Miksi hurahdin fitnekseen ja lihomistarinani

Elämäntapamuutosta on mulla pian takana 1,5vuotta ja kiloja on lähtenyt reilu 20. Aivan tarkkaa kilolukemaa vuoden 2013 tammikuulta en tiedä, mutta jossain siinä 84-85 kilon paikkeilla se huiteli. Ai miksi aloitin elämäntapamuutoksen? Kuka nainen haluaa painaa noin paljon? Tuskin kovin moni. Ja tässä on myös syy, miksi mulla ei ole mitään havaintoa paljon painoin esimerkiksi 2012 syksyllä. En halunnut edes tietää, koska vihasin omaa ulkomuotoani niin paljon.

Olen pienestä saakka ollut enemmän tai vähemmän pyöreä tai rumasti sanottuna läski. Kuitenkin koko peruskoulun ja lukion mulla oli paljon ystäviä sekä kiusaamiselta vältyttiin, joten siinä mielessä olen ollut onnekas. Kaikesta huolimatta kahdeksannella luokalla sairastuin bulimian tyyliseen syömishäiriöön ja pahimmillaan se oli vuoden 2008-2009 vaihteilla ja laihduin ihan alle parissa kuukaudessa kymmenisen kiloa. Muistan oletettavasti ikuisesti sen, kun meidän lukion kanslistikin huomasi painonlaskuni ja sanoin mun laihtuneen hirveästi. Silloin saatoin syödä päivässä purkillisen sokeroimatonta mehukeittoa, juoda pullon ligt limua ja syödä ehkä yhden sokeroimattoman jogurtin. Kyllä, päivässä. Ei kovin tervettä meininkiä. Onneksi pikkuhiljaa oikealla hoidolla tilanne parani ja 2009 vuoden kesäkuussa aloin seurustelemaankin, joka paransi tilannetta.

 Huhtikuu 2011
Toukokuu 2011

Vuoteen 2011 menin aika samanpainoisena. Perinteisiä seurustelukiloja tuli muutama, mutta niitäkin lähti pois eron tullessa ja tammikuussa 2011 muutin Tukholmaan. Tällöin oli sitä ylimääräistäkin, mutta omaan silmään ihan kivassa kunnossa ja pystyin elämään itseni kanssa ilman pahempaa itseinhoa. Saman vuoden kesäkuussa Ruotsista palattuani muutin ensimmäiseen omaan asuntooni ja siitä lihominen on ilmeisesti lähtenyt. Palattuani kamppailin pitkään sen kanssa, että haluanko asua Suomessa vai lähteä pysyvästi Ruotsiin, joka varmasti oli yksi vaikuttaja lihomiseen.

Nyt kun muistelen esimerkiksi parin vuoden takaista kesää, niin käytiin Cristiinan kanssa baarissa lähes joka viikonloppu, juotiin, käytiin mäkissä hakemassa darraruokaa, syötiin sipsiä ja muuta hyvää ennen baariin lähtöä, juotiin siideriä, liköörejä ja shotteja. Se kesä meni aika pitkälti kosteissa tunnelmissa. Syksyllä lähdin taas takaisin Ruotsiin hetkeksi. Ruotsista palattuani luin ammattikorkean pääsykokeisiin, eikä loppuvuodesta ole oikein muistikuvia. Kamala, siitäkin on jo niin kauan :-D Tammikuussa 2012 aloin taas käymään salilla aloitettuani yhteistyön Fit24 Villatehtaan kanssa, mutta keväämmällä rikoin polveni, mutta tällöin kiloja oli tullut jo runsaasti. Polvivamman vuoksi kaikki liikunta jäi lähes kokonaan koko loppuvuodeksi. Into lopahti, vaikka polvi parani. Ja 2012 syksyllä se jo sitten näkyi kropassa. Ei jumankauta, arvatkaa järkytyinkö kun näin alla olevan kuvan vanhoja blogitekstejä selaillessa. Olisi kiva tietää paljon painoin  alla olevissa kuvissa. Varmasti ainakin sen reilu 80kg. Ja blogiin vielä valitaan aina ne parhaimmat kuvat.

Syyskuu 2012

Noihin aikoihin söin miten sattui. En oikeastaan koskaan tehnyt ruokaa ja jos tein, se oli tyyliä nachoja kaikilla lisukkeilla ja vetelin yksin sen 400g rasvaista jauhelihaa, 500g pussin tortillalastuja, creme fraichea, guacamolea, juustodippiä ja pari purkkia salkaa. Hyvä valinta (Y) Lisäksi söin todella paljon sipsiä, jäätelöä, karkkia. Perus päivän ruoat saattoi usein olla superterveellisesti iso paketti muromysliä tai fitnessmuroja ja kilon tölkki sokeroimatonta jogurttia. Tuohon kylkeen vielä leipää jne, koska en viitsinyt tehdä ruokaa. Kalorit oli varmaan helposti siinä 4000 päivittäin. Väkisin alkaa niitä kiloja kertymään, vaikka söin mukaman terveellisesti mysliä, jogurttia, leipää ja muuta tuollaista. Lisäksi paheeni oli ollut vuosia yösyöminen. Saatoin sängystä puoliunessa nousta vanhemmillakin asuessa koluamaan keittiön kaappeja ja syödä esimerkiksi monta palaa leipää. Samaa oli myös yksin asuessa.

Helmikuu 2013 ja muutama kilo jo lähtenyt

Tammikuussa 2013 aloin jostain syystä taas kiinnittämään huomiota syömisiini ja edellisen vuoden loppupuolella olin taas alkanut hieman liikkumaan. Kait itseinho vain nousi tarpeeksi isoksi ja havahtui alkaa tekemään jotain itselleen ja ulkomuodolleen. Pienellä ruokavalion viilauksella paino lähti todella nopeasti laskuun ja ilman sen kummemmin liikkumista kymmenen kiloa lähti ihan parissa-kolmessa kuukaudessa. Mulla ei ole valitettavasti kunnon kuvia 2012 loppuvuodelta, mutta noissa syyskuun lukemissa varmaankin pyörittiin. Huhtikuussa painoin jotain 75kiloa ja tämän jälkeen tuli pikku hiljaa painon suhteen joulukuuhun asti kestävä taantuma. Itsekuria ei oikein ollut, paino ei enää tippunut ja söin ilmeisesti tasan kulutukseni verran, koska ahkerasta treenaamisesta huolimatta oikein mitään ei tapahtunut. Menin syksynkin suht hyvin Fitfarmin In shape-nettivalmennuksen ohjeiden mukaan, mutta olen aikaisemminkin kertonut sen olleen itselle huono. Valmennuksesta ei tullut mitään tuloksia, koska kalorit olivat tasan sen mitä kulutin. Eli ei painon tai ulkomuodon suhteen sen kummempia muutoksia.

29. toukokuuta

Loppu onkin historiaa. Olin syksystä asti pyöritellyt mielessä Personal trainerin hankkimista, koska into treenaamista kohtaa oli todella syvää, halusin kehittyä ja saada tuloksia. Joulukuussa päätin tehdä ison sijoituksen, juteltiin marraskuun loppupuolella Markon kanssa ja joulukuun alkupuolella oli ensimmäinen tapaamisemme ja yhteiset treenit aloitettiin pian sen jälkeen. Paino lähti todella hyvin laskuun ja tulokset puhuvat puolestaan. Samalla oma motivaatio, tieto-taito ja suoraan sanottuna intohimo ja rakkaus fitnestä kohtaan on noussut todella suureksi. Tämä on nykyään elämäntyyli, jota rakastan aivan helvetisti. Ja kaupan päälle olen saanut terveen, pikkuhiljaa kiinteän ja lihaksikkaan kropan, ihoni ja hiukseni voivat paremmin, olen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, joilla on samat intressit, elämänlaatuni on parantunut, olen onnellinen ja tunnen kerrankin olevani oikeasti onnistunut jossain. Meillä on vain yksi elämä ja yksi keho. Haluan elää sen onnellisena ja terveenä, joihin vaikuttavat nyky-yhteiskunnassa todella paljon se, millä mielellä itseään sieltä peilistä katselee. Enää en joka kerta peiliin vilkaistessa tunne itseinhoa, vaan pikkuhiljaa olen oppinut rakastamaan kehoani virheistä huolimatta.

Olen saanut aivan helvetisti negatiivista palautetta ja osani ilkeästä nettikirjoittelusta elämäntyylini vuoksi. Välillä teksteistäni on ehkä saanut kuvan, etten harrasta mitään sosiaalista elämää, laiminlyön läheisiäni ja niin edelleen. Näin ei tosiaankaan ole! Haluan painottaa vielä kerran, etten jää mistään paitsi, nään ystäviäni, perhettäni, voin matkustella ja tehdä kaikkea samaa kuin "normaalitkin" ihmiset. Ainut joka erottaa minut muista tällä hetkellä on, että kannan mahdollisesti omia eväitä mukanani, joudun vähän sumplimaan treenejä tai hoitamaan ne ennen kun voin tehdä jotain ja saatan nopsaa syödä autossa pienen välipalan esimerkiksi ennen leffateatteriin menoa ja en syö herkkuja ja poppareita elokuvissa. Aivan täysin mitättömiä, kenenkään muun elämään vaikuttamattomia asioita, mutta jotka vaikuttavat olevan aivan helvetin ylitsepääsemättömiä asioita ja punainen kortti joillekin mun pelkän "nettiminän" tietäville ihmisille. En oikein tajua miksi.

Se, että en jaksa esimerkiksi käydä baarissa johtuu siitä, että en viihdy siellä ja mieluummin teen illan jotain muuta ja menen ajoissa nukkumaan. Miksi tuhlaisin elämääni johonkin, josta en nauti? Siksi vaan, koska muutkin tekevät sitä? Tietenkin ihmisillä on eri intressit ja omani sattuvat olemaan tällä hetkellä suuressa hypetyksessä oleva treenaus ja oma hyvinvointi, joista on yht äkkiä tullut jotenkin todella negatiivinen asia. En kyseenalaista kenenkään elämäntyyliä, en tuomitse enkä arvostele muiden valintoja, joten mikä oikeuttaa ihmisiä arvostelemaan minun tekemisiä, joista ei loppupeleissä tiedä pintaraapaisua enempää?

Elän kurinalaisesti ja kyllä mua välillä vituttaa, kun muut kaupassa ostaa sipsejä ja itsellä on ostoskorissa sitä hemmetin maitorahkaa, broilerin rintafilettä, raejuustoa, rehuja ja marjoja. Mutta olen oppinut ajattelemaan, että enemmän mua harmittaisi jos nyt vetäisin sen sipsipussin, kuin se etten saa niitä sipsejä.Mielitekokin menee ohitse, kun ei vain anna periksi :-)  Tällä hetkellä mulla on suht paljon kaloreita ja niitä hiilareitakin, joten saan syötyä todella monipuolisesti erilaisia ruokia ja kesä on uskokaa tai älkää yksi helpommista vuodenajoista dieetata! Raikasta salaattia, itse tehtyä jogurtti tai rahkapohjaista salaatinkastiketta grillatun pintamaustetun lihan kanssa, kylkeen muutama uusi peruna ja oikeaa voita. Onko mitään parempaa? Ei ole, jos mun viimeisen parin viikon syömisiä katsotaan  ;-) Loppujenlopuksi dieettaus on vain valintojen tekemistä. Syötkö sen korvapuustin vai kunnon aterian? Teetkö itse esimerkiksi sorbettia tai jätskiä reseptiä terveellisemmäksi fiksattuna vai vedätkö naamaasi purkin Ben&Jerrysiä kerran viikossa.

Tälä hetkellä mulla menee suurin osa tuloista ruokaan, koska haluan syödä hyvää ruokaa, käyttää paljon tuoreita raaka-aineita ja miksi söisin pahaa ruokaa, jos voi hieman isommalla vaivalla syödä jotain todella hyvää. Kauhulla aina odottelen kuun lopussa tulevaa postia, josta näkee kuinka paljon olen käyttänyt mihinkin S-ryhmän kauppaan rahaa. Monissa sadoissa pyöritään ja niistä se 80% on mennyt ruokaan. Niin ja päälle vielä summat, jotka menee Lidliin, josta haen tietyt jutut :-D No voisi sitä rahaa huonomminkin käyttää. Viimeisen vuoden aikana olen oppinut rakastamaan ruuanlaittoa ja ruokakaupassa käyminen on ihan parasta.  Syön herkkuruokia ja herkkujakin, mutta omien makrojen rajoissa. Lisäksi en voi oikein syödä mitään kovin rasvaista pullamössöä, koska vatsani alkaa oireilemaan välittömästi, turvottaa ja todella rasvainen ruoka ei maistu enää omaa suuhun niin hyvältä. Tosin jäätelö, keksit, kakut ja sipsit ovat edelleen hemmetin hyviä silloin, kun niitä saa syödä, mutta en himoitse esimerkiksi mäkkiruokaa tai pizzaa vaan makea on mun heikkous. Herkkupeppu mikä herkkupeppu :-D Mutta onneksi nimenomaan leivonnaiset voi korvata helposti terveellisimmillä versioilla ja tarpeeksi kauan kun niitäkin syö, ei edes muista miltä se "oikea" pannukakku edes maistuukaan ja makeanhimo taltuttuu terveellisillä valinnoilla.

Mun mielestä ylipäätänsä ihmiset tuudittautuu liikaan siihen, että ei voi laihduttaa tai syödä terveellisesti, kun se on niin kallista. Paskanmarjat! Ulkona voi liikkua, lähes jokaisella paikkakunnalla on kunnan sali, jolla voi käydä puoli-ilmaiseksi, ulkona voi tehdä monipuolisia treenejä, esimerkiksi peruna on kunnon terveysruokaa, ei maksa paljon mitään ja on todella monipuolinen, lihoja saa ostettua paljon -30% aletarroilla varustettuna ja pakastaessa ne tekee suuren säästön sekä kausivihanneksia syödessä pääsee edullisesti kasvistenkin osalta. Kyse on yksinkertaisesti viitsimisestä. Ei viitsitä tehdä sitä ruokaa, leipoa ja kokata. Esimerkiksi leipä on suht kallista, joten miksei itse voi leipoa niitä sämpylöitä, pakastaa osan ja tehdä esimerkiksi keittoa ison satsin pakkaseen. Sieltä vaan sulattaa sämpylän ja keittosatsin ja terveellinen sekä kunnon ateria on valmis. Itsekin olin aivan mahtava muinoin keksimään tekosyitä, mutta kun aloittaa niiden heivaamisesta nurkkaan alkaa tuloksia syntymään. Mä olin vuosia sitä mieltä, että mulla on aivan surkea itsekuri ja en vain voi sille mitään. Toisin kävi :-) Kyse on vain toimintatapojen muuttamisesta. Aloittaminen on aina vaikeinta, mutta itsekurilla, päättäväisyydellä ja elämäntapamuutokseen rakastumalla kaikki on mahdollista. Uudet toimintatavat pitää omaksua ja tehdä niistä osa arkea, jonka jälkeen ne karkkipussit, lauantaisiiderit ja lohtupullat alkavat jäämään kaupan hyllyille oman ostoskorin sijaan.

Sellaista saarnaa tällä kertaa :-D

You Might Also Like

34 kommenttia

  1. Hieno kirjoitus! Oli mukava lukea sun ajatuksia syvemmmältäkin :) Saat olla kyllä ylpeä itsestäsi. Ihanaa kesää sinulle <3
    -Iina

    VastaaPoista
  2. Oot ehkä ensimmäinen henkilö, joka väittää, että suomessa terveellinen ruoka ei olisi kallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikhernepaketti tai vihreä linssi paketti ei kovin paljoa maksa

      Poista
    2. Joo eikä kaurahiutaleetkaan, mutta kuka elää pelkällä kaurahiutaleillä tai kikherneillä. Jos haluaa monipuolisen ja ravitsevan kokonaisuuden ruokavalioon, tulee se kalliiksi. Tai no mulle 30euroa viikossa ruokaan on paljon, joillekin 60euroa viikossa on paljon.

      Poista
    3. Luitko koko tekstiä mjai? Mikaelahan nimenomaan sanoo että käyttää ruokaan satoja euroja

      Poista
    4. Kyllä suomesta saa halpaakin ruokaa. Kasvikset ei paljoa maksa, lihoja on monesti punaisella lapulla. Seuraa vaan tarjouksia niin ihan kohtuu hintaista se ruoka on. :D

      Poista
  3. Oot Mikaela ihan mahtava esimerkki! Mä haluan ottaa susta mallia ja ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni. Oot loistava!

    VastaaPoista
  4. Vau, saat olla kyllä ylpeä itsestä :-)! Tää oli tosi ihana tsemppauspostaus, ja muutenkin kiitos että kerroit rehellisesti tarinasi!

    VastaaPoista
  5. SIIIS VAU MIKÄ MUUTOS! Oot ihan mahtava nainen. Älä välitä kateellisista nettivihaajista vaan jatka samaan malliin! :) Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  6. Niin kuin oon ennenkin sanonut, niin aivan huikea tää sun muutos. Oon tosi iloinen sun puolesta, että oot saanut terveellisistä elämäntavoista kiinni. :)

    VastaaPoista
  7. Kommaan muita, ihan huikea muutos, oot vahva ja inspiroiva tyyppi!. Mulla on kokoajan hirvee palo kanssa alottaa ruokatapa remontti + liikunta, mut en tiiä mikä stoppi mulla on etten vaan alota. Ruokaa aina yritän muuttaa, mutta se kaatuu siihen hintaan. Mulla on kuukaudessa ruokaa rahaa max 100 e(edes priorisoinnilla ei ruokarahasto kasvaisi), eikä oo pakastinta, joten pitäs nähä vähän extra vaivaa, että mihin ne euronsa pistää, MUTTA nää sun fitness jutut ja selkeet tulokset kuvina motivoi mua sen verran, että oon on varmaan vaan ajan kysymys, että tuuppasu kohti terveellistä elämää on kohdalla! Jatka samaanmalliin!

    VastaaPoista
  8. aivan huippu postaus! voi kun itsekin saisi aikaan samanlaisen muutoksen kuin sinä..!

    VastaaPoista
  9. tosi kiva postaus :)

    VastaaPoista
  10. Ois kiva jos joskus kuvaisit sun ruokakasseja kaupasta :)

    VastaaPoista
  11. Se on kyllä totta, että ei Suomessa ruoka ole niin kallista kun monet väittävät. Perunat, porkkanat ja sipulit on ympäri vuoden halpoja. Kaali myös! Kausivihanneksia saa halvalla ja varsinkin kesällä kotimaisetkin tuotteet on edullisia. Kananmunat on yleensä melko edullisia ja lihakin usein tarjouksessa, niillä pääsee jo pitkälle :) Ruisleipää jos syö, niin sitäkin saa ison paketin halvalla ja osan voi vaikka pakastaa. Näkkileipä vasta edullista onkin. Kyllä sipsit, karkit ja limut on suhteessa paljon kalliimpia.

    Jos joku väittää että pienellä budjetilla ei voi syödä terveellisesti, niin väitän kyllä vastaan. Se vaatii vaan vähän suunnittelua ja joskus tarjouten perässä juoskentelua ;)

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa! Aivan loistava kirjoitus, you go girl!

    VastaaPoista
  13. Mua kiinnostais kuka tää Marko on (joo tiiän, että sun pt), eli Markosta postausta :D /jennik

    VastaaPoista
  14. Ihana rehellinen postaus, joka antaa itsellekin tsemppiä miettiä mitä syö ja miten voisi lisätä liikuntaa. Liikuntaa jossa polttaa kaloreita voi harrastaa luonnossa kävellen, juosten, pyöräillen, kohta uidenkin eikä maksa mitään vain sen tsempin, että vetää lenkkarit jalkaan ja menoksi!! Miten hyvän olon siitä saakaan :)
    Laittaisitko joskus esimerkkejä päiväsi ruokailusta, niin voisi saada siitä ideoita ja lisäinspistä tähän omaan yritykseen pudottaa kiloja. Kiitos että jaksat kirjoitella näitä juttuja, niistä saa niin paljon voimaa. Ihanaa kesää sinulle kaunokainen! : )

    VastaaPoista
  15. http://just-my-imagination.indiedays.com/2014/05/30/the-kesakunto/

    Janni sanoi hienosti sen, mitä ajattelen. Onko tuo kaikki sen arvoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä hyvin Jannin tekstin pointintin :) mutta pakko sanoa että mimmin kroppa on super hyvässä kunnossa :D että helppoahan se on huudella!

      Poista
  16. Ei hitto. Löysin sun profiilin Instagramista ja aloin selata kuvia. Huikeannäköstä. Mulla oli just siinä nenän edessä jauhelihatortillapizza jota olin vetelemässä kitusiini. Oli pakko avata tietokone ja googlettaa tää sun blogi. Onneksi eka postaus sattu oleen just tää. Mulla on ihan samanlainen painotarina kuin sulla; tammikuussa 2013 aloin laihduttaa, kevään laihduin nopeesti ja keväästä jouluun paino jumitti, ja nyt on jälleen laskenut. Nyt mulla kuitenkin on jälleen motivaatiopula, ja tekee vaan mieli syödä ISOJA annoksia ja niin paljon jäätelöä, että tulee paha olo.
    MUTTA. Tää postaus sai mut nyt päättämään, että huomisesta lähtien vedän laihdutukseni viimein loppuun. Paina nyt 66 kg ja oon 164 cm pitkä, tavoitteena päästä 60 kiloon täynnä lihaksia ja voimaa.
    Niin että kiitos. Kiitos todella paljon! Olet huikee mimmi, ja jään ehdottomasti seuraamaan sun blogia ja instaa.
    Ja nyt alan koluamaan loput aikasemmat postaukset! :D

    VastaaPoista
  17. Ihanaa huomata, että joku muukin ajattelee samalla lailla elämästä kuin minä! Itsekin teen aina eväät joka paikkaan mukaan enkä käy baareissa, koska se ei yksinkertaisesti kiinnosta sekä minusta on ihanaa herätä aamuisin aikaisin ja käydä aamulenkillä :-) ja silti en jää mistään paitsi, päinvastoin!! Yhdyn ajatuksiisi 100%!

    VastaaPoista
  18. Oot niin upea! Sun instagramia ja blogia selaillessa tulee sellainen fiilis että ehkä pystyn tähän itekkin, ja tulee kauhea into, mutta silti en oo saanu revittyä itseäni salille :D
    Sä oot kyllä varmasti niin hirveen monelle muullekki motivaatio! Keep going! <3

    VastaaPoista
  19. oon joskus kauan sitten lueskellut sun blogia ja nyt tulin pitkästä aikaa kattomaan mitä sulle kuuluu, kun yhtäkkiä tulit vaan mieleen :D. Ei vitsi mikä muutos, ihan huippua! oon tosi ilonen sun puolesta. u go girl! :)

    VastaaPoista
  20. Millaista rahkapojaista salaatinkastiketta teet?:)

    VastaaPoista
  21. Uskomaton tarina! Sun kehitys on vaan silminnähtävää ja hienoa että oot pysyny tällä valitsemallasi tiellä :-) Tsemppiä jatkoon oot upee nainen!

    VastaaPoista
  22. sun naama on söpömpi noissa vanhoissa 2012 kuvissa, jotenkin hmm.. luonnollisempi? Mitä on tapahtunut tuon jälkeen?

    VastaaPoista
  23. Kiitos tästä postauksesta! Juuri tätä kaivattiin! Jatka samaan malliin postausten ja elämäsi kanssa! Oot huikee ja muista, että oot saanut myös positiivista palautetta :)

    VastaaPoista
  24. Paljonko maksat sun pt:stä kuukaudessa ja kuinka usein treenaatte yhdessä, teette päivityksiä ohjelmaan & seuraatte sun kehitystä?

    VastaaPoista
  25. Hei aivan mahtava postaus! Tuli niin hyvä fiilis sun puolesta ja tottakai oma treeni-into kasvoi taas kympillä! Jatka samaan malliin äläkä välitä niistä, jotka ei ymmärrä! Oot mahtava :)

    VastaaPoista
  26. Miten ihmeessä sä pystyit lopettamaan oksentamisen? T: Bulimiaa 5 vuotta

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.