Do it for yourself


Mulle on tullut viime päivinä fiilis, että haluaisin kokonaan lopettaa treenaamisesta kirjoittamisen blogiin. Jotenkin arvasin, että postaus koskien InBody-tuloksia ja sitä, että laitan treenaamisen kaiken muun edelle saa monet kyseenalaistamaan projektini terveellisyyden, tämän olevan mulle vain uusi keino kontrolloida syömisiä leimaantumatta syömishäiriöiseksi ja olen tällä hetkellä itsekäs, tuhoan ystävyys- ja perhesuhteeni ja mitä mulle jää tästä loppupeleissä hyvää kroppaa lukuunottamatta käteen.

Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että en ole vuosiin ollut yhtä onnellinen, kuin mitä olen ollut tämän 2,5kk aikana kun päätin lähteä tähän projektiin Markon kanssa. Olen vuosia hakenut itseäni, sisältöä elämään, josta saan nautintoa ja paikkaani tässä maailmassa. Nyt olen vihdoin saanut rauhan sisälleni ja olen tyytyväinen treenin, työn, ruuan ja läheisten näkemisen ympärille rutinoituneeseen arkeeni. Näen viikottain ainakin yhtenä päivänä perhettäni ja ystäviäni, enkä vain ole kotona sheikkereiden ja lisäravinteiden ympäröimänä, jos en ole treenaamassa tai töissä. Mulla ei myöskään ole Hyvinkäällä pahemmin enää kavereita (ei johdu treenaamisesta), joten sekin jo pelkästään vaikeuttaa löytämään aikaa sosiaaliselle elämälle, kun esimerkiksi Cristiinakin tekee paljon yövuoroja ja on lähes kaikki viikonloput töissä. Itsellä taas on täysin päinvastainen viikkorytmi tällä hetkellä, joten aikaa on vaikea löytää. Kuitenkin jutellaan hänenkin kanssa vähintään joka toinen päivä Facebookissa ja Whatsappissa. Näen myöskin salilla paljon tyttöjä, joihin olen salin kautta tutustunut ja siellä tulee vaihdettua (treeni)kuulumisia ja fiilisteltyä miten treeni on kulkenut, miten on mennyt jne. Sanoin tämän kaiken olevan aika yksinäistä puuhaa, mutta siihen pitkälti vaikuttaa juurikin tuo, että arki-illat menee usein salilla ja päiviä, kun kerkeän jotain kunnolla tekemään ovat lauantai ja sunnuntaista aamupäivä. Mutta kuinka moni loppujen lopuksi jaksaa joka arki-ilta nähdä ystäviä tai tehdä jotain? Aika monet menevät mieluumin kotiin tai harrastuksiin työpäivän jälkeen.

Miksi myöskään ottaisin tämän projektin löysin rantein ja himmaillen, kun voin samalla rahalla päästä paljon parempiin tuloksiin? Mielestäni pitää takoa rautaa, kun löytyy sitä intohimoa ja motivaatiota siihen duuniin. Markon valitessani PT:kseni myöskin tiesin hänen olevan vaativa ja haluavan nähdä niitä tuloksia. Jos en olisi halunnut tätä, olisin valinnut jonkun toisen. Rakastan treenaamista, tätä kokonaisvaltaista hyvää fiilistä, lihaskipua, itseni voittamista, kehityksen näkemistä, kropan muuttumista, sarjapainojen nousua, ruokapurkkien raahaamista joka paikkaan, ruokien punnitsemista ja tietoa siitä, että ravitsen itseni monipuolisesti mahdollisimman puhtaalla ruoalla ja pidän tärkeimmästäni, eli omasta kehostani hyvää huolta. Tietenkin tulen jossain vaiheessa vähän hellittämään, mutta nyt ainakin kesään asti haluan treenata kovaa ja vetää siellä ääripäässä. Mulle tämä elämäntyyli sopii, enkä ole kertaakaan tuntenut tätä ylivoimaiseksi itselle, päinvastoin. Saan tästä ihan kamalasti energiaa jokaiseen päivääni ja olen alkanut nauttimaan jokaisesta päivästä, jonka saan viettää tämän projektin parissa. En tosiaankaan ole joutunut luopumaan "kaikesta kivasta", vaan käyn edelleen leffassa, näen ystäviäni ja perhettäni, voin käydä ulkona juhlimassa selvin päin, jos haluan, kunhan treenit on hoidettu, voin lähdetä festareille, reissuun, mökille whatever, kunhan mulla vain on omat eväät mukana ja saan viikon treenit kasaan siitä huolimatta. Tuollaiset asiat vaan vaatii vähän enemmän sumplimista ja en ihan aina siltä istumalta voi lähteä jonnekin, vaan pitää keretä preppaamaan ruuat ja suunnittelemaan treenipäivät. Ja itseasiassa tuo täysi alkottomuuskin on mun ihan oma päätös. Se ei vain tuo mulle sellaista nautintoa, kun sen ehkä pitäisi, joten miksi saastuttaisin kroppaani sellaisella :-) Lasi viiniä ruuan kanssa tai kuoharia juhlissa tietenkin on eri asia, mutta humalanhakuinen juominen on ainakin kesään asti itsellä pannassa.

Oma tavoitteeni kropan suhteen on edelleen lihaksikas, naisellinen ja sopusuhtainen, eli tiimalasin muotoinen kroppa, jossa on sopivasti näkyvää lihasta ja muotoja. Eli tehtävää on vielä paljon ja mulla on ihan helvetisti tahtoa saavuttaa se unelmakroppani.


Lauantaina oli tosiaan se tankkaus ja olihan se toisaalta ihanaa syödä herkkuja, olla punnitsematta ja käydä ulkona syömässä. Mutta ensi kerralla pitää osata ladata kroppaan enemmän sitä hyvää hiilaria, eikä elää 12tuntia herkuilla. Illalla mulla oli fyysisesti niin paska fiilis siitä kaikesta moskasta, mitä olin ruokaani ahtanut, että oli pakko mennä kymmeneltä nukkumaan huono olo pois. Aloitinkin sunnuntai-aamun 30minuutin aamulenkillä tyhjällä mahalla ja söin normaalin ruokavalioni aamiaisen. Lounaaksi söin karjalanpaistia ja perunamuusia, jotta saisin vielä vähän tankattua sitä hiilaria. Ei edes tehnyt mieli hakea yhtä pientä suklaapatukkaa tai jätskituuttia jälkiruuaksi, vaikka perjantaina olin sellaista suunnitellut. En halunnut ahtaa sisääni enää mitään sellaista.

Tankkauksen ansiosta tajusin nauttivani paljon enemmän puhtaasta ruuasta sekä siitä, että tiedän ravitsevani kroppaani ruualla, joka on hyvää ravintosisällöllisesti ja keholleni. Lauantaina söin pari leipää, viilin, lasin kaakaota, bebeleivoksen, 4 tai 5 pientä kotitekoista korvapuustia, kaksi keskikokosta palaa pannaria kermavaahdolla ja itse tehdyllä hillolla, Chico'sin hamppariaterian, 1,5 purkkia ben&jerry's jäätelöä, karkkia about 150g, vähän viinirypäleitä sekä yhden suklaakeksin. Hyi helvetti, muuta ei vain voi sanoa. Ensi kerralla aion ehdottomasti jo pelkästään sen fyysisen pahan olon vuoksi syödä paljon fiksummin. Huomasi, että kyseessä oli ensimmäinen tankkaus ja mun teki ihan kaikkea mieli ja en oikein edes osannut nauttia siitä ruuasta. Kunhan söin. Onneksi virheistä oppii ja ensi kerralla olen suunnitelmallisempi. Tosin paino oli sunnuntai-aamuna 200g  vähemmän kuin tankkausaamuna. Markon kanssa tänään ennen treeniä jutellessa hän sanoin, että paino voi nousta viiveellä ja pitääkin nyt muutama päivä punnita itseni joka aamu ja tarkkailla painon kehitystä. Toivotaan, että mitään radikaalia muutosta ei tapahdu ja kroppa olisi tuosta ei niin laadukkaasta-tankkauksesta huolimatta saanut täytettyä hiilarivarastot ja samalla boostaisi painonlaskua.

Nyt nukkumaan ja aamulla herätys viiden pintaan ja salille ennen töitä. Hyvää yötä!

You Might Also Like

15 kommenttia

  1. Kateellisten paskapuhetta. Kyllä muakin vähän pelottaa sun sh-tausta mutta uskon että olet viisastunut ja järkevä nainen. Olet upea!

    VastaaPoista
  2. Voi Mikaela älä missään nimessä lopeta näitä treeni ja kehityspostauksia! Sä oot niin motivoiva ja on ollu ihana seurata tähän asti sitä kun susta oikein huokuu hyvä olo ja onnellisuus:) Projektisi myötä sun silmät on alkanu palamaan!! Tsemppiä tosi paljon ja älä anna kateellisten tai epäluuloisten ihmisten lannistaa sua. Muista kuunnella omaa kehoa ja vaali sitä :)

    Terkuin Karsu http://fahw.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Hmph, vitsit kun itse haluaisi vähän saada enemmän voimaa kroppaan mutta ei löydy kyllä todellakaan samanlaista treeni-intoa kuin sulta! Mutta tärkeintä onkin ehkä, ainakin tässä mun tilanteessa kun ei ole ylimääräistä painoa, vaan enemmän rasvaa kuin lihasta, niin tehdä sitä oman fiiliksen mukaan. Kuntoa olisi tarkotus saada ylöspäin, mutta en todellakaan ala tunkemaan itseäni muottiin, johon en sovi. Liikkuminen joka ei lähde omasta halusta vie kyllä kaiken ilon siitä liikkumisesta henkilönä, joka vihaa kaikkea missä tulee hiki. Enkä kyllä halua kokea huonoa omaatuntoa jokaisesta suklaapalasta, pitäähän elämästä nauttiakin.

    Onkin tosi kiva jos tunnet olosi superhyväksi, sehän koko hommassa on ideana! Ja toivonkin että se pysyy samana, että rakastat kroppaasi (ja itseäsi) kaikissa muodoissa :-) Tsemppiä sulle, upea nainen!

    VastaaPoista
  4. Eieieieieiei älä vaa lopeta treenipostausten tekemistä! Niitä lukee niin mielellään:)

    VastaaPoista
  5. Kateellisten paskapuhetta! Jatka samaan malliin! Olet upea!

    VastaaPoista
  6. Hmh, harmi että sinulle jäi tuollainen fiilis sen postauksen kommenteista. Itse olin yksi niitä ihmettelijöitä. Kuten jo silloin sanoin, olet tehnyt paljon töitä kuntosi eteen ja voit olla ylpeä, ja minustakin se on hienoa että saavuttaa tavoitteitaan kovalla työllä. Mainitsin myös että jos tämä tyyli sopii sinulle niin silloin tietenkin toteutat sitä täysillä - niin kuin teetkin. Mutta itse kirjoitit aika eri tavalla ystävyyssuhteistasi ja vapaa-ajastasi viime postaukseen, joten minä sain siitä ihan eri käsityksen, kuin miten nyt kirjoitat asian olevan. Kiva että näet ystäviäsi ja perhettäsi etkä ole hylännyt kaikkea muutakin tekemistä. Eihän tietenkään tarvitse joka päivä pomppia leffassa, ystävillä, ravintolassa, ryyppäämässä, vaan tehdä niinkuin itseltä parhaalta tuntuu. Mutta kun jäi sellainen käsitys että koko muu elämä on laitettu seisokkiin, niin ihmettelin asiaa ja esitin postaustoiveen. En kommentoinut siis kateudesta (sori ensimmäiset kolme kommentoijaa, joista muuten jännästi ensimmäinenkin on huolestunut, mutta muilta se olikin kateutta), enkä siksi että tarkoitus olisi lannistaa. Tiesin kyllä kommentoidessa että asiani voi käsittää väärin, ja yritin sisällyttää siihen myös kannustusta. Asian muotuilussa olisi siis ollut parantamisen varaa. Tsemppiä projektiin jatkossakin, toivottavasti vielä jaksat kirjoitella edistyksestäsi :) Itsekin treenaan säännöllisesti, joten treenipostaukset kiinnostaa aina. Tietenkin omat lähtökohdat ja tavoitteet on erilaiset, mutta ehkä sitä sitten väkisin tuli peilattua omaan elämään jolloin tuntui todella orjalliselta tuo projektisi toteutus. Mutta jokainen tekee niin kuin itselleen parhaiten sopii! Kiva että olet löytänyt oman juttusi :)

    VastaaPoista
  7. Hienoa ja tsemppiä treenaukseen ja se on todellakin totta, että liikunta lisää hyvää oloa ja mielen terveyttä!(tutkittu juttu =) Joten jatka samaan malliin ja ainakin minä olen saannut sellaisen käsityksen postauksista, että todellakin syöt hyvin ja paljon treenauksen ohella, joka toki on TODELLA tärkeää kuin treenaa kovasti!

    VastaaPoista
  8. Moi Mikaela!

    En osaa muuta sanoa, kuin että tee just niinkuin susta itsestäs parhaalta tuntuu! Älä välitä tippaakaan mitä muut ajattelee. Muista, että ihmiset jotka eniten arvostelee muiden elämää, on oikeasti niitä, jotka on itse kaikista tyytymättömiä omaansa!

    Musta on ainakin ihan huippua nähdä ja kuulla, että joku on saanut elämätapamuutoksensa jo tolle asteelle. Pidä toi! Ja joka kerta kun joku arvostelee sun tapa elää tai sun valintoja, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin mäkin teen. :) Ja kun jengi huomaa, ettei sua vois vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet, ei ne lopulta enää edes jaksa kommentoida siitä mitään.

    Tsemppiä kovasti! Älä anna muiden sanomisten lannistaa :)

    VastaaPoista
  9. Älä selittele, tee. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mieluummin luen niitä tulos/treeniblogeja kuin selittelyä. Kulje pää pystyssä, äläkä välitä typeristä kommenteista.

    VastaaPoista
  10. Jatka ihmeessä treenipostausten tekoa! Niistä saa itsellekin motivaatiota tässä omassa laihdutus/treeni projektissa :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Mä ainakin haluan lukea treenipostauksia yms:) On nimittäin ajankohtainen aihe itselleni.

    VastaaPoista
  12. Asiast toiseen mitä ihomeikkejä käytät? :)

    VastaaPoista
  13. Muista, että oot ite kummiskin aina oikeessa sun oman kropan suhteen! Mä saan yleensä v**uilua siitä kun syön koko ajan, ja eka se tuntukin tosi pahalta,kunnes tajusin, että kun ne ihmiset ei ymmärrä miks sitä puhadsta ruokaa tulee säännöllisesti saada kehoonsa tietty määrä, niin ne ei vaan ymmärrä. Samat ihmiset sitten jupisee, kun laihtuu ja kiinteytyy, että miksi minä turpoan ja tuo vaan laihtuu. Niin, no meitä on moneen junaan ja saman verran on niitä tapoja elää :D Mä ainakin huomasin sun kanssa olevan aika monissa asioissa samalla linjalla tossa, ja oon todella huomannut, kuinka ainakin toi alkoholittomuus tuntuu vievän ihmisiä kauemmas. Kenenkään mielestä kun et oo kiva, ellet oo itekin ihan perseet ! sairasta! :(
    Ai niin, mullahan se sunnuntai meni sitten hamppariaterian merkeissä, vaikka siellä instagramissakin jo valittelin ettei mitään enää pysty syömään :D Hyvin meni alas :D Mutta ihanaa ollu nyt kaks päivää olla "takas ruodussa", aivan mahtava tunne! Ja sillon kun jostain tulee hyvä olo, se kannattaa! :) Anna palaa siis vaan! :)

    VastaaPoista
  14. Ensin hehkutat hyvää oloa ja miten tää kaikki sopii sulle ja sitten kerrot kuinka vedät 12 tuntia paskaa kurkusta alas? Todella tervettä. Tankkauspäivä ei kai koskaan oo tarkottanu sitä, että pitää syödä ihan älytön määrä huonoja hiilareita ja kaloreita viikon edestä? Sit ei hetkeen mitään herkkuja teekään mieli mutta sit lähtee lapasesta taas, kun on jo kauan miettiny et MITÄ MÄ SAAN KOHTA SYÖDÄ. Ajatuksissa ei pyöri mikään muu kun ruoka, jatkuvasti. Kokemusta tästä valitettavasti on ja toi tuntui ihan helvetin kamalalta.

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.