Ajatuksia

Hejsan! Mulla meni maanantai ja tiistai sängyssä makoillessa ja Gossip girlin kolmasta tuottaria katsoessa, joten siksi on ollu vähän hiljaisempaa täällä blogin puolella. Tänään kävin parilla istumassa Mallan kanssa ja vaihtamassa alkuviikon kuulumiset. Tasan viikon päästä tähän aikaan olen laivassa matkalla Suomeen. Äidin vanhemmat tulee tänne risteilylle, joten tulen samalla heidän kanssa kotiin. Nyt oon ollut täällä jo sen viis viikkoa ja aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti.

Mulla on viime aikoina ollut ihan tajuton ikävä kotiin. Kaipaan ihan kamalasti perhettä, Pipsaa ja omaa kotia. Tykkään asua täällä, mutta silti kaipaan sitä omaa rauhaa jota oma koti tuo. Kirjoitin joku aikaa sitten, että aion muuttaa tänne Ruotsiin lähiaikoina, mutta enää en ole niin varma. Mulla on kaikki niin hyvin Suomessa, joten miksi alottaisin kaikki ihan pohjalta täällä Ruotsissa. Nyt vaan tuntuu siltä, että mun on hyvä olla Suomessa vaikka täälläkin on omat hyvät puolensa. Ja vaikka kuinka hassulta tää kuulostaa, niin mua on alkanut ärsyttää asua isossa kaupungissa. Lidingö on todella ihana, mutta ärsyttää jos pitää käydä perus ostoksilla keskustassa niin heti on keskellä tungosta, ellei tee sitä aamupäivästä. Viikonloput on ihan helvettiä ja silloin yritänkin välttää kaikkia kauppoja. Vaikka Tukholmakin on aika pieni paikka ja täällä törmää samoihin ihmisiin, mutta silti tää tuntuu vähän turhan isolta. Rakastan kävellä pitkin katuja, katsella ihmisiä ja nautin suurkaupungista, mutta ei sitäkään jaksa joka päivä. Hyvinkää tuntuu itselle sopivan kokoiselta ja jos haluan ihmisten keskelle, voin lähteä Helsinkiin. Olisihan se tietenkin heti toista, jos asuisi jossain Tukholman reunalla, mutta silti. Nyt vaan haluan palata Suomeen, mutta musta nyt ei koskaan tiedä mitä päähäni saan. Voi olla että kuukauden päästä olen taas täällä Ruotsissa :-D

Toinen asia joka painaa mieltä, on mun ulkonäkö. Mulle on tullut Ruotsiin tulon jälkeen kiloja, koska ruokavalio muuttui niin paljon ja rutiinit meni taas ihan uusiksi. Oon perus mussuttaja, että jos ei oo muuta tekemistä, syön. Kotona sitä oli niin helppo rajottaa, koska ei ikinä ollut kaapissa muroja, leipää tai muuta sellaista helppoa ruokaa. Ja oon lähes koko kesän ollut syömättä ylimääräisiä hiilareita, joten niiden uudelleen aloittaminen nostaa painoa nopsaa ainakin omassa tapauksessa. Eikä urheilussa ole ollut mitään muutosta. Täällä vielä syön paljon pastaa, koska se on nopea tehdä mulle ja Noralle koulun jälkeen. Onneksi Suomeen palatessa saan taas palattua tavalliseen ruokavalioon ja nopsaa nämä tulleet kilot varmaan lähtevätkin. Muutenkin pitäis aloittaa joku harrastus yhden kaverin kanssa, niin pääsee taas kesän laiskottelun jälkeen urheilun makuun. Inhottaa, kun tää vaikuttaa mun mielialaan niin paljon.


Pläääh, tällästä taas pyörii päässä. Onneksi Suomeen paluun jälkeen saa taas selkoa, mitä haluan tehdä :-)