Rakastan vaatteita, mutta viime aikoina ei kaupoissakaan ole ollut mitään erikoista. Tuntuu, että itsellä on jo kaikki kivat vaatteet vaatekaupoista, on liian kylmä käyttää joitain kivoja vaatteita tai ettei vaatekaapissa ole mitään. Pääsis jo sinne New Yorkiin, niin sais ehkä jotain kivoja vaatteita. Ylipäätänsä mun koko vaatevarasto on täys kaaos. En jaksa siivoja sitä ja en koskaan löydä sieltä mitään. Tai jos löydän, tuntuu että näytän rumalta tai lihavalta. Oon ihan jumissa. Turhauttaa vaan kaikki.
Toinen, joka mua inhottaa on se, että ootan lukion loppumista ihan kamalasti. Haluan jo päästä muuttamaan pois kotoa, päästä töihin ja elää oikeesti sellasta elämää, kun haluan. Okei, mun elämä on tavallaan täydellistä, kotona kaikki tosi hyvin, kukaan ei määräile tai yritä rajottaa menemistä tai tulemista, on rahaa shoppailla välillä ja ei tarvitse stressata pahemmin raha-asioista eikä siitä, onko jääkaapissa ruokaa. Ja Mikan kanssa menee mahtavasti. Silti tuntuu, että haluaa jotain enemmän, haluisin vaihtaa jo maisemaa. Turhauttaa tää pikku kylä ja joka kerta kun lähtee jonnekin, tarvitsee siihen aikaa. Jos tekisi mieli vähän mennä kattelemaan vaatteita muuallekin kun seppälään, täytyy yhden suunnan matkaan varata about se 30min.
Muutenkin ärsyttää vaan istua kotona. Mulla ei pahemmin oo muita kavereita kun Mika. Koulussa on, muttei niistä kukaan ole sellanen jonka kanssa käydään lenkillä tai vietetään leffa-iltoja. Olihan mulla pari sellasta kaveria, mutta nekin ystävyyssuhteet on lopahtanut niiden päästyä lukiosta keväällä, vaihdettua paikkakuntaa, alettua seurustelemaan tms ja nykyään näkemiset on satunnaisia parin kuukauden välein. Oon aina ollut sellanen, että tykkään olla kotona ja ihan yksinkin. Rakastan yksin shoppailua, yksin salilla olemista ja tehdä jotain kotona yksin ja rauhassa. Vaikka oonkin luonteeltani tällänen, silti kaipaa sitä että näkisi edes kerran viikossa jotain tyttöjä, saisi jutella rauhassa ja olla vaan. Vieläkin pidän about viikottais yhteyttä entisiin parhaisiin tyttökavereihin puhelimella, mutta se on ihan eri asia. Saahan koulussa jotain vähän tyttöjen kanssa juteltua, mutta usein se on vaan sen 30min päivässä jos sitäkään, jos ei ole samoja tunteja. Haluisin jonkun ystävän, joka olis lähellä, joka pyytäis ulos ja jonka kanssa voi olla hiljaa ilman vaivaantuneisuutta.
Nautin ajasta Mikan kanssa, koska voidaan olla moniakin tunteja hiljaa samassa huoneessa paneutuneena omaan tekemiseen. Koko ajan ei tarvitse olla kylki kyljessä lepertelemässä rakkaalle. Tehdään myös kaikkea paljon Mikan kanssa yhdessä; käydään syömässä, shoppaillaan, tehdään ruokaa, katellaan leffoja ja lenkkeillään. Mikään ei ole pielessä.
Olis jo huhtikuu. Kirjotukset olis ohi, koulu loppuu ja vois hakea töitä ja pikkuhiljaa siinä samalla ettiä asuntoa mulle ja Mikalle. Pääsis pois täältä, olis rahaa tehä enemmän kaikkea ja pääsis irtautumaan tän hetkisistä rutiineista. Ootan niin paljon, kun pääsen ostamaan tavaroita ensimmäiseen asuntoon, saan nukkua ensimmäisen yön ensimmäisessä omassa kodissa ja mikä tärkeintä, saa vihdoin olla aikuinen. En jaksa enää olla lapsi vanhempien helmoissa.
Tänäänkin nukuin, luin, olin koneella, käytiin salilla Mikan kanssa, kohta aletaan tekemään ruokaa ja illalla meen treeneihin. Huomenna koulua, salilla käyntiä, sängyssä makaamista ja turhautumista. Ihanaa. Eilenkään en mennyt abitreeniin, koska oli oksettava olo jo yöllä ja aamulla, enkä päässyt edes liikkumaan minnekään.
Missä mun elämä on?
Mulla on niin sama fiilis! Kirjotinkin siitä vähän aika sitten ja ääh, tiiän tasan miltä susta tuntuu kaikki noi tyttökaverijutut ja elämä yleensäkin. Tsemppiä ihan hirveesti ja pari oikein lämmintä rutistushalausta<3
VastaaPoistaMä ainakin olisin tosi mielelläni sun kaveri! Sun kans olis varmaan kiva käydä salilla ja shoppailemassa, koska olisit niin hyvä makutuomari! :)
VastaaPoistaTosin olen 16-vuotias ja asun 20km päässä Mäntsälästä niin en taitaisi kuitenkaan olla se unelmien kaveri? :D
voi että :( mut tiiän kyl ton tunteen tosi hyvin! mut tosiaan, koita jaksaa tsemppaa varsinki koulun kans pari vikaa kk viel ja sit helpottaa <: ite pääsin viime kevään ylioppilaaks ja oon kyl nii tykänny olla nyt vuoden vaa töissä, muuttaa omaan kämppään ja eniten tykänny ku ei oo tarvinnu tavallaan stressaa sen enempää mistään !! :) nyt keväällä ajattelin hakee kyl joihinki kouluihin niin sais syksyllä taas vähän jotai erilaista, mut en siitäkään sen enempää painetta aio vielä ottaa jos en pääsekkään. :) kyllä me ehitää vielä!:) mut koita päästä yli tosta "kaamosmasennuksesta", koht tulee aurinko ja kesä aiaiaiai ihanaaa:)<3
VastaaPoistaeikä mua ainakaan haittaa, jollei aina sun asukuvia tuu, kirjottelet kuitenkin muutakin ja tykkäänkin superkovin sun blogista! <: tsemppiä!<3
mä voin olla sun ystävä<3
VastaaPoistaknow what you mean! voin niin samaistua tohon tekstiin! :D koulu menee vaan alamäkeä, koska on niin täynnä koko lukiotouhua. saa nähä miten saan itteni lukemaan ylppäreihin kunnolla(en ole vielä edes aloittanu!) ja sitte kans tuntuu että kaikki aika vietetään oman kullan kanssa ja kaverit jää vähemmälle. oma poikaystävä on paras kaverini. meillä on kyllä samoja ystäviä ja sitten hengaillaan niiden kanssa, mutta ois välillä olla vaan jonkun tyttökaverin kanssa, koska ne tajuaa kuitenki paremmin kuin poikaystävä! mut eiköhän tää helpotu tosiaan silloin maalis-huhtikuussa ku tulee se kauan odotettu VAPAUS! ah,can't wait! :) mutta tiedä ettet oo ainut joka on tollaisessa tilanteessa!
VastaaPoistasekava,mut tajusit varmaan :D
Sama olo myös mulla, vaikka kavereita on paljon.
VastaaPoistaMulla on ihan samanlainen olo ja elämäntilanne tällä hetkellä.
VastaaPoistaOlen kyllästynyt, tylsistynyt ja turhautunut. Mulla ei ole edes poikaystävää viihdyttämässä ja lukiotakin on vielä vuosi jäljellä.
Tuntuu, että olen seurustelusuhteen loppumisen jälkeen jäänyt vaan jumittamaan paikoilleni. En saa mitään aikaiseksi, vietän kaikki illat yksin kotona enkä saa nostettua edes opiskelumotivaatiotani, vaikka ensimmäiset kirjoitukset ovat keväällä edessäpäin.
Ainoat asiat, jotka saavat pidettyä mun vähäisen mielenkiitoni yllä, ovat lähestyvät vanhojentanssit ja 18-vuotis synttäripäivä. Mitään muuta mielenkiintoista mun elämässä ei ole tapahtumassa lähi aikoina...
Että taitaa olla vähän yleisempää tämä turhautuminen. Ehkä tähän olotilaan vaikuttaa tää talviaika. Toivottavasti ainakin.
oi mäkään en jaksa oottaa lukion loppumista, onneks enää pari kuukautta ja sitte TOIVOTTAVASTI se ois näkemiin mäntsälä! <3
VastaaPoistaOot tosi samanlainen ku minä :)
VastaaPoistaTäällä myös yksi joka ymmärtää täysin sun fiiliksen. =) Vaikka tuosta lukiosta pääsystä on jo pari vuotta niin muistan kyllä että kävin läpi noita samoja tunteita, kun se paras tyttöystävä puuttui, koska hän oli myös valmistunut aiemmin ja muuttanut muualle...
VastaaPoistaMutta muuttakaa ihmeessä kesällä Vantaalle, niin täällä ainakin olisi yksi ehkä tuleva kaverisi ;) hih! Ja shoppailumahdollisuudetkin lähempänä...
Eipä muuta, kun tsemppiä ja mukavaa kesän odottelua sulle!! <3
- Susu
Samaistuin taas niin suhun... Mun elämä on myös samaa rutiinia päivästä toiseen, ollut varsinkin nyt syksystä asti! Syksyllä muutin Keravalle poikaystäväni luo (joka on muuten Mika myös :D) ja yritin jatkaa täällä kauppista. Se ei kuitenkaan onnistunut koska mä en tykkää yhtään vaan istua paikoillaan, vaan mä tarvin käsilleni jotain tekemistä! Jo kauppiksen ykkösvuosi oli vähän tuskaa ja kävinkin sen läpi vaan sen takia että se oli sellainen paikka missä näin kavereita. Syksyn mä vaan siis roikuin koulun listoilla, selittelin poissaoloja päästäni, en vaan saanut aamulla aikaiseksi nousta ja niilläkin kerroilla kun olin oikeesti päättäny mennä kouluun ja olin laittautunutkin valmiiksi, viime minuuteilla romahdin ja aloin pillittää etten haluu mennä sinne.
VastaaPoistaHuomenna mulla onneksi alkaa aikuisopiskelupuolella hiusalan opinnot ja oon niistä tosi innoissani.
Kaveripuolellakaan ei mee hyvin. Samoin kuin sulla, mun ainoo kaveri on oikeestaan poikaystävä. Mun parhaat kaverit lapsuudesta asti asuu 400km päässä, enkä näe niitä paljon koskaan. Meillä ei myöskään oo tapana soitella toisillemme. Kaikilla meillä kolmella on niin oma elämä nykyään. Täällä uudessa asuinpaikassa en myöskään oo päässyt tutustumaan keneenkään, tai no pariin Mikan kaveriin tietty mutta nekin on 6 vuotta vanhempia..
Toivottavasti uudesta koulusta nyt sais eri jonkun sellaisen, jonka seurassa vois olla oma ittensä ja jolle vois puhuu ihan kaikesta.. Ja varsinkin niitä tyttöjen juttuja olis ihan mukava joskus jauhaa, kun ei toi mies niistä mitään ymmärrä.. :D
Oon kyllä myös sellainen, että tykkään tehdä asioita yksinään, mutta olishan se nyt kiva että olis joku jolle vois soittaa et lähtiskö vaikka kaupungille tai jotain! :)
mul on niiiiin sama juttu tos ystävä/poikaystävä -asias! joonas on mun paras kaveri ja viihdytään sen kaa tositosi hyvin aina (me siis asutaanki yhes) enkä oikeestaan muiden kaa juuri vietä vapaa-aikaa. koulus on ihan kiva nähä kavereita ja harrastuksis ja töissä mut ei ne oo kukaan sellasia joille vois vaan soittaa ja pyytää johonki vapaa-ajan juttuun tai ei nekään pidä muhun muuten yhteyttä. lukios oltiin tosi tiivis kuuden tytön porukka, mut neki tytskät on hajaantunu vähän omille teilleen tai mä oon varsinki erkaantunu niist aika paljon ku olin eka joka pääs opiskeleen, eka joka alko seurusteleen jne. vaik viihdyn yksin ja joonaksen kaa ihan mainiosti nii välil ain kaipaa jotain sellast sydänystävätyttöä tai laajempaaki kaveriporukkaa jossa yhdistäis joku syvällisempi ku sama opiskeluala/harrastus/työpaikka
VastaaPoistasama juttu. paitsi et mulla ei oo kavereita EIKÄ poikaystävää. oisin ilonen jos ois edes jompi kumpi... katon vaan yksin kotona leffoja ja käyn koulussa ja se on tosi tylsää:(
VastaaPoistaEi sitä rahaavälttis pahemmin ole kun muuttaa yhteen, mutta suunnitelmat kuulostaa hyvältä! Ja siitä vaan koulusta pyytämään jotain tyttökaveria vaikka kahville, salille.. mitä vaan. !
VastaaPoistaMulla on aivan samanlaiset fiilikset kuin sulla. Vielä yläasteella mulla oli pari ystävää, mutta kun kaikki lähdettiin aivan eri kouluihin niin yhteydenpito lopahti totaalisesti. Peruskoulun loppumisen aikoihin kun aloin myös seurustelemaan (ja saman kanssa seurustelen vieläkin :)) niin siinä "huumassa" ei sitten kauheasti muille jäänytkään aikaa. Vaikka samassa kaupungissa asutaanki niin viikonloput on ainoita joilloin ollaan ehditty ja ehditään näkemään. Mulla kun on kaksoistutkinto ja ylimääräisiä aineita lukiossa niin päivät ja illat on vaa menny koulussa viimeiset 2,5 vuotta 8)
VastaaPoistaJa tähän vielä lisätään se, ettei mun luokalla ole mun lisäksi yhtään säännöllisesti koulussa käyvää tyttöä :D 2,5 vuotta onki joutunu olemaan enemmän poikaporukassa, onneksi lukiotunneilla tuli tutustuttua kivoihin merkkareihin joiden kanssa voi koulussa höpötellä tyttöjuttuja. Mutta näidenkään kanssa en vietä aikaa vapaa-ajalla.
Tuli nyt hirvee romaani, mutta tahdoin vain kertoa että myös meitä muita on samanlaisessa tilanteessa, joten et ole yksin :)
Varmaan näetkin jo näistä kommenteista, ettet ole yksin! :) Mulla on kans nyt meneillään abivuosi, odotan että koulu loppuu ja kirjotukset on ohi, sitten pitäisi hakea töihin, jonnekin opiskelemaan, jännätä pääseekö ylioppilaaks ja millä tuloksilla, pääseekö opiskelemaan ja minne, minne muutan jne jos edes muutan? Kaikki on oikeesti ihan avoinna ja se on tosi harmittavaa! Mä oon niin kurkkuani myöten täynnä lukiota!
VastaaPoista-Ninna
sori ku nyt koko aika valitan tai painostan mut voisitko nyt OIKEESTI vastata niihin kysymyksiin siel hius osiossa, koska mun pitäis hankkiii pidennykset ja olis kiva tietää et miten ne sulla niinku toimii ja kaikkea. KIITOS
VastaaPoistaHeini: mm :s samoin sulle<3
VastaaPoistaanonyymi: eihän se höpsö mitään haittaa :-)
marru: jep, tosiaan tää pimeyskin vaikuttaa tähän oloon, mut niinku sanoit, kohta alkaa taas paistaa aurinko :)
vastaan loppuihin myöhemmin!
Musta tuntuu aikalailla samalta viel pari vuotta sit mul oli 4 hyvää kaverii ja aina tekemistä, nykyään istun vaan himassa, kaikki meni eri kouluihin ja löysi uusia kavereita tai alko seurustelemaan ja mulla ei oo ketään ei edes poikkista tää elämä on niin tylsää oon ite suht ujo ja hiljanen en uskalla tutustuu uusiin ihmisiin enkä aina ees välttämättä halua :D no joo ehk turha valittaa ite oon valintani tehny.. mut pakko sanoo et oisin tosi ilonen jos mul ois tollanen kaveri ku sä ois ihan sika kivaa järjestää just jotai leffa iltoja tms :)
VastaaPoistaHui ku alko ihan pelottaa tää tekstis, meinaa oisin voinu kirjottaa melkein kaiken täsmällisen samanlailla :D Oon täysin samoin fiiliksin, kaikkien kavereitten kanssa loppunu yhteydenpito kun ne alko seurustelee tai lähti muualle opiskelee... Asun kylläkin ite jo omassa kämpässä, asunu jo aika kauanki, mutta elämä tuntuu silti niin perskuleen tylsältä... Itekin haluisin maisemanvaihdoksen ja juuri Vantaalle :D Haluisin niin edes yhden hyvän ystävän jonka kanssa vois jakaa kaikenlaista ja tehä kaikkee kivaa sillon ku siltä tuntuu. Eli eiköhän pistetä tyttöjen juorukerho vaan pystyyn! :)
VastaaPoistaEn tiedä mitä muuta voi sanoa kun että musta tuntuu täysin samalta. Itselläni ei kuitenkaan ole yhtään luotettavaa tyttökaveria jäljellä... Ainoastaan on poikaystävä jolle pystyn puhumaan ja olemaan ihan oma itseni. Kunpa löytyisi sellainen tyttö joka ymmärtäisi ja olisi samalla aaltopituudella (: Tsemppia sulle elämään! Sun blogi on ihana.
VastaaPoistaää, täytyy sanoa että toi fiilis on kyllä tosi tuttu! täytyy toivoa sulle vaan hirveesti tsemppiä ja haleja, eiköhän se siitä<3 tai ainakin toivotaan näin :) ja täällähän on monta innokasta kaveria tekemään sun kanssa vaikka mitä ja jos satut joskus hyvinkäällä pyörimään niin kyllä mustakin saa seuraa<;
VastaaPoistaet ole ainoa! oon täsmälleen samassa tilanteessa, hassua :--) abivuosi, tulevaisuus stressaa, silti mitään ei tunnu saavan aikaseks muuta ku koulua, harrastuksia, poikaystävän näkemistä ja kotona kyhjöttämistä. olispa jo se kevät ja kaikki ohi.....
VastaaPoistaKäyn ite läpi usein noita samoja juttuja :< mua harmittaa se, ettei mul oo oikeesti kaveria, joka olis sen verran samanlainen mun kanssa, että jaksais käydä salilla, voitais tsempata toisiamme kuntoillussa, voitais shoppailla yhes ja tehä tyttöhömppäjuttuja :> Mul on yks hyvä kaveri, mut sillä on erilainen tyyli, eikä välttämättä ymmärrä oikein näitä mun blogihommia ja on niin älyttömän laiha, että ei viitti edes puhua kuntoilu/laihdutus jutuista :<
VastaaPoistaOon muutenkin niin kateellinen näille blogitytsyille, jotka on saanu kavereita toisistaan ja ärsyttää ku ite en oo lähteny tapaamisiin tai saanu ketään kavereita :< monet ihmiset tääl blogimaailmas oliski niin semmosia, jonkalaisia kavereita multa puuttuu. Oon usein nähnykkin unta et oon tapaamas bloggarityttöi ja on ihan sika kivaa :-D
Sä oot kuule semmonen tyttö just, jollanen olis varmasti hyvä ystävä ja semmonen jonka kanssa jaksais tsempata kuntoilus ja shoppailla. :> Yritetään jaksailla!
Olen lukenut tätä sun blogia jonkin aikaa ja näen sussa niin paljon itseäni. Tämäkin postaus on kuin omasta suustani ! Itsellä tosin sen verran eri tilanne, että olen tällä hetkellä "töissä" ja lukio on jo ohi (olen 21v). Kavereita on, mutta ei ketään oikeasti läheistä kenen kanssa nähtäisiin vapaa-ajallakin / soiteltais / pidettäisiin leffailtoja. Poikaystävä, kenen kanssa asun, on paras ystävä ja sen seurassa oikeastaan kaikki päivät kuluukin:) Välillä kuitenkin mietin, että ois kivaa kun olisi sellainen läheinen naispuolinen kaverikin :)
VastaaPoistaÄäh piti tulla vielä uudestaankin kommentoimaan, että toi leffailta jonkun tyttöpuolisen kaverin (tai parin) kanssa ois ihan mielettömän ihanaa :/ Harmi tosiaan, ettei sellasia kavereita oikein ole :/
VastaaPoistasiis meetsä lukion jälkeen töihin? pääseeks helposti töihin jos on käyny pelkän lukion ja minne.. eiks pidä mennä yliopistoon tai jonnekki? anteeks nää tyhmät kysymykset :D
VastaaPoistaSitä se talvi teettää. Eiköhän keväällä toi sun fiilis parane=)
VastaaPoistamoi
VastaaPoistavoih..ei se elämä hohtoista ole kun on "oma" asunto,
silloin se arki vastaa alkaakin
ja päivät tuntuu liian lyhyiltä kun ei ole aikaa/voimia mennä mihinkään muualle kuin töihin.. jotta sais syötävää ja
vois maksaa vuokrat/lainat sähkön,veden,vakuutukset,puhelinmaksut,jne...
toisaalta olet kyllä jo sen ikäinen että hyvä on jo lentää "pois pesästä"..
kannattaa kuitenkin harkita muuttaako suoraan yhteen vai asuuko ensin erillään poikakaverin kanssa,joka kasvattaisi molempia paljon..itse kadun hieman sitä että aikoinaan muutin suoraan poikaystävän kanssa yhteen
(tosin olimme jo kihloissa ja aina yhdessä joten sinänsä loogisinta..)
vaikka sitten taas toisaalta olemme yhä yhdessä joten jotain kai tehty oikeinkin :)
<3tipi
Täälläkin yks jolla on ihan saman fiilikset. Mulla on kyllä muutama ystävä, mutta ei sellasta "tosiystävää" jonka kanssa just vois olla ja tehdä mitä vaan ilman mitään vaivautuneisuutta tms. tai jonka luo vois mennä millon vaan ihan vaan hengaan. Nykyään jos noiden ystävien kanssa menee jonkun kotiin täytyy aina tarkkaan suunnitella koko ilta, eikä me tavallaan ikinä tehdä mitään speasiaalia ilman kunnon syytä. Että huoh kun osaa olla turhauttavaa :D voimia sullekkin!<3
VastaaPoistaJoo eli tiiän ihan tarkallen miltä susta tuntuu! mäkin tykkään olla yksin kotona ja tehä asioita yksin,mut silti kaipaa sellasta yhtä tai useampaa hyvää ystävää jonka kanssa vois vaan olla ilman että tarvii koko ajan tehdä jotain! :/ mulla on myös vanhemmat jotka rajottaa mun elämää vähän liikaakin et tiiän miltä tuntuu :) !
VastaaPoistaJa mäki olisin mielelläni sun kaveri, oot varmast just mukava ja hyvää seuraa :)
Mut asun Helsingissä joten en ois se lähellä asuva kaveri.. tosin mun isä kyllä asuu siellä ihan järvenpään rajalla et oon toisaalta sielläkin jonkun verran
:)
Hei tuli vain mieleen, että mikset ite pyytäis jotain kaveria teille? Tai vaikka jotain uutta tuttavuutta tai kivalta vaikuttavaa tyyppiä? Sulla on varmasti bloginkin kautta tulleita tuttuja, joihin voisit tutustua? Varmasti monikin suostuis! =) Ps. sun blogis on ihan huippu!
VastaaPoistavoiei iiiso hali sulle, mikaela !<3
VastaaPoistaHuh, jotenki ihana lukee ettei todellakaan oo yksin tän asian suhteen! Mulla ollu ihan samanlainen tunne jo pidemmän aikaa, et missä ihmeessä se elämä on?! Mulla ei ees oo miestä, jonka kanssa viettää aikaa. Pakko se vaan on uskoa et asiat järjestyy ajan kanssa, mut se kärsivällisyys vaan ei kuulu tän tytön hyveisiin :s
VastaaPoista-Tiiu
Sama täällä! Mä kans oon aina ollu aika paljon yksin, koska ala-asteella ei ollu nii kavereita, nyt on onneks nyt on muutama jonka kans voi puhuu. Ku oon ujo nii en tutustu kovin helposti ;s Tsemppiä sullekki! :)
VastaaPoista-Carolina
ni jos voisit tosiaan vastata että tunnetko janeå : n galleriasta meinaa iha ku se ois sun sisko tai jtn ihan sun näköne ja smoi vaattei :-D oot paras
VastaaPoistavoi perskule.musta tuntuu just samalt.nään kamui karsee harvoi,enkä koskaa viikoill.muutin siis yläkouluun uuteen kaupunkiin ja oon nyt kasilla.ko niil koulukamuil on aina jtn reenei tai menee mökille...ja minä niitä kysyn=(.mulla ei oo ees poikaystävää.yritän vaa jaksaa ja näi..kyllähän harrastann yhtä lajii aktiivisesti,mikä vie ajatuksia pois paskasta.JAKSAMISIA:) sä ja mä ja moni muuki tarvitaa sitä..huolestuttava toi sun teksti,,jotku jutut oli nii samoi ko mul.
VastaaPoistaHei lueppa tuo sun tekstis uuestaan ja mieti vähä mistä valitat :D sulle kannetaan kaikki valmiina ja silti valitat että voi kurja ku on tylsää. Osallistu vaikka pitsinnypläyskurssille jos vaihtelua haluat, sulla on vähän turhat kuvitelmat jos luulet että töihin "pääsy" ja yhteenmuutto, oma kämppä ja laskut tuo sun elämään uutta iloa pitemmäks aikaa. Sori vaan mutta alko ärsyttää tuo postaukses.
VastaaPoistaAnonyymi Anonyymi sanoi...
VastaaPoistaHei lueppa tuo sun tekstis uuestaan ja mieti vähä mistä valitat :D sulle kannetaan kaikki valmiina ja silti valitat että voi kurja ku on tylsää. Osallistu vaikka pitsinnypläyskurssille jos vaihtelua haluat, sulla on vähän turhat kuvitelmat jos luulet että töihin "pääsy" ja yhteenmuutto, oma kämppä ja laskut tuo sun elämään uutta iloa pitemmäks aikaa. Sori vaan mutta alko ärsyttää tuo postaukses. <-- totta. elämä on sitä mitä siitä tekee. vitun tylsää siis, ei se valittamalla miksikään muutu =)
Gita sanoi...
VastaaPoistaHei tuli vain mieleen, että mikset ite pyytäis jotain kaveria teille? Tai vaikka jotain uutta tuttavuutta tai kivalta vaikuttavaa tyyppiä? Sulla on varmasti bloginkin kautta tulleita tuttuja, joihin voisit tutustua? Varmasti monikin suostuis! =) Ps. sun blogis on ihan huippu!
< Mä oon aivan samaa mieltä, vaik ite tiiänkin kui vaikeet on "tutustuu" ihmisiin ni kyl sun kannnattaa. Yritä olla itsevarma ja yritä ajatella vaan niit hyvii asioit itestäst ! (: Niit sult varmasti löytyy, ja monta.
Vaikka tää onkin jo "vanha" teksti niin pakko kommentoida. Sanat kuulosti ihan kuin ne olis tullut mun suusta, kuten näköjään muutkin on maininnut! :D
VastaaPoistaMun lukio-opiskelut aikuislukiossa on tosin niin alussa, että ihan hävettää miten oon laiskotellu. Nytkin hirveä paniikki saanko enkun kurssista hyvän numeron vai en.. Kun ei oo oikein jaksanut lähtee yhden tunnin takia tonne lumimyrskyyn suunnistaa. :s
Jännää vaan että näinkin monella on samatilanne ton poikaystävä-kaveri -sarakkeella.. Mä luulin olevani ainoa "idiootti" (mitä siis lukee tyttöjen palstoilta, ettei tee hyvää viettää aikaa ainoastaan miehen kanssa JNE.)) joka ei vaan saa ystäviä hankittua, puhumattakaan että ne pysyis. :< En vaan oo löytäny sellaista kaveria joka ymmärtäis mua just tälläisenä kun mä oon. En oo todellakaan täydellinen, mut osaan mä olla hyvää seuraa. :D
Meidän kulttuurista on vaikea käsittää kuinka jollakulla ei löydä kavereita. Me afrikass sitä ongelmaa ei ole koskaan ollut koska ollaan avoimia ongelmien riippumatta ja sosiaallisia.Ite olen ollu suomess kaks vuotta suomess mutt sain ensimmäisen suomalaisen kaverin kun olin vain 8 kuukautta suomess.Vaikka en osannu suomea silloin se ei estänyt mua mitenkään olla yhteiydess muiden kanss.
VastaaPoista