World Vision-kummimatka Peruun

Olin tänään siellä äitini vanhemmilla ja muistin vihdoin ottaa mukaani vuonna 2006 tehdyn Perun matkan valokuvat, josta olen täällä blogissakin joskus maininnut. Olimme kahden viikon World Vision-kummimatkalla Perussa keväällä 2006 ja matka oli ikimuistoinen, enkä tule koskaan unohtamaan sitä. Meillä on äitini äidin kanssa World Visionin kautta Perun Mosoq Ayllu-kehitysohjelmasta (Pitumarcan ja Checacupen alue lähellä Cuscoa, noin 4 000-5 000m kokeudessa Andeilla) yhteinen kummilapsi Maria  ja hän oli ihan pikkuinen, kolmen vuoden ikäinen kun aloimme hänen kummikseen vuonna 2004.

 Lähdimme matkaan huhtikuussa 2006 ja lensimme ensiksi Perun pääkaupunkiin Limaan, jonne matka kesti yhteensä noin 23tuntia välilaskuineen. Ensiksi lento Amsterdamiin, sieltä koneen vaihto ja 15 tunnin lento (ilman välilaskua) alkoi kohti Limaa. Bonairella tehtiin mennessä ja tullessa nopea välilasku ja sielä kesti vielä viitisen tuntia Limaan. Eli ei mikään lyhyt lento :-D

Saavuttiin Limaan illalla, jossa yövyttiin yksi yö. Seuraavana päivänä lennettiin taas, mutta tällä kertaa etelämmässä sijaistevaan Cuscoon, jonne lento kesti vajaan tunnin. Heti Cuscon lentokentältä ulos päästyämme vastassa oli paikallisia kauppaamassa kokapuun kuivattuja lehtiä. Olihan se aluksi aika huvittavaa, koska väkisin sen yhdistää huumeisiin :-D Cusco on noin 3 500m korkeudessa, joten ilma on todella ohutta ja pienikin ylämäki tai reipas kävely tuntui heti ja alkoi puuskuttamaan ja vaara vuoristotautiin sairastumiseen on suuri. Ja tosiaan tuohon ohuen ilmaan auttaa niiden kokapuun lehtien pureskelu tai kokapuun lehdistä tehty tee, jota olikin aina meidän Cuscon hotellin aulassa tarjolla. Ja kyllä tuota teetä sai ihan Suomeenkin tuotua, vaikka huumekoirat oli heti Amsterdamin kentällä koneesta ulos tullessa vastassa.

 Tuollainen näköala oli meidän hotellihuoneesta. Hotellin nimeä en muista, mutta se oli todella viihtyisä ja hieno upeine sisäpihoineen. Kävelymatka Cuscon niin sanottuun keskustaan oli todella lyhyt. Valitettavasti kuvia Cuscosta mulla ei pahemmin ole :-( Mutta se on todella ihana paikka! Keskeisin paikka oli kaupungissa oli syvänteessä sijaitseva aukio, jossa oli todella upea vanha kirkko, keskellä puisto ja sitä ympäröi vanhat rakennukset. Alpakan villasta kudottuja käsitöitä, sukkia, villapaitoja, pipoja ym myytiin joka paikassa ja aivan tajuttoman halpaan hintaan.

Meidän päivät menivät kehitysohjelmaan tutustuessa, eri kylissä vieraillessa sekä kävimme eri kohteissa, jota rahoilla oli rakennettu, kuten päiväkoteja, kouluja ja kaivoja ja vesipisteitä asukkaille. Lahjoitettava raha ei mene tietenkään puhtaana käteen perheelle, vaan sillä turvataan kummilapsen opinnot, perheen elinoloja kohennetaan, heille ostetaan kotieläimiä ja yleisesti koko kylän hyvinvointia tuetaan juuri rakentamalla kouluja, ostamalla oppikirjoja ym. Myös kerran kummiuden aikana saa tehdä suuremman lahjoituksen ja esimerkiksi eräs matkalla oleva pariskunta maksoi yli tuhannen euron silmäleikkauksen heidän puoliksi sokealle kummipojalleen.

Kuvat on otettu kameralla teetetyistä valokuvista, siksi laatu on mitä on :-(
 
 Vuorilla pienissä kylissä asuvat ovat Inkoja ja heillä oli usein tavattaessa aivan upeat käsin tehdyt perinnevaatteet.
 Perussa syödään marsua ja marsut olikin sellaisia kissan kokoisia :-D Tuo meidänkin perhe kasvattaa marsuja ja tuli marsua reissussa maistetuakin, koska ei kehdannut kieltäytyä.
 
  
Kaikki tapaamamme lapset olivat aivan uskomattoman ihania! Niin iloisia, vaikka he asuvat köyhyydessä ja he iloitsivat todella pienistä asioista. Esimerkiksi kun otimme kuvia heistä digikameroilla, oli heidän ilmeet niin hämmästyneitä kun he näkivätkin oman kuvan jossain laitteessa. Sen jälkeen pitikin ottaa kuvia koko ajan :-D Ja yhdet pojat pääsivät lava-auton kyytiin lavalle ja voi niitä riemun kiljaisuja. Ihana oli nähdä kuinka pienestä voi tulla iloiseksi :-)
 
 
Näimme matkan aikana kaksi kertaa kummilapsemme ja meillä olikin paljon mennessä mukanamme lahjoja heille, kuten leluja, piirrustusvälineitä, jalkapallo, saksia, taskulamppu ja pattereita ja kaikkea muuta yleishyödyllistä tavaraa. Lisäksi kävimme ennen toista tapaamista paikallisessa kaupassa, josta kaikki osti isot määrät elintarvikkeita, kuten riisisäkkejä, sokeria ja suolaa perheelle. En ikinä unohda perheen ilmettä, kun he näkivät mitä lahjoja olimme tuoneet :-)
 Ensimmäisellä kerralla Mariaa jännitti ihan kamalasti ja eihän meillä ole mitään yhteistä kieltä. Perheen isä puhuu Espanjaa ja hänen kanssa pystyimme tulkin avulla keskustelemaan. Muu perhe puhui vain intiaanikieltä Ketšuaa. Toisella kerralla nähdessä piknikin merkeissä oli neiti jo paljon rennompi, leikittiin yhdessä ja oli tosi hauskaa. Samalla tavalla hänet sai nauramaan hassutellen, vaikka puhetta ei ymmärtänytkään :-) Tosin saman tien kun pitäisi poseerata kameralle, ilme muuttui todella totiseksi :-D
 
 Perheen äiti oli kutonut mulle ihanan, vaikkakin liian pienen pipon, jota pidin päässä piknikillä :-D Tuolla se on tallessa edelleenkin.

 Tietenkin Cuscossa kierrettiin nähtävyyksiäkin, joista yksi oli Pyhä laakso, eli sacred valley.
 Tuo näyttä todella pieneltä, mutta keskimmäistä kuvaa tarkasti katsoessa, näkyy vasemmassa reunassa ylös kiipeäviä, muurahaisen kokoisia ihmisiä :-D Eli valtava muurihommeli kyseessä.

 Päänähtävyys oli ehdottomasti Machu Picchu. Matkasimme muutaman tunnin junalla Cuscosta johonkin, en kuollakseni muista mihin, josta jatkoimme matkaa bussilla Aguas Calientesiin, joka on pienenä kaupunkina jo itsestään nähtävyys ja se sijaitsee aivan Machu Picchun juurella. Kaupungin lävitse meni junarata, koski ja vesiputous humisi koko kylässä ja kävimme myös luonnonkylpylässä. Siitä myös kylän nimikin tulee. Yövyimme todella upeassa Sumaq Machu Picchu Hotellissa, tosin nukkumista hieman häiritsi ulkoa kuuluva kosken kohina ja kosteus.
Seuraavana aamuna lähdimme bussilla ylös vuorelle ja pääsimme näkemään omin silmin Machu Picchun. Sinnekään pääseminen ei ollut mikään helpoin juttu, koska edessä oli bussimatkan jälkeenkin vielä melkein kilometrin kiipeäminen polkua pitkin. Paikka oli aivan tajuttoman upea ja suuri! Todella hyvin se on säilynyt ja sitä kunnostetaankin jatkuvasti.
 

Kaikkea en voi mitenkään muistaa, jotain tuli seliteltyä :-) Juuri tänään kirjoittelin joulukortin Marialle ja hän on jo kuudennella luokalla ja voi hyvin. Jos vain on joskus mahdollista, haluisin ehdottomasti käydä Perussa, Cuscossa sekä tuolla kehityskohteessa. Ehkä vielä joskus :-)

Nyt on jo niin kova väsy ja pakko alkaa nukkumaan. Jos teillä on jotain kysyttävää World Vision-kummiudesta, niin laittakaa kysymyksiä tulemaan!

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Ihan mieletöntä :o mäkin kovasti haluisin auttaa nimenomaan kädestä käteen eikä vaan "lähetä tähä osoitteeseen rahaa". huh !! upea paikka..

    VastaaPoista
  2. tosi ihana postaus!

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon erittäin mielenkiintoisesta postauksesta. Mekin ehkä prin vuoden kuluttua pääsemme tapaaman kummityttöämmme noisa maisemissa.

    Kaikkea hyvää teille1

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.