamin Vondelparkissa ( Sonja , milloin mennään? ;) ...meloa pitkin Utrechtin kanaalia. ...käydä isäni mökillä Vierumäen lähellä. ...testata ensimmäisen kerran elämässäni Malminkartanon jätemäen portaat porrastreenin merkeissä. ...rentoutua isovanhempieni mökkisaarella Kasnäsissä. ...käydä pitkästä aikaa Suomenlinnassa, Korkeasaaressa ja Särkänniemessä. ...treenata mahdollisimman paljon ulkona. ...osata nauttia sateisistakin kesäpäivistä. ...käydä vuoden tauon jälkeen ratsastamassa ainakin kerran. ...lähteä äidin mukaan koiranäyttelyreissulle. ...hankkiutua eroon kaikesta turhasta tavarasta. ...syödä paljon grilliruokaa ja uusia perunoita. ...j...

From me to me. Syntymäpäivä, mikä ihana tekosyy ostaa itselle jotain hieman kalliimpaa. Kerroinkin jo viime postauksessa, että huusholliin on saapunut  uusi rannekello. Olen jo kauan, ainakin pari vuotta, halunnut pientä ja sievää metallista rannekelloa, mutta aina se on jäänyt hankkimatta. En ole jostain syystä raaskinut ostaa sellaista, koska haluan rannekelloissa sijoittaa vähän laadukkaampiin yksilöihin. Useimmissa merkkirannekelloissa on elinikäinen takuu, joten sijoitus on todellakin kannattava. Nyt kun taas jää miettimään, niin laitoin joku aikaa sitten noin 150euroa pariin aurinkolaseihin sen kummemmin miettimättä (käytän itseasiassa kaikista eniten muutaman euron halpislasejani...), mutta lähes samansuuruisen summan laittaminen rannekelloon on aiheuttanut pihistelyä. Ja käytän rannekelloa joka ikinen päivä. Okei, minulta löytyy pari Michael Korsin rannekelloa sekä pieni Daniel Wellingtonin nahkarannekkeinen kello, eli kelloja löytyy. Nykyään käytän todella harvoin ...

26. Tuo luku muuttui eilen, neljäs kesäkuuta mittariin. Se kauhisteltu 30 ikävuoden etappi alkaa olla jo lähellä ja parikymppisyydelle voi sanoa heipat. Kriisi? Ei todellakaan. Päin vastoin vuosi vuodelta olen tuntenut ikäni enemmän omakseni . Kasvaminen ja aikuisuus ei ole aina niin ruusuista, mutta nautin enemmän "aikuisten" murheista (kasvava pyykkikasa, typerä laskujen maksaminen, kevätsiivouksen hoitaminen...), kuin siitä piinaavasta teiniajasta, jolloin suurimpia kriisejä aiheutti lähinnä huono tukkapäivä ja keskenkasvuiset pojankoltiaiset. Omasta mielestäni nuo olivat enemmän kuormittavia murheita kuin aikuisten velvollisuudet. Tietenkin mieshuolia, ulkonäköpaineita ja -kriisejä on edelleen, mutta aspektit niiden suhteen ovat aivan erilaiset. Osaa mennä enemmän hällä väliä-asenteella, eikä maailma kaadukaan niin helposti. Aina tulee uusi päivä. Enää ei tarvitse lukittautua omaan huoneeseen murjottamaan, jauhaa tunteja mesessä ja kiukutella äidille samalla paisk...