3.2.11

Moikka! Tänään on vaihteeksi ollut päivä, etten ole tehnyt mitään fiksua. Oon skypetellyt koko illan, pitänyt seuraa Noralle ja hengaillut. On saanut ainakin ladata akkuja viikonloppua varten :-)

 Menin tänään heti aamusta sinne salille ja kolmisen tuntia siellä vierähtikin, kun kävin Bodybalance-tunnilla (Suosittelen! Tosi ihana tunti), crossailin, treenasin ja saunoin vielä treenin päätteeksi. En oo yhtään saunaihminen, mutta jotenkin valmiiksi lämmitetty sauna houkuttelee :-)

Tajusin eilen, että oon nyt ollut aikalailla tasan kolme kuukautta sinkkuna. Aika menee TOSI nopeesti! Hassua, kun itsestä tuntuu että erosta on ihan hetki, vaikka ei yhtään ole ikävä eikä kaipaa sitä aikaa kun seurustelin ko henkilön kanssa, päinvastoin. Mun elämä on tällä hetkellä ihan täydellistä, nautin täällä olosta, oon saanut ihania kavereita, tutustun koko ajan uusiin ihmisiin ja oon taas oma energinen itseni. Silti joku puuttuu.

Oon 100% seurustelutyyppiä ja nyt on alkanut tulla se fiilis, kun on ikävä läheisyyttä. En tosiaankaan ole mikään fiskare baarissa eikä mua kiinnostakaan lähteä kenenkään mukaan. Enkä edes pystyisi siihen. Haluisin vaan, että olisi joku jonka kanssa kävisi leffassa, kävelyllä, kahvilla ja olisi vaan. Tai olisi joku, joka odottaisi mua Suomessa ja jota näkisin lomilla. Oon tosi itsenäinen ihminen ja tykkään olla paljon yksin, mutta onhan miehet ihania! Tyttökaverit on ihan parasta baari- ja shoppailuseuraa, mutta muuten yhdessä oleminen on aika työlästä. Harvojen kanssa voi olla vaan hiljaa ilman että tuntee vaivaantuneisuutta, mutta miesten kanssa se on paljon helpompaa. Rakastan kävellä käsi kädessä, sitä kun joku katsoo mua silmiin ja hymyilee, kysyy onko mulla kaikki hyvin tai silittää hiuksia.

Mulla ei ole mikään pakko tai kiire saada uutta miestä rinnalle ja haluan rauhassa katsella kuka tuntuu oikealta. En silti väitä, etteikö olisi ihana käydä jonkun kanssa ulkona ja viettää aikaa vaikka ihan  muuten vaan. Miksi, oi miksi te miehet ootte niin ihania?