Alive and feeling strong


Heippa ja ihanaa vuoden ensimmäistä päivää! Uuttavuotta käsittelen myöhemmin uudestaan, nyt tuli sellainen  olo että haluan kirjoittaa ja purkaa fiilistäni kirjoittamalla hieman henkilökohtaisemmasta asiasta. Blogia kauemmin lukeneet tietävä, että olen sairastanut vakavan masennuksen ollessani 15-17 -vuotias ja sen hoidon terapialla lopetin kolmisen vuotta sitten. En ole pariin vuoteen maininnut siitä blogissa, vaikkei se minulle arka aihe sinänsä olekaan. Kaikilla on menneisyytensä ja tärkeintä on, että on niistä selvinnyt voittajana. En kuitenkaan kirjoita nyt itse masennuksesta, vaan sen hoidossa käytettävästä lääkityksestä.

Vaikka nykyään koen olevani parantunut, jatketaan silti lääkitystä terapian loppumisen jälkeenkin ja joissakin tapauksissa lääkitystä saatetaan jatkaa koko loppuelämän. Itse olen syönyt viimeisintä lääkettäni Venlafaxinia aikalailla tasan neljä vuotta samalla milligrammalla ja tuossa alkutalvesta aloin miettimään oloani, sen tasaisuutta ja lääkityksen vähentämistä. Vaikka pari vuotta mieliala on ollut todella tasaista, en ole miettinyt lääkityksen muuttamista, koska en pahemmin ajattele koko asiaa. Siihen on vain tottunut ja se on osa joka aamuista rutiinia. Kuitenkin viime keväänä mulle alkoi tulemaan aina välillä todella kovia hikoilukohtauksia, jossa koko kroppa meni ihan jääkylmäksi, alkaa huimata ja hikeä vain puskee. Aluksi en sen koommin ajatellut mistä ne johtuvat, mutta syksyllä aloin tutkimaan voisiko tuo lääkitys aiheuttaa sitä. Muutenkin hikoilin aivan kamalasti kasvoista, vaikka ei olisikaan kuuma tai hengästynyt ja yleensä se tuli sellaisena jälkihikoiluna esimerkiksi lyhyenkin kävelyn jälkeen. Luin netistä tuosta lääkkeestä ja tuota hikoilua oli esiintynyt monilla lääkkeen käyttäjistä. Tämän jälkeen varasin ajan lääkäriin ja alettiin suunnittelemaan lääkityksen määrän vähentämistä. Lääkityksen muutoksen aloittaminen meni joulukuun alkuun, koska en halunnut aloittaa sitä ennen matkaani Jenkkeihin. Tuo syömäni lääke aiheuttaa todella hirveitä vieroitusoireita heräämisestä noin kuuden tunnin jälkeen. Saan tuntohäiriöitä, jotka ovat kuin pieniä sähköiskuja ja niiden lisäksi on oksettava olo. En pysty tekemään mitään noiden vuoksi, jos ei ole mahdollisuutta ottaa unohtunutta lääkettä ja tästä syystä jännitinkin todella paljon lääkityksen muutosta.

Aluksi järkytyin aika paljon ja halusin ajoittaa muutoksen aloittamisen pitkälle vapaalle töistä, koska lääkitys vedettiin suoraan puoliksi. Tietenkin pelkäsin, että vieroistusoireet tulevat noin suuressa muutoksessa. Onneksi kaikki menikin hyvin ja lievää pahoinvointia ja etovaa oloa oli vain pari päivää, eikä onnekseni mitään muutosta mielialassa tapahtunut tähänkään mennessä :-) Kävin muutoksen aloittamisesta vajaan parin viikon päästä kontrollikäynnillä lääkärin luona ja hän ehdotti, että alkaisimme purkamaan lääkitystä kokonaan pois. En itse ollut edes ajatellut koko asiaa ja tietenkin taas tuli jännitys, miten se sujuu kun lääke aiotaan poistaa kokonaan elimistöstä. Onneksi sain hyvän selityksen kuinka se tehdään ja aloitamme seuraavan vaiheen purkamisessa vasta tämän kuun lopussa. Ehkäpä ensi kesänä olen vapaa tuosta lääkkeestä :-) Myöskin se mainitsemani hikoilu on vähentynyt.

Se, miksi tästä kirjoitin on että haluan kaikille masennuksesta kärsiville näyttää, että kyllä se parantuminen tulee aikanaan :-) Tie on pitkä ja välillä käydään hyvienkin jaksojen jälkeen pohjalla, silti sieltä aina noustaan kunhan ei luovuta. Ota vastaan kaikki sinulle annettava tuki ja anna muiden auttaa. Ilman sitä ei selviä, vaikka tuntisi itsensä arvottomaksi ja kuinka onnettomaksi. Vaikka edelleen tarvitsen nukkumiseen lääkettä, olen todella onnellinen että olen sieltä syvältä pohjalta selvinnyt tähän pisteeseen, lääkityksen lopetus on aloitettu, voin kaikinpuolin todella hyvin tällä hetkellä, olen edennyt elämässä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. En olisi ikinä uskonut kuusi vuotta sitten edes näkeväni tätä päivää, niin mustalta koko tulevaisuus näytti. Kuitenkin tässä ollaan.

Nyt pakko alkaa nukkumaan. Tämä päivä on mennyt elämäni pahinta dagen efteriä potiessa. Onneksi huomenna on vapaapäivä, jonka aion pyhittää blogille ja itselleni. Hyvää yötä!

You Might Also Like

12 kommenttia

  1. Lopetin itse Venlafaxinin noin vuosi sitten ja vieroitusoireet kesti yli viikon. Pahimmillaan oli tosi pahaa tärinää, unettomuutta ja pahoinvointia. Mun olo on ollut lääkkeen lopetuksen jälkeen huonompi, kun lopetin lääkkeen en kokenut tarvitsevani sitä koska ajattelin olleeni parantunut. Mutta ei sitä voi koko elämää popsia joten näillä eteenpäin. :)

    VastaaPoista
  2. Upeaa, että oot selvinnyt. Oo ylpeä itestäs ja siitä mihin oot päässy! Inspiroit mua.

    VastaaPoista
  3. Ihanan kannustavaa tekstieä Mikaela! :)) Tosi rohkeeta tulla kirjoittamaan noinkin henkilökohtaisesta ja arasta asiasta! :) Pakko sanoa ja sanon tän nyt oikeesti hyvällä, että välillä sun blogia lukiessa tulee kuva pinnalisesta henkilöstä, mutta sitten aina pamautat jonkin näinkin tärkeää asiaa käsittelevän postauksen tänne ja muistan minkä takia aina vaan palaan sun blogin ääreen :) Toivottavasti otit tän kohteliasuutena, koska sitä se oli. Oikein hyvää alkanutta uuttavuotta sulle <3 jatka omaan ihanaan malliisi ja muista että yleensä se pinnallinen vaikutelma tulee meidän lukijoiden päiden sisältä, ei sinusta :) olet ihana ja paljon tsemppiä lääkityksen kanssa :) xoxo

    VastaaPoista
  4. Millon oot alkanu kirjottaan blogia? Ku haluisin lukea tän ihan ns. alusta loppuun mutta tuo näyttää sun kirjotukset vaan tammikuu -09 asti. Ku käsitin et oot kirjottanu pidempään?

    Hieno kuulla että oot selvinnyt yli vakavan masennuksen!! Itse sairastin lievän masennuksen ja en suostunut ottaan siihen aikanaan mitään lääkitystä. Kävin 6vuotta psykologilla jonka avulla pääsin jatkamaan elämääni :)

    VastaaPoista
  5. Aivan upeaa kuulla tällainen tarina! :) Eräs mulle todella läheinen henkilö taistelee tälläkin hetkellä masennuksen kanssa ja toivon että hän suostuu vielä joku päivä ottamaan kaiken tuen ja avun vastaan... Hienoa kuulla tällainen selviytymistarina, kiitos avoimuudesta! Tiedän sivustakatsojana miten vaikea ja pitkä tuo paranemisen taival on!

    VastaaPoista
  6. Hienoa että pystyit vähentämään!! Mulla on erittäin huonoja kokemuksia venlafaxinista, ja sen lääkityksen lopettaminen vei puolitoista vuotta. Viekkarit oli aivan järkyttävät, sellasia sähköiskuja ja sekunnin parin kestäviä 'pimentoja', etten uskaltanut liikkua enää missään. Pelkäsin jääväni auton alle, kun autojen äänet aiheutti mulle niitä pimentoja.. Ja pelkotilat oli jotain ihan hirveetä. Ton lääkkeen lopettamisesta on nyt yli neljä vuotta, mutta edelleen kärsin sen lääkkeen aiheuttamista oireista, mm silmien pakkoliikkeistä ja hikoilusta. Luinkin jostain, että toi lääke oli laskettu markkinoille ennen kun oli tutkittu sen aiheuttamia sivuoireita, ja jälkeenpäin lääkärit ja psykiatrit pimitti tietoa niistä. En kyllä suosittele tätä lääkettä kenellekkään!!! Sairastan edelleen masennusta, mutta olen voinut huomattavasti paremmin ilman lääkitystä, terapian avulla.

    VastaaPoista
  7. Oot vaan niin ihana bloggaaja, kun jaat näin henkilökohtaisia asioita. Vaikka monet kutsuu blogejaan life & style blogeiksi, niin mun mielestä on todella väärin näyttää nuorille sellasta kuvaa, että se elämä puoli on pelkkää ystävien kanssa hengailua ja kaikkea kivaa. Ei koskaan mitään negatiivista. Ja jos se on jotain negatiivistä, niin se on se, että matkalaukut jäi vaihtamatta toiseen koneeseen ja ne on nyt paikassa X paikan Y sijaan tai että tänään ei tuu asukuvia, kun oli bad hairday...

    Nimittäin varmasti monelle nuorelle bloggaaja voi olla roolimalli tai jonkinlainen unelma elämä. Sitten monet esittelee niitä täydellisiä hetkiä ainoastaan blogeissaan. Niin väärin. Olisi mielenkiintoista tietää millaisia seurauksia tällä on nuoriin tai vähän huonommalla itsevarmuudella varustettuihin aikuisiin.

    Sun blogi on aito :)

    Onnea lääkityksen lopettamisen kanssa. Itse tein saman noin kaksi vuotta sitten ja onneksi tein :)

    VastaaPoista
  8. Kiva postaus.

    Ja ihana tuo tsemppaus.
    Mä syön itse tällä hetkellä Venlaflaxinia, oon syöny hmm.. 1,5 vuotta vasta.
    Mulla on syömishäiriöiden ja muiden takia hoidettu millon mitenkin, tuloksetta.
    Musta on tehty masentunutta, vaikka mä en oikeasti ole ollut masentunut, ahdistunut ja sekaisin vain, jotenkin. Toi venlaflaxin on ollut ainoa mistä on ollut apua ees vähän, ja pikkuhiljaa alkaa selvitä mun ongelmille vähän syitäkin... mulla on vahva adhd-epäily. Ihan jo se, että sitä epäillään on saattanut asiat uuteen valoon.. ja alkanu helpottamaan.

    Mutta kauheet viekkarit tosta lääkkeestä kyllä tulee, toki ne on yksilöllisiä.. Rakastan tota lääkettä, koska se on saanut mut jotenkin eloon, vaan unohdappa ottaa... mua huimaa, pyöryttää ja päähän tulee "sähköiskuja".. Eilen olin kaverilla ja olin unohtanut ottaa, niin sit kun otin tosi myöhään tuli ihme sätkyjä -vaikkei mulla kovin iso annostus edes ole.

    Tän postauksesi myötä mä jotenkin sain syytä lukea tätä enemmän.
    Vaikka moni ihminen, tai tuntuu että sellainen tosi avoin kirjoittaminen netissä on jotenkin tuomittavaa, niin mä kyllä vastustan sitä. Niin kauan kun on asiallinen, saa mun mielestä kertoa sitä mitä huvittaa. Varsinkin jos asiat koskettavat omaa itseään, kuten sinulla tässä.

    Ja erityisesti Schokolollyn kanssa oon samaa mieltä, että liian moni bloggaaja esittelee vain sitä täydellistä kuorrutusta omasta elämästään. Ihana saada vähän sisustakin <3

    Lottapop
    https://theartofesteticdesign.blogspot.com/

    VastaaPoista
  9. Masennus on täysin itse valittu ongelma tai luonteen heikkoutta. Samoin kuin syrjäytyminen , työttömyys ja muut heikkoudet. Jotain ryhtiliikettä nyt tähän nykynuorisoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän kommentin perusteella sanoisin, että sulla itsellä on iso ongelma ja heikko luonne. Ryhtiliike tekisi terää myös sulle. :)

      Poista
    2. Tuolla ajattelutavalla myös kaikki fyysiset sairaudet ovat kehon heikkoutta ja itse valittuja omilla elämäntavoilla. Huomatkaa sana painolla kaikki. Ei ole yllättävää, jos saa keuhkosyövän, jos tupakoi, mutta on fyysisiä sairauksia joihin ei voi vaikuttaa. Myös mielenterveyden ongelmat voi olla peräisin geeniperimästä! Eikä kukaan voi omiin geeneihinsä vaikuttaa.

      Anonyymille voisin sanoa, että tietämättömyytesi on heikkoutta. Opiskele ja tiedä sitten paremmin.

      Poista
  10. Moi, mietin miten pääsit terapiaan? Olen käynyt yksityisellä puolella mutta on niin kallista että lopetin.

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.