Pikamoikat ja isoja päätöksiä

 Sunnuntain työmökötys

 Ja tän päivän 2,5h töiden loppumiseen-selfie

Heippa! Huhheijaa, nyt on taputeltu seitsemän päivän työputki sekä ylipäätänsä tämän vuoden kesätyöt ja tällä neidillä on nyt loma :-) Lauantaina olen menossa kutsuvieraana Tikkurila Festivaaleille ja ensi viikko onkin täysin rentoutumista sekä nollausta ja kalenterikin on lähes tyhjä treenejä, pareja lounastreffejä sekä pt-treeniä lukuunottamatta. Lähden sinne Espanjaan 14.8. ja varattiin vielä Sailan kanssa päiväristeily Tallinnaan saman viikon tiistaille, eli kaikkea mukavaa tulossa! Malta kyllä odottaa sinne Espanjan kämpille pääsemistä. Jotenkin en vain osaa rentoutua ja kunnolla lomailla jos olen kotona.

Pakko myöntää, että tällä hetkellä olen tosi väsynyt henkisesti sekä fyysisesti ja loma tulee niin tarpeeseen. Viimeiset seitsemän kuukautta olen elänyt tiukasti treenien, nukkumisen, kokkaamisen sekä töiden aikatauluttamana ja vaikka en ole koskaan siitä valittanut, on se ollut aika ajoin ihan helvetin raskasta ja muutaman kerran olen vain itkenyt illalla suihkussa, kun tuntuu ettei jaksa ja vituttaa koko homma. Kuitenkin olen tietoinen siitä, että kukaan ei mua ole tähän pakottanut, saan heittää pyyhkeen naulaan kun itse haluan ja päätän itse loppupeleissä millaisella tyylillä treenaan, syön ja hankin tuloksia. Sen takia en ole valittanut enkä kertonut kuin ihan muutamalle, kuinka väsynyt oikeasti olen aika ajoin ollut. Mikä on saanut mut jatkamaan ja olemaan luovuttamatta? Yksinkertaisesti periksiantamattomuus, päättäväisyys ja rakkaus treenaamiseen. Voitte kuvitella kuinka helpottunut tunne on, kun enää ei tarvitse kauhealla kiireellä hoitaa ruuan laittoa, tehdä eväitä, käydä salilla ja yrittää jossain välissä vielä hoitaa sosiaalisiakin suhteita sekä muita arkisia asioita, kuten siivoamista ja pyykinpesua. Nyt voin hengähtää ja olla ylpeä itsestäni, koska olen selvinnyt tästä reilusta puolivuotisesta selväjärkisenä :-D

Tein muuten tänään todella ison päätöksen. Merkkasin kalenteriini, että lopetan dieetin sekä ruokien punnitsemisen ja tarkan mittaamisen sekä merkkaamisen elokuun 11. päivä. Olen mennyt nyt jo hieman rennommin jonkun aikaan, mutta makrot ja kalorit olen laskenut ja pitänyt kalorisaannin tietyissä määrissä. Kaloreitahan olen laskenut ja ruuat punninnut viime vuoden heinäkuusta asti, eli kauan. Kroppa alkaa pikkuhiljaa olemaan siinä kuosissa, että dieettaamiseen ei ole tarvetta, vaan oikea treeni ja tasapainoinen ruokavalio tekee viimeiset viilaukset eli toisinsanoen kiinteyttää keskivartaloni pikku hiljaa. Pakko myöntää, että fiilikset ovat aika ristiriitaiset. Toisaalta odotan sitä ja toisaalta vähän pelottaa, koska kyse on itselle todella isosta asiasta luopumisesta. Kuitenkin olen varma, että kaikki menee hyvin ja heivaan henkilövaa'ankin häkkivarastoon joksikin aikaa, ettei mahdollinen painonnousu aiheuta mitään epätoivottuja reaktioita. Tietoa ravitsemuksesta mulla on sen verran paljon, eli enköhän silmämääräisesti ja omaa kroppaa kuunnellen osaa syödä oikein tai nyt ainakin opetellaan :-) Tarkoitus ei kuitenkaan ole vetää ihan läskiksi syömisten suhteen ja tämä päätös ei tarkoita sitä, että nyt ostan suklaata jos vähänkin tekee mieli tai syön kaikki viikonloput epäterveellisesti ja arkisin puhtaasti. Ei todellakaan. Tiukan epätiukasti sekä maltillisesti herkkuruokia.

Tällä hetkellä mulla on todella laidasta laitaan menevät fiilikset sen suhteen, miltä oma kroppa näyttää. Välillä on ihan kiva olo ja osaa katsoa niitä pelkkiä positiivisia puolia ja mihin on tullut parannusta, mutta sitten taas tulee niitä päiviä, kun näkee vain ne ongelmakohdat ja paikat, joista pitäisi vielä kiristää ja mihin pitää saada lihaa lisää. Menen ensi tiistaina inbodyyn ja täytyy tällä viikolla tai ensi viikon alussa ottaa kroppakuvat, joten voisin silloin taas vähän päivitellä teillekin kongreettisia lukuja. Nythän lisäsin taas vähän aerobista kuukausi sitten, mutta alkuviikon Markon nopean pintapuolisen tsekkauksen mukaan kropan tän hetkisen ulkomuodon perusteella kulutus on saattanut taas mennä vähän liian kovaksi ja olen aika kuiva, eli lihaksissa ei ole oikein nestettä ja sitä pyöreyttä. Katsotaan mitä mittarit näyttää ja eiköhän se kuivuus viimeistään Espanjaan päästessä poistu, kun pääsee lomailun (ja pastan, pizzan ja lasagnen) makuun :-D Treenata aion ja haluankin kyllä ihan normaalisti koko kaksiviikkoisen ajan, mutta ulkona tulee kuitenkin käytyä syömässä ja ylipäätänsä "suomiruokaan" verrattuna erilailla. Mutta olen mä sen kyllä ansainnutkin!

Tollasia pikaisia kuulumisia tähän väliin. Nyt pakko alkaa valmistautumaan nukkumaan menoon, sen verran väsypallo alkaa olemaan. Unia! Blogikin palailee aktiivisempaan päivitystahtiin kun on taas aikaa :-)