Yölliset suhdehöpinät

lauantai 29. lokakuuta 2011


Vuoden 2011 Halloween tarkoittaa sitä, että oon ollut vuoden päivät sinkkuna. Silti en tunne mitään alakuloa vaan sen sijaan olen niin onnellinen että se ero tapahtui. Olen tän vuoden aikana kokenut niin paljon; lähtenyt Ruotsiin päähänpistosta, menettänyt sydämeni Tukholmalle, saanut elinikäisen ystävän Norasta, tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, luonut uusia ystävyyssuhteita vanhoihin ystäviin, muuttanut omilleni ensimmäisen kerran ja alkanut pikkuhiljaa löytämään itseäni ja missä mun on hyvä olla. Jos suhde olisi jatkunut, oletettavasti asuisin tällä hetkellä jossakin lähiössä Vantaalla ja olisin tehnyt töitä koko vuoden.

Nyt alkaa oikeasti tajuamaan kuinka paljon pitää tehdä ja kokea kun on siihen mahdollisuus. Tätä mun toimintaa ei enää katsottaisi hyvällä, jos olisin lähellä 30 ikävuotta. En väitä, etteivätkö jotkut olisi onnellisia ja nauttisi tasapainoisesta parisuhde-elämästä tämän ikäisenä, mutta itse tarvitsen sitä ettei ole rajoitteita ja saan päättää itse omasta elämästäni. Jos haluaisin, voisin vaikka huomenna taas lähteä Ruotsiin, muuttaa minne tahansa paikkakunnalle täällä Suomessa tai muuttaa kokonaan pois pohjoismaista. Olen onnellinen tässä ja nyt, mutta silti tarvitsen sen tunteen, ettei mikään kahlitse mua tähän hetkeen ja elämään.
 
Vaikka olenkin tälläinen tuuliviiri ja menen tunteiden mukana, kaipaan silti läheisyyttä ja parisuhdetta. Olen varmaan joskus aikaisemminkin sanonut, että haluan olla 110% varma haluanko suhteen jonkun henkilön kanssa. Sisimmissäni toivon, että seuraava poikaystäväni on se kenen kanssa menen naimisiin ja perustan perheen, se mun täydellinen mies. Inhoan deittailua ja kaikkia seurustelun ja tapailun välimuotoja, joten mieluummin olen sinkku ilman mitään velvoitteita. Pelkään itseni satuttamista ja parhaiten vältän sen pitämällä ohjat omissa käsissäni. Ja jos olen rehellinen, en usko voivani rakastaa ketään tällä hetkellä, koska en ole sinut itseni kanssa. Tai jos pystyn, pitää miehen olla sellainen joka saa mut tuntemaan itseni täydelliseksi juuri tälläisenä viikon jokaisena päivänä.

Itseasiassa tiedän yhden pojan joka täyttäisi kaikki mun haaveet unelmamiehestä, mutta meillä on niin erityinen ystävyyssuhde, jota en koskaan haluaisi rikkoa. Olen varma, että olen onnellisempi nyt sen ansiosta mitä meillä on pelkästään ystävinä, kuin jos olisimme parisuhteessa. Voin vaan toivoa, että tapaan jonkun joka saa mut tuntemaan oloni yhtä hyväksi pelkkien sanojen ansiosta, kuin hän :-)
Äh, oli taas niin sekavaa tekstiä, mutta pakko saada jotenkin kiteytettyä omia ajatuksia. Haluan sanoa teille kaikille lukijoille, että seuratkaa sydäntänne ja älkää ikinä jättäkö tekemättä jotain mitä haluatte jonkun miehen takia. Jos mies on se oikea, hän kyllä odottaa että oot löytänyt itsesi. Ja joskus parisuhteen loppumisesta voi koitua pelkkää hyvää. Tärkeintä on, että juuri sinä tunnet olosi hyväksi juuri tässä hetkessä, etkä haluaisi olla missää muualla juuri nyt. Jos mietit jotain, mitä haluaisit tehdä, esimerkiksi lähteä ulkomaille asumaan edes hetkeksi, tee se heti kun on mahdollisuus. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos olisin jättänyt toteuttamatta unelmani asua Tukholmassa pelkästään miehen takia.

Nyt on jo niin tyhjentävä olo, että pakko mennä nukkumaan. Nattinatt kaikille :-)

np: Cascada-Unspoken

Ps, musiikin saa lisättyä blogiin ilman kuvaa, muuttamalla upotus-koodin height korkeuden "25"

13 kommenttia:

  1. hei. olen sua lähes 10 vuotta vanhempi, kolkuttelen siis kolmeakymppiä.

    en voi olla sun kanssa enempää samaa mieltä. liian monet ihmiset jumittaa huonoissa suhteissa, koska pelkäävät yksinäisyyttä.

    yksin on ihanaa. väkisin etsimällä ei löydy mitään. se oikea tulee kyllä, kun on tullakseen. meanwhile on hyvä ottaa ilo irti sinkkuuden/yksin olon parhaista puolista ja tehdä niitä asioita, joita ei kaksin voisi tehdä. ja kun sen ihanuuden löytää, ei sillonkaan pitäisi jättää asioita tekemättä. jos jokin on tarkoitettu kestäväksi, niin se kestää. meillä on vain tämä elämä!

    VastaaPoista
  2. ihana postaus ! sai todella ajattelemaan asioita, meillä todellakin on vain tämä yksi elämä...

    VastaaPoista
  3. kiva postaus, tykkäisin lukea useamminki tällasta vähemmän pinnallista tekstistä : ) kirjotat tosi hyvin!

    VastaaPoista
  4. hyvä että ajattelet sinkkuutta hyvänä asiana, jotkun eivät sitä taitoa osaa! ihana postaus! :)


    http://thewolvesnkarma.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Oon ehdottomasti sun kanssa samaa mieltä. Ja hienoa, että ero oli sinulle oikea ratkaisu. Niin se oli myös minulle: erosin kesän alussa neljän vuoden seurustelun jälkeen poikaystävästäni. Tällä hetkellä olen Jenkeissä opiskelemassa ja tapailen mielettömän ihanaa ja huomaavaista miestä.

    Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  6. Mikaela, oon lukenut sun blogias jo jonkin aikaa, ja pakko myöntää että oot ihan huippu nainen. Haluaisin susta mun kaverin :) Tää postaus oli kyl ehdottomasti paras, ja vielä itsellä aika samanlainen tilanne, se on kyllä ihan totta että seurustelusuhdetta ei voi aloittaa jollei ole sujut itsensä kanssa. Se saattaa kyll hankaloittaa suhdetta, ja sitä millainen olet parisuhteessa, varsinkin jos tämä kaikki tulee ulkonäköön, ja sen tuomiin paineisiin :(

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä postauksesta, tämä on todella läheinen aihe minulle, sillä erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni vähän aikaa sitten. Poikaystävässäni ei ollut mitään vikaa, mutta minä tein typeriä asioita suhteemme aikana. Nyt olen vapaa tekemään mitä ikinä haluankin. Olen onnellinen, että erosimme. Se oli meille molemmille oikein. Minullakaan ei ole mikään kiire uuteen suhteeseen; nautin nuoruudesta ja sinkkuelämästä niin kauan kunnes kohtaan sen unelmieni prinssin. En tiedä meneekö siihen vuosi vai useampi, mutta en hätäile. One life, live it! ;)

    Hyvää syksyä sinulle Mikaela :)
    -A

    VastaaPoista
  8. Itseasiassa tiedän yhden pojan joka täyttäisi kaikki mun haaveet unelmamiehestä, mutta meillä on niin erityinen ystävyyssuhde, jota en koskaan haluaisi rikkoa. Olen varma, että olen onnellisempi nyt sen ansiosta mitä meillä on pelkästään ystävinä, kuin jos olisimme parisuhteessa. Voin vaan toivoa, että tapaan jonkun joka saa mut tuntemaan oloni yhtä hyväksi pelkkien sanojen ansiosta, kuin hän :-) <- !!!!! sait tiivistettyä mun tunteet niin hyvin noihin lauseisiin että alko ihan itkettää !!! samassa tilanteessa ollaan:) ! välillä tuntuu että muiden on hankala ymmärtää tämmöstä, mutta onneksi löytyy kohtalontovereita=)

    VastaaPoista
  9. Samaistun täysin noihin ajatuksiin tosta että kumpa löytäisin joskus jonkun joka tekis mun olon yhtä hyväks kun mun paras poikapuolinen ystävä. :) Tein jo kauan sitten sellasen ratkasun että haluun pitää ton ihmisen mun elämässä mahdollisimman pitkään ja se onnistuu parhaiten sillä tavalla että ollaan vaan ystäviä. Aattelin et sillä tavalla en menetä sitä ikinä, mutta menetinpä silti ainakin väliaikasesti. Tää poika alkoi seurustella ja yhteydenpito kuihtui oikeastaan kokonaan pitkäksi aikaa. Se oikeesti oli ihan älyttömän rankkaa aikaa, tää henkilö kuitenkin oli ollu jo pitkään yks tärkeimmistä henkisistä tuista mun elämässä. Nyt oon alkanu järjestelmällisesti korjata tilannetta, eli ehkä tämä viel paremmaks muuttuu!

    Mutta siis ehkä tän vuodatuksen ydinsanoma oli se että pitäkää kiinni niistä ihmisistä joiden kanssa on hyvä olla! :)

    VastaaPoista
  10. Uskon kyllä että vielä kolmikymppisenä tai viisikymppisenäkin voi olla vapaa tekemään muutoksia, lähtemään tai jäämään! Ei se ikä määritä mitä pitää tehdä, pitää tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu!!! Kuulostat välillä siltä, että kaksikymppisenä voi mennä, mutta vanhempana ei. Asiat ei ole niin yksinkertaisia :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela